Hyöty liikuntaa

Työ joka lämmittää monta kertaa ensin metsässä ja sitten pihassa pariinkin kertaan ja vieläpä talvellakin tulen räiskyessä iloisesti uunissa ja takassa. Ja kyllä tämä lämmitti mieltäkin kun kaverini alku talvesta soitti ja tarjotteli rankasavotaa. Hän kun ei raaskinut metsää raivata niin jotta raivattu aluspuusto olisi vain jäänyt happanemaan metsän pohjalle. Ja kun itselläänkään ei ollut tarvetta tarjosi sitten minulle pientä savotaa ja ilolla tarjous vastaan otettiin. Talvella jahti aikaanhan ei tietenkään aikaa ole halkosavotaan ja rankakasa saikin odottaa kiltisti pihassa kevätahavia.

Niimpä sitten tämän vapaa päivän aamu tuli vietettyä hyödyllisen liikunnan parissa. Ja laitoin pölliä poikki, muttein vielä pinoon ja jos sitä vaikka huomenissa sitten aloittelisi fiskarssin heiluttelua ja aloittaisi halkomis urakan.

 Ja onhan tuo tosiaan erittäin hyvää liikuntaa ja kun aamupäivän urakoinnin jälkeen vielä käytiin lenkillä Hipun ja Nellin kanssa niin jos sitä olisi jo tämän päivän urheilu kiintiö täynnä.

Haikeita päätöksiä.

Otsikosta huolimatta ei nyt sentään mitään ihan katastrofaalista ole sattunut, mutta hieman haiku päätöksen tuossa jouduin tekemään. Jostain kumman syystä meitin Nelli ja myöskin Hippu ovat viivästyttäneet juoksun alkamista todella paljon. Sitä ei osaa sanoa mistä moinen johtuu, mutta arvailuja on heitelty puoleen jos toiseen. Nuorella koirallahan tuon nyt ymmärtäisi helpostikkin jos juoksut ei vielä säännöllisiä ole, mutta kun Hipullakin on myöhässä, niin laittaa miettimään miksi ????

Sitä jo mietittiin että vaikuttaisiko tämä erikoisen lämpöineen ja kovastikkin kelejä vaihteleva talvi koirien hormooni toimintaan. Ja kun Nelliä loppukaudesta pidettiin jo kevennetyllä jahdilla jottei liika juoksutus myöhästyttäisi juoksun alkamista. Mutta kun ei niin ei. No eihän sitä aina kaikkea luonnon säätelemää voi ihmismieli käsittää ja ei varsinkaan pysty vaikuttamaan ja ei tietty pidäkkään.

Viikonloppuna sitten tein haikean päätöksen jotta tältä keväältä pennutus nyt jää. Ihan sen takia jotta kun juoksusta ei ole vieläkään pienintäkään merkkiä ja arvoitus on koska se alkaa. Mutta se on ainakin jo selvää että järkevän luovutus ajankohdan kannalta alkaa olla kohta myöhäinen ajan kohta astutukselle. Ihan jo näin tulevaa syksyä ajatellen, no kunto-ohjelmaa pidetään yllä ja aletaan miettiä tulevan syksyn kokeita. Ja pennutusta katsellaan sitten ensi keväänä uudemman kerran.

                   Mukavaa kevään jatkoa toivoo: Nelli ja Hippu

Tarkistus käynti.

Tuossa raottelin ilmakuiva laatikon luukkua ja tarkastelin lihojen tilaa. Ulkonäkö alkaa jo olla aivan kuin kuuluukin, vaikka tämä kevät onkin ollut eriskummallinen kelien suhteen. Yö pakkaset kyllä olisi saaneet olla napakemmat niin lihasta tulisi maukkaampi. Mutta testi siivut osoitti lihan olevan kyllä siltikkin syötävän hyvää, vaikea oli laittaa kansi takaisin paikalleen kun mieli teki ottaa lisä siivut. Vaan vielä jos viikon malttaisi odotella niin sitten otan lihat paperi pussiin huoneen lämpöön n. viikoksi ja sen jälkeen taidan vetää makupalat vakuumiin odottamaan syksyn jahtireissuja. Tai no jos sitä nyt jonkun palan jättäisi kesän kalareissuille :D

Nuo pinnassa näkyvät punertavat pisteet ovat rosepippuria ja tuo valkoinen huurteen näköinenkin kuuluu asiaan. Kun lihan kuivaessa suola nousee pintaan. Joten ei huolta lihat eivät ole menneet pilalle, vaikka kelit ei ihan huiput ole olleetkaan, mutta riittävät ilmakuivauksen onnistumiseen. Vaan kohta pääsee herkuttelemaan enemmältikkin tuolla aikaa vaativalta vaikkakin lähes itsestään valmistuvalla herkulla.

Höpinöitä :D

Muutama viikko on mennyt kohtalaisessa korkea liidossa. Töissä on alkanut loma-rumba mikä osaltaan hieman lisää työ määrää ja siihen päälle sairastumiset niin yli-töiksihän se menee useampanakin päivänä ja myös ne töissä vietetyt vapaat ovat pitäneet kiireisenä. Mutta onneksi vielä virtaa riittää niin että on jaksanut kotonakin touhuta remonttia tehdessä muitten kotitöiden lomassa.

Vaan välistä on täytynyt ottaa hieman irti arjesta ja tuossa vietimmekin laatu aikaa vaimon ja nuoremman tyttären kanssa, vanhemmalla neidillä kun oli jo omia sovittuja menoja (ja eihän sitä nyt enää teini-iässä vanhempien kanssa liikuta) :D

Tuossa eräänä viikon loppuna pakkasimme reppuun eväkset ja sukset autoon ja ajelimme kotipaikalleni päin ja teimme n. 10 km hiihtolenkin oikein hienossa kevät säässä. siinä luonon kauneutta ihastellessa kaatelimme tyttäreni kanssa samalla jäniksille haapoja ja puolimatkassa vietimme sitten eväs tauon.

Ja kyllä se lämmin juoma, eväsleivät ja hiilloksella paisteltu makkara maistuu raittiissa ulkoilmassa erikoisen makoisalle. Ja taisi kyllä nuorelle neitokaiselle se ylläri jälkkäri olla myös aikalailla mieluinen retki eväs. Jälleen todettiin että iskän reppu on mielenkiintoinen kapistus sieltä tahtoo useinkin pienelle erätytölle löytyä  sopivia herkkupaloja. Ja hyvin näytti suklaa maistuvan eväiden piälle :)

Ja Vaikka kiirettä onkin pitänyt ei silti olla meidän karvaisia kavereritakaan unohdettu. Vaan lenkit on tehty säännöllisesti jotta työ-kunto pysyy yllä  (myös isännällä).

Aina vaan ei nyt ihan valoisan aikaan piästä, mutta sopiva turvavarustus korvaa luonnon valon puutteen. :)

Ja oikeastaan noita huomioliivejä pidämme kyllä ihan päivälläkin. Kun kuljemme välistä myös isompien teidenkin kautta, niin kyllä autoilijoiden on meidät helpompi havannoida kun on jotain mikä erottuu selkeästi.


Vaan oikein iloista kevään jatkoa Pupu-poimureiden tarhasta ja koetamme piipahtaa kohta puoleen taas useamminkin tervehtimässä kavereita. :)