30 elokuuta 2013

Vaikka onkin ollut varsinaisen lämpöinen alku syksy, niin on Hippu ja Nelli silti päässeet tasaisesti metsään. Treenit on kyllä pidetty lyhkäisinä kaksi tuntia korkeintaan neljä tuntia ja lepoa sitten useampi päivä aina metsäpäivien välissä.Näin on tullut toimittua ihan lämpimistä keleistä johtuen ja muutenkin näin kauden alussa on ihan turha koiria ajattaa liikaa. Sillä yleensä se kostautuu myöhemmin syksyllä, kun eihän nuo mitään koneita ole ja eläinkin voi stressaantua ja pala ns. puhki ihan siinä missä mekin jos teemme liikaa töitä.

Vaikka eipä silti kyllä Hippu ja Nelli on noista metsäpäivistä nauttineet täysin rinnoin, vaikka ne onkin olleet vielä rajattuja ajan suhteen. Ja mukava on ollut itsellänikin kun on saanut kuunnella ajoja ja samalla varautua talveen hamstraamalla milloin mitäkin metsän antimia :)

Viime pyhänä Nellin ollessa ajovuorossa tuli itsellä poimittua sieniä. Paikoitellen oli ihan hyviäkin, mutta paljon joutui jättämään huonon laadun takia metsäänkin. Parhaimmat sienet tuntui löytyvän kosteimmilta paikoilta ja sankollisen keräsin Nellin eka erän aikana.



Tatteja ei pahemmin näkynyt muutaman hyvä kuntoisen punikkitatin löysin ja kyllä niistäkin sai herkullisen kastikkeen rouskujen kera ja omasta maasta uusia perunoita njam herkullinen päivällinen oli valmis.

Nellin työstäessä pupua oli hyvää aikaa siivota sienet jo metsässä, ja erän loputua tipautin sieni sankon kulkiessa kotiin ja vein Nellin toiseen kohden ja luiskautin hihnan vielä irti. Hyvin Nelli molemmat jänöt löysi ensimmäinen löytyi 10 minuuttiin ja toinen 21 minuuttiin. toista jänöä annoinkin Nellin ajaa vain tunnin ja sitten vihellettiin peli poikki, siinä oli kyllälti treeniä sille kertaa.



Vaan lämmin keli vaatii veronsa vaikka koirien kunnosta on huolehdittu kesän aikana, niin siltikkin työpäivän pääle oli mukava rojahtaa sohvalle :D



Nelin vetäessä sikeitä oli minun vielä työskenneltävä. Sienet täytyi vielä ryöpätä ja laittaa suolaan jotta talvella saisi herkutella sieniruoilla.










Valmista tuli eikun purkit kylmään odottamaan jatko jalostus ja itse samalle sohvalle ettonille nellin kanssa :D







29 elokuuta 2013

Jänis treeniä ja Marja-menninkäisiä

Viime viikon lopulla tuli Hipun kanssa jälleen pidettyä treenipäivä. Ja silloin otimmekin hieman pidemmän  pläjäyksen. Kokeita ajatellen kaksi ylös ottoa oli lauantaille suunnitelmissa ihan jo senkin takia kun Hipulla on n. viikon päästä tämän kauden ensimmäiset kisat. Kelithän kyllä on meillä nyt ollu vähän turhankin lämpimät ja kuivat, ja sen takia ei olla vielä täysiä työpäiviä vielä metsässä tehtykkään.

Mutta kun sitä lauantai aamuna ajelin tuttuihin maastoihin hämmästyksekseni huomasin näillekkin kulmille saapuneen peräti kahdella autolla "Marja-menninkäisiä" siis Thaimaalaisia marjanpoimijoita. Tuo nimitys tuli eräästä koomisesta tarinasta jonka tuossa joku aika sitten kuulin. Jossain päin suomea oli joku kaveri ollut mökillä ja ilmoittanut vanhemmilleen saaneensa kiinni menninkäisen ja kun vanhemmat olivat menneet paikalle, niin oli liiteriin ollut lukittuna Thaimaalainen marjan poimija. :D No eipä tuo mitään onhan noita marjoja metsät väärällään ainakin tänä vuonna :)

Mutta ihan hyvin Hippu tuntui lauantaina toimivan vaikka keli oli tuskallisen lämmin. Eka erä läksi liikkeelle 35 min haulla ja sitä lystiä pidettiin kaksi tuntia (normi koe erä). Ajoa tuohon sain ehken tuntisen verran luku on epätarkka kun jänö halusi ottaa heti eka lenkin jälkeen kauhiat ritolat ja jouduin kurvaamaan autolla kaksikon perään. lopultaan se erä kyllä päättyi hukkaan. siinä ekan erän aikana autolla kaahailun lomassa tuli itsekkin poimittua hieman jo puolukoita, mutta ei kyllä vielä ole kiire survospuolukoilla. Hillo puolukoiksi kyllä nyt ovat oikeastaan parhaillaan.





Toinen erä sitten joka kylläkin sitten jätettiin puolikkaaseen otettiin ihan synnyin kotini kupeesta ja kyllä se jänö löytyi hyvin siihenkin erään vaikka alkoi olla jo liki puolipäivä ja aurinko lämmitti melkoisesti. Hakua tuli tälle jänölle 39 min. Erittäin tyytyväinen olen varsinkin kun huomioin silloisen sää tilanteen. Tämä jänö saikin oikeastaan jo paremmin kyytiä vai liekkö se johtunut siitä että tällä kertaa sain kuunnella ajoa yhdestä kohtaa ilman väli siirtymisiä autolla :D Eihän se tunti mikä tuota juoksutettiin, nyt ihan yhtenäistä ajoa ollut kun ei se jänökään oikein halunnut juosta se oli pieni päräys ja piiloon sitä menoa pidettiin se puolikas. Neljästi pääsin jäniksenkin näkemään sinä aikana, ja hauskaa näytti Hipulla olevan pupun kanssa. Vaikkia voihan se olla että se tunne on ollut vain Hipulla, siltä se ainakin välillä näytti kun jänöä katsoin :D

Vaan sitten mukavan päivän jälkeen olikin minun hyvä kääriytyä kerälle auton penkille, kun tuo isäntä heltyi ja otti farmarin tapoksin sijasta viereen apukuskin paikalle :)



Ja tässä sitä tyytyväisenä matkataan kohti koti sohvaa, jossa sitten voin jatkaa makoisia unia noista pikku-puppeloista.



Vaan kattokaas vielä tuosta kuinka minä tyttö pistin pupulle vauhtia ! Isäntä ainakin sanoi että meinas olla naurussa pitelemistä kun laitoin pienet jänis kevennykset. Oli kuulemma pupu juossu melkein isännän varpailta kun sillä oli niin kiire. Kivaa minulla kyllä oli vaikka vähän tuon jälkeen sitten isäntä ottikin kiinni, mutta lupasi kyllä että sitten viikonlopulla taas mennään :)


 Oikein mukavaa ja jahtirikasta syksyä kaikille kavereille toivoo Hippu ja Nelli

27 elokuuta 2013

Viime hetken valmennukset !

Tuossa eräänä viikkona pidimme jälleen tyttären kanssa ampumarata päivää, ihan näin tähdäten metsästäjän tutkintoa. Ohjelmassa oli tietenkin aseen oikeanlaista käsittelyä ja ampumamatkat ja niiden merkitys muun muassa. Haulikkoradalle tuli laitettua isoja pahveja sitten mitattiin eri pituisia ampumamatkoja liian lyhyestä aina liian pitkään matkaan. Ja eikun isi sitten ampuu kuviot pahviin ja tarkastamaan kuinka niissä sitten käy. Sillä olen itse sen ainakin laittanut merkille että havainnollistettu opetus menee paremmin mieleen, ja hyvin meidän neiti ymmärsi miksi tietyt rajat on hyvä pitää noissa ampumamatkoissa. Tulihan siinä sitten samalla meillä käytyä läpi muitakin asioita mitkä oli tuntunut vaikeilta edellisillä tutkinto kerroilla. Ja kotonakin tuli tehtyä vielä lisää lajitunnistus harjoitteita.

No eihän sitä voi ihan pelkkää teoriaa ja opetusta pitää pitäähän sitä saada harjoitella käytännössäkin asioita. Haulikolla ei ammuttu tällä kertaa, mutta pienoiskivääri oli uutterassa käytössä ja hyvin tytöllä homma luonnistuu :)






Tällä kerralla ampuma harjoittelussa keskityttiin ns. metsästysammuntaan, reppujakkaralle istumaan ja pikatuki kepeistä ja tietenkin opeteltiin myös polvelta ampumista ja vapaalta kädeltä myös.


Tuossa sarja keppi tuennalta. Vapaan käden ammunta vaatii vielä harjoittelua, mutta taulu kyllä löytyi myös niinkin.

Viikonloppuna sitten vielä käytiin pikaisesti läpi niitä kiperimpiä asioita ja sitten kirjat kiinni ja asiat hautumaan ja seuraavalla viikolla olikin edessä tutkinto.

Pakko on myöntää että kyllä tätä isukkia jännitti kun tyttö meni luento saliin ja jäin odottelemaan käytävään. Noin puolen tunnin perästä tytär käy huikkaamassa että lappu oli täytetty ja kohta tarkastetaan, ja  neiti jälleen vilahtaa saliin. Kohta näkyykin oven ikkunasta kun tyttö astelee tutkinnon vastaavan puheille. Kalvo ekalle sivulle ! Minä pyyhin hikeä otsalta " kynä ei tee merkiä ekalle sivulle" ja seuraava sivu vastaava näyttää kysyvän tytöltä jotain ja tyttö osoittaa lappua (oli korjannut jonkun kysymyksen ja varmisti kumpi oli vastaus) ei käynyt kynä siihenkään. No nyt tuli merkintä paperiin, ja seuraava sivu ja ei kynä piirrä merkkiä. Voisiko ?ei kai ? tuntui että otsa olisi hiestä märkä ja tyttö astelee ovesta käytävään hymy kasvoilla jo kyllä kertoi tapahtuneesta.  "Isi tuleppas anna tarkempia tietoja, se meni läpi"  Minä menen tytön mukana saliin ja katson lappua. Meinasi silmät tippua piästä Ei voi olla totta vain yksi virhe, kyllä siinä hetkessä tuntui että tämä isukki on pakahtua ylpeydestä siis aivan uskomatonta. Ja kun nuo kokeet ei ole lapsille yhtään sen helpommat kuin aikuisillekkaan niin nostan kyllä hattuani tytölle ja korkealla.

Vaan kyllä tytärkin oli yhtä hymyä ja salista poistuessa pääsi ilmoille hillitty tuuletus "JES" !

Kyllä on ollut ihana katsoa lapsen vilpitöntä onnistumisen riemua, iloa ja intoa. Ja ei sen puoleen kyllä neiti tuon eteen tekikin töitä uutterasti ja pitkäjänteisesti.



Ja toivon että tämä opettaa myös sen että kun elämässä paneutuu asioihin kunnolla ja keskittyy niin silloin tulosta syntyy oli sitten asia mikä hyvänsä

25 elokuuta 2013

Nellin Loman päättäjäiset :)

Perjantaina oli vihdoin ja viimein Nellin vuoro päästellä loman höyryjä ulos, ja kun vanhempi tyttäremme halusi viettää synttäreitään ihan vain kaverien kanssa. Ja kun meidän oli määrä kadota maisemista hetkeksi niin eikun vermeet kasaan ja metsään.

Töiden jälkeen laitettiin nuoremman tyttären kanssa vermeet kyytiin ja Nelli takaboksiin sit vielä vaimo-kulta töistä kyytiin ja auton keula kohti kotitilaani. Perille päästyämme tutka vain päälle ja eikun hihna irti. Nellihän näytti meille heti mistä tämä tyttö on tehty "nopeasta hausta" ainakin sillä kertaa :) Ei kerennä Nellillä kuono tuhista kuin n. 2-3 min kun ilmoille räjähti mieletön äläkkä, se oli se niin sanottu perslähtö. No eihän se ajo heti sujunut niin mallikkaasti kuin edellisenä kautena, ja olihan silloin tietty maasto kuiva ja lämmin keli. Vaan ei hätä ollut tämän näköinen alku kankauksien jälkeen pikku hiljaa ajo sitten rupesi kulkemaan mukavasti. Ja kun kyseessä oli eka treeni kerta loman jälkeen, niin pidettiin ihan vain sellainen kahden tunnin leikki hetki. Illan lopuksi sitten Nelli käskytti jänöä omaan tuttuun tyyliinsä ja siihen oli sitten sen kertainen harjoitus hyvä päättää.

Tietysti näkökulmiahan on monenlaisia, mutta itse pidän tärkeänä sitä. Jos vain suinkin mahdollista niin en koskaan lopeta treeniä hukkaan, vaan sellaiseen hyvään ajoon. Ja varsinkin nuorella koiralla pidän tätä ensisijaisen tärkeänä seikkana. Mutta tästä on hyvä jatkaa harjoituksia ja seuraava kerta sitten onkin jo hivenen pidempi keikka. Mutta siitä sitten seuraavalla kerralla.

       Tässä vielä Nellin ääni näytteet tuon kyseisen keikan lopusta.







23 elokuuta 2013

Ei Riemulla rajaa kun jänistä ajaa......

Nyt se Koirien "joulu" vihdoin koitti ja hihna saatiin löysätä. päivä minulla kyllä meni töissä, mutta jo edellisenä päivänä tuli asia päätettyä Hippu pääsee irroittelemaan illalla. Ja töistä kun kotiin palailin olikin Hippu iloisena vastassa ja tarhasta kuului iloitkua :) Kyllä Hippu-lady tiesi mitä oli ohjelma vuorossa seuraavana. On ne vaan siitä ihmeellisiä, että miten ne voikin niin hyvin vaistota nuo asiat ? Vai liekkö osavat niin hyvin tulkita isännän elekieltä. Mutta joka tapauksessa oli miten oli niin Hippusta näki että hän tiesi tasan tarkkaan mihin lähdetään ja mitä tekemään. vaikka olin vasta ajanut pihaan. Ei muuta kuin pikaisesti vaatteiden vaihto kamat kasaan Hippu kyytiin ja auton keula kohti synnyin kotini maastoja. Lopultaan hihnan pääsin löysäämään vasta klo 18,45 ja 10 minuttia sitää ajo alkoikin jo raikamaan. Ja kyllä Hipulla tuntui lystiä olevan. Vaan kaikki riemu loppuu aikanaan niin kuin tälläkin kertaa. Jänö ei halunnut juosta kuin noin tunnin jonka jälkeen se pisti pillit pussiin ja painui raunion alle piiloon ja eihän se sieltä enää mihinkään halunnut lähteä vaikka kuinka toinen yritti pyöriä ympäri ja ämpäri., niin jänön piilo oli tavoittamattomissa. Ja ei siinä nyt viiitsinyt kaivamaankaan ruveta kun olihan siinä jo Hippu saanut päästää enimmät höyryt pihalle ja kumminkin viikon loppuna lähdetään koittamaan uudestaan ja kohtahan sitä saadaan aloittaa ihan tosi toimet, mutta sitä odotellessa jatkamme harjoituksia ja huomenna sitten onkin Nellin vuoro päästellä höyryjä pihalle.



               Iloista syksyä kaikille kamuille toivoo Hippu ja Nelli

17 elokuuta 2013

Fiilistelyä ennen H-hetkeä :)

Nyt kun rupeaa jo ovea kolkuttelemaan irtilaskun hetki niin mukava on ollut muistella aikaisempia hienoja erä  hetkiä. Paljonhan niitä mukavia muistoja on ja läheskään kaikista ei ole kuvia, mutta ne kaikkein  hienoimmat hetket on vietetty  tyttäreni kanssa niin metsästys kuin koe reissuillakin.



Totta kai se oman koiran ensimmäinen saalis on aina hieno hetki. Vaan niin oli sekin kun Hippu pokasi ensimmäisen ykkösensä ajokokeissa.


Ja Niitä ekoja kaatoja Nellin ensimmäinen jänö :)

Ja mieleen painuva kokemus oli sekin kun kesken aamukahvitteluni bongaan pellollamme ketun eikun pika pikaa hakemaan kivääriä asekaapista,  repo oli jo kerennyt melkein metsän laitaan kunnes sen ristikolle sain ja lopulta ampumamatka oli karttaohjelmalla mitattuna n. 175 m ja tuo kaveri sitten olikin hieman erikoinen tältä  näes puuttui häntä lähes kokonaan.




Joskus metsällä tilanteet tulee nopasti...  joten samalla saattaa tulla myös metsänhoito toimenpiteitä. No kyllähän tuo koivikkoni kaipasikin pientä harvennusta :D






 Vaan ne hetket tyttäreni kanssa :) Tietenkin mieleen painuvin reissu on se ensimmäinen reissu metsälle. Silloin kävimme hänen kanssa sorsajahdissa ja hienosti 6 vuotias nuori-neiti jaksoi olla mukana ja taisi olla jo silloin hänelle mielekästä touhua. Kysymyksiä tuli ihan solkenaan ja muistan kuinka hän jossain vaiheessa katseli haulikkoani ja kysyi minulta "isi mikä tuo punainen juttu tuossa piipun päässä on ?" Minä koetan selittää että se on ns. jyvä jonka avulla tähdätään ammuttaessa ja kun vastaus ei ollut tarpeeksi tarkka neitokaiselle tuumaa hän silmiään räpäyttämättä jotta "isi et sie tai olla ihan viisas" no nauruksihan se meillä meni.


Jänis jahdissa on oltu monet monet kerrat yksissä tuumin ja ylpeä kyllä olen tuosta neitokaisesta. Hän ammentaa tietoa minkä kerkeää ja alkaa olla jo melkoinen tekijä metsällä vaikkei vielä ole muuten kuin vain mukana seuraamassa. Mitenkä moni 8 vuotias osaa lähestyä talvella ajoa niin jottei jänis ota karkkoa ja vielä jaksaa olla aloillaan hiljaa niin että jänis istuu n. 25 m kuuntelemaan missä koira tulee tai moniko 8 vuotias tarttuu puukkoon ja käsittelee saaliin lähes itsenäisesti? Eikä neiti tuota pidä metsästystä minään ihmeenä tai kauheana asiana päin vastoin innoissaan on aina mukana ja  harrastusta harjoitetaan kuitenkin monipuolisesti ja opetellen hyviä metsätystapoja. Ja koska se saalis ei ole se pääasia olemme käyneet myös ihan treenaamassa koiria ja tietenkin riistanhoito on yksi tärkeimpiä asioita joita myös opetellaan. vaan upeita hetkiä olemme viettäneet ja uskon että tulemme viettämään jatkossakin.



                    Ekä jänö Tyttären ollessa mukana


                               Ja talvi jahtia


               Väsyneet kaverukset treenireissulta palatessa


                         Ja riistankäsittelyn opettelua


Vaan oikein mukavaa viikonloppua ja leppoisaa loppu lomaa kaikille karvakorville :)

16 elokuuta 2013

Kevät talven herkut....

Joskus tuli bongattua Metsästys ja Kalastus lehdestä artikkeli ilmakuiva lihasta ja minähän en ole minä jos en kokeile ja niimpä sitten tuli testattua kuinka se ensi kertalaiselta homma luonnistuu. Ohjeethan siihen lehteen oli kirjoittanut alan ammattilainen pohjoisesta joten luottavaisin mielin puuhaan ryhdyin.

Aivan ensimmäiseksi rakenteli laudoista ja minkki verkosta pienen häkin jonka sitten kiinnitin tikkaisiin talonpäätyyn  johon pääsin käsiksi yläkerran ikkunasta. Tämä ihan vain sen takia jottei esim linnut pääsisi käsiksi valmistuviin herkkuihin. Ja kun kyseessä on ilmakuivaliha niin olennaistahan on jotta kevät ahava pääsee tekemään tehtävänsä joten ilman täytyy päästä kulkemaan esteettä ja siksi verkko seinät ja kun katto on vielä päällä niin  ei lumisadekkaan ihan suoraan piiskaa.


Tuo nyt tuli silloin kyhättyä pika pikaa ja aikomus on tehdä siistitty versio, mutta tuokin kyllä kokeilussa toimi ihan hyvin.

Vaan Asiaan aluksi valmistelut ja ensiksikin varoituksen sana älkää laittako mitään rasvaista lihaa, sillä vaikka se kuivaakin niin siihen tulee elttaatuneen rasvan maku. Itse laitoin silloin kokeilu mielessä pienen palan lampaan filettä söin sen kyllä hyvillä mielin, mutta ei hyvä. Vaan käyttäkää kuivaa vähän rasvaista lihaa joten suosittelen riistaa esim hirvi oli erittäin hyvää.

Hirven paistista leikkasin n. 5cm x 5cm ja olisko pituutta ollut 30 cm paloja tai siivuja. Suolauksen tein samaan malliin kuin graavikalalle eli laitoin lihat astiaan ja suolaa päälle topakasti. Suolautumassa taisin antaa niiden olla n. 10 tuntia sitten pyyhin suolan pois pinnasta ja valmistin pienenmäärän ruokosokerista sokeriliuosta siis ihan vain vettä kiehautin ja siihen liuotin ruokosokeria ja annoin jäähtyä. Pujotin ison parsinneulan avulla puuvillalankaa läpi ja solmin lenkin kiinni jotta lihat saisi niistä koukkuihin riippumaan. Lihat kastoin hetkiseksi sokeriliuokseen juuri ennen kuin laitoi ne kuivaukseen. Sitten odottovan aika on pitkä ! 1.5-2 kuukautta ulkokuivausta kevätahavilla. Ajan kohta oli minulla silloin viikko 9 eli helmi-maaliskuun vaihde. Muistelen sen artikkelin kirjoittajan laitaneen viikon kymmenen rajaksi ja ei suositellut tätä Etelä-suomen oloihin ! On ilmeisestikkin kevät liian lämmin siellä. Sitä en osaa sanoa missä se raja sitten menee, mutta meillä vielä onnistui ainakin omasta mielestäni. Ja luulen että vakumointi valmiille lihalle voisi olla asiallista koska normi huoneen lämmössä kuivaminen tuntui jatkuvan joten pitempisäilytys kovettaa lihan vaikkei se pilaantuisikaan. Mutta hyvää retkievästä oli seuraavan syksyn jahtireissuille.


Ja tässä on lopputulos tuolle ensikokeilulleni. Nyt kyllä meinasin tulevana keväänä kokeilla tehdä ilmakuiva-lihaa jäniksestä, mutta siitä sitten toisella kertaa. :)

13 elokuuta 2013

Vapauden kaipuu !!!!

Kyllä se vain noilla luontokappaleilla tuo sisäinen kello tikittää tarkasti kun alkaa nämä illat pimentyä ja viilentyä Niin rupeaa tarhan väki olemaan ikään kuin varpaisillaan. Ja kait ne lukee isäntääkin kuin avointa kirjaa et kaipa se itselläkin alkaa olla kaihoisat katseet metsänlaitamille yhtä lailla niin kuin noilla karvaisilla kamuillakin. Onhan sitä tietty itse tullut viipetettyä tuolla saloilla pitkin kesää kerran jos toisenkin, mutta ei se ole ihan sama kuin kaverin kanssa ! Siinä kun istut nuotiolla keittelet aamukahvit nokipannulla ja kuuntelet kun kiihkeä ajo helähtää ilmoille, siinä on sitä jotain ! Jota ei oikein voin sanoin kuvata.

Vaan tuota uskomattoman hienoa tunnetta tuntuu Hippu ja Nellikin kovasti jälleen halajavan, ainakin siihen malliin tuossa päivänä eräänä sai tuas tarhan ovi kyytiä. Hippu repi hillittömällä apinan raivolla tarhanovea, ja kun kävin tarkastamassa tilanteen niin oli näky sen mukainen että eipä meidän paikallinen purkualan yrittäjäkään ole yhtä tehokas ! Ja auts töihinkin pitäis juuri lähteä, no eikun pönkä ovelle ja eikun toivoa parasta sekä pelätä pahinta ! Töistä kun palailin sydän hieman pamppaili ketään ei näkynyt, mutta ei kuulunut ajoakaan. Tarhalle kun saavuin niin rupesi kopin perukoilta päitä pilkistämään ja pönkäkin oli vielä paikallaan HUH HUH onneksi. Liekkö olleet kaverit sen verta väsyneitä urakoinnista etteivät kuulleet auton ääntä pihaan saapuessaani. pienet rapsutukset sit kahville ja samalla suunnittelemaan oven korjausta kun eihän siinä sitä pönkää nyt ihan loputtomiin voi pitää.

Ja sitten eikun töihin ! vasara ja nauloja ja niin eespäin :D







Ja tältä se sit näytti ! pönkä oli tarpeen, ei olis muuten luultavasti ollut ketään paikalla töistä palattuani :D



                                Siis tuoko ?????


  Ja myökö ??? Eeeei  en tunnusta ! Se oli varmaan toi naapurin koira.


                                     Siis mitä !


                            Hippu tuu äkkiä katto !


Ei voi olla totta. Siis törkeetä käytöstä, ei minkäänlaista arvostusta ja mikä työ myö tuossa tehtiin !


No pakko kait se on sit odottaa sitä elokuun 20 päivää. Vaan oottakaas sit muuten juoksetta meinataan ottaa muutamat treenit ennen tositoimia, Ja eihän täs ole enää kuin viikko ! tsemppiä loppu vankeuteen kaikille karvakamuille T: Hippu ja Nelli :)

09 elokuuta 2013

Vikkelää fillarointia....

Täytyy kyllä sanoa että eilen meillä oli aika mielenkiintoinen pyörälenkki !
 Kaikki alkoi ihan normaalisti niin kuin aina ennenkin. Mutta kun matkaa oli taitettu n. 4 km oli meillä hämmästys suuri !  Minä siis poljin ihan kaikessa rauhassa ja välillä vilkuilin kuinka kaverit tulee mukana ja kun käännän jälleen katseeni eteen päin, niin meinasi kyllä leuat loksahtaa pois sijoilta. Siinä meidän edessä ihan tien varressa n. 30 m päässä  meistä istua napotti karhu ja kellokin oli vasta hieman yli ilta kuuden siis aivan valoisaa vielä. Vaan kun Hippu ja Nelli huomasivat tuon otuksen niin kylläpä pyöräni sai tuas vauhtia. Molemmat läksivät pinkomaan hirmuisella vauhdilla kohti karhua. Ja kun siihen jälen kohtaan piästiin niin suunta olisi ollut metsään karhun perään. Minun oli pakko hypätä alas pyörän selästä kun jo meilkein lensinkin ojaan kun neidit kiskasivat menemään metsää kohti. Sain kyllä ihan tosissani vetää hihnasta jotta sain kaverit pois sieltä ojan penkalta.ja muutamat seuraavat kilometrit oli minulle varsinaista hiki urheilua kun koetin saada kavereita tulemaan mukanani ja toiset vain yrittivät vetää takas karhun jäljelle. kuvaa en kyllä kerennyt ottamaan kun kohtaaminen oli ohi ihan muutamassa sekunnissa, ei kerenny muuta kun vain ajattelamaan että kännykkä olis taskussa ja silloin otso olikin jo hävinnyt metsän pimentoon. Liekkö johtunut hieman sateisen tuhnuisesta kelistä vai oliko nalle vain jäänyt mielen kiinnosta kuuntelemaan siihen että mikä siellä oikein tulee ?  Kun niinkin lähelle piästiin. No olihan siinä tietty sellainen ihan pieni mäen nyppylä jonka jälkeen nalle kohdattiin. Mutta kun se meidät näki niin sit otso-poikaa vietiin, on se vaan uskomattoman nopea eläin vaikka ei siltä näytä, ja kuinka hiljaa se osaa mennä. Silloin vain kuului yksi risahdus kun nalle hyppäsi ojan yli ja vasta penkalla oli kuivaa kaadettua vesakkoa. Mutta sen jälkeen ei enää mitään kuulunut ja poistuminen meidän näkyvistä oli todella nopea tosiaan ihan muutaman sekunnin se vain kesti. Vaan hämmästys oli suuri kuinka täpinöissään Hippu ja Nelli olivat. Siis ei mitään merkkiä jotta olisivat pelänneet, päin vastoin riistaveret kuohahti ja kunnolla.

Kotona kun kerroin tuosta kohtaamisesta niin rakas- vaimoni rupesi minulle ehdottelemaan. Jos minulle hommattasiin sellainen kypäräkamera. Niin saisi kattoa videolta noita minun lenkien tapahtumia. :D

Vaan mielen kiinnolla jään seuraavaa lenkkkiä odottamaan että mitähän sitä sitten sillä kertaa tapahtuu :)

07 elokuuta 2013

Lauantain marjareissu :)

Täytyy kyllä tunnustaa että viime viikot on ollut aika hektistä aikaa ja ei oikein ole kerennyt koneenkaan ääreen rauhoittua. Vaimoni jalan tulehduttua on marjojen keruu nyt ollut kokonaan minun kontollani. Eipä silti kyllähän tuo rakas vaimoni oli kovasti lähdössä vattuun, mutta annoin tuohon ajatukseen jyrkän vastalauseen. Turhahan se on itseään liikaa rasittaa, ja kun minä kummiskin tykkään tuolla luonnon helmassa viipetellä. Nuorempi tyttärenikin on ollut useammallakin reissulla mukana. Viimeksi nyt viikonloppuna kävimme töitteni jälkeen poimimassa mustikoita ja hyvin neiti tuntui viihtyvän. Ja siinä samalla marjoja poimiessa oli hyvä kerrata asioita metsästäjän tutkintoa varten, viime viikollahan hän kyllä jo kävi, mutta harmillisesti jäi kahdesta virheestä kiinni. Silloin kun koetta käytiin läpi niin tutkinnon vastaan ottaja totesi tytölle jotta "näkee että olet lukenut paljon". Näytti siltä että nuo virheet oli ns. ymmärrys virheitä. Kun kyllähän ne kysymykset on esitetty aika ovelasti joten ei ihme jos 11 vuotias ei ihan kaikkea heti hoksaa, vaan ei hän luovuta kovasti kertailee asioita ja uusi tutkinto päiväkin onjo  kiikarissa ja kovasti suunnittelee syksyn eräretkijäkin :)

Mutta hieno oli marjareissu viimeksi. Näki kuinka tyttökin nautti reissusta, nähtiin siinä samalla reissulla kaksi todella hyvää koppelo pesuetta n. 10 poikasta per pesue ja kaikki muutkin näkemämme kanalintu pesueet ovat olleet todella hyvä kokoisia, mitä kesän mittaan on tullut vastaan ja se on ollut ilo huomata kun pesinnät ovat onnistuneet :)

Vaan ensimmäisen sankollisen jälkeen olikin hyvä viettää taukoa paikalla ja samalla sitten hieman kerrattiin jokamiehen oikeuksiakin. Ja kun olimme omilla maillamme niin tämäkin toiminta oli ihan luvallista, mutta turvallisuus ennen kaikkea joten paikka valittiin ihan rannasta, jotta makkara tulet saataisiin hyvin lähtiessä sammutettua.


Mukavasti siinä useampi tunti vierähti ja kotona olimme sitten vasta ihan iltahämärissä ja pari sangollista mustikoita tuli poimittua tuolla reissulla ja kyllä neitikin uutterasti poimuria liikutteli ja marjoja sankoon kumosi.



Vaan luulen että nyt on ensi talven mustikat jo kasassa ja jäämme odottamaan puolukoiden sekä karpaloiden kypsymistä joita kyllä näyttä tulevan todella hyvin myös.

01 elokuuta 2013

Tonnin Tytöt.....

Kesän urheilu ohjelmamme on toiminut hyvin uskollisesti ja eilen illalla napsahti Hipulla ja Nellillä 1000 km juoksutusta mittariin. Näin kiinnipito aikanakin on myös huolehdittava kaverien liikunnasta. Vaikka eihän tuo pyöräily ja lenkkeily tietenkään vastaa tehollisesti sitä mitä se on jahtiaikana metsissä juoksu, mutta hyvillä mielin kyllä menemme kohti syksyä. Ja uskompa kyllä että kaverit on varmana heti alusta alkaen täydessä pelivireessä, kun niitä jäniksen hajujakin on voisi kyllä sanoa että poikkeuksetta joka kerta lenkillä saanut imaista kuonoon. Ja sen kyllä on meidän kylä saanut välistä aina kuulla, no tietäpäväthän ainakin kuka on liikkeellä iltashämärissä.

Ja kyllä nuo ajuri-neidot ovat nauttineet noista juoksulenkeistäkin yhtä lailla. Ja joka kerta alkaa metakka tarhassa kun vain näkevät minut hihna kädessä, ja jos nyt on sattunut olemaan sitten huilipäivä niin varsinkin Nelli aina illalla kyselee, että enkö minä meinaa todellakaan lähteä liikenteeseen. Pienen purppasun jälkeen sitten istahtaa tarhan verannalle kopin eteen istumaan ja vahtimaan jos sitten kuitenkin, ja toinen reppana saattaa istua tunnin pitkän matkaa toistakin siinä tuijotaen kohti ulko ovea, jos se isäntä sieltä muuttaisi kuitenkin mielensä. Onhan se sydäntä särkevää katsoa kuinka toinen odottaa, mutta kyllä niitä lepopäiviäkin tarvitaan välistä.

Vaikka välistä on sattunut pieniä kommelluksiakin tuolla tien päällä, niin on noista lenkeistä kyllä nauttinut itsekkin. Ja pysyyhän siinä itselläkin kunto kohillaa. Ja onhan tuo sitä paitsi erittäin edullinen urheilu muoto. Mitä nyt yhden polkupyörän ajoin rikki ja yhdet lenkkarit juoksin puhki, mutta se on pientä. Kun se pyöräkin oli jo tosi vanha. Vaikka kyllä tuo vanha ns. mummomallin pyörä on oikeastaan kaiken paras koirien juoksutukseen.






 Mutta oikein reipasta loppu kesää ja iloista syksyn odotusta kaikille :)