22 huhtikuuta 2014

Ilta kyttäystä.

Vaikkakin vapaa ajan ohjelma on täyttynyt monenlaisesta puuhasta, niin kyllä silti on keretty tyttären kanssa käydä välistä puronkin varrella istuksimassa.

Alku keväästä jo teimme tiedustelu reissua lähipurolle tarkoituksena hieman hankkia informaatiota majavien liikkeistä. Matkalla puron varteen löytyi muitakin mielenkiintoisia jälkiä, joita sitten tyttäreni innolla tutki.......




 " Hei ! Tuossa on ainakin menny jänis, ja olihan siellä aikaisemmin ne ketun jäljetkin"


Vaan kyllä tuolla nuorella neidillä tuota innostusta riittää, ei voi muuta kuin vain ihmetellä kuinka toinen jaksaa sinnikkäästi kytistää mukana aina iltapimeään asti. Välistä tietty vähän napostelaan eväitä ja harjoitetaan jotain pientä puhdetyötä. Puukonkäsittelyä on esimerkiksi kiva harjoitela pienillä vuoluharjoitteilla :)



Ja onhan se itselläkin nmukavempi istuksia kun on erittäin innokas seuralainen mukana. Ja tuleepahan itselläkin hieman kerrattua erätietoja kun vastailee illan polttaviin kysymyksiin :D

Vaan kummasti on jo puronvarsi muuttunut ensimmäisistä reissuista ja kevät on tehnyt kovasti tuloaan ja puro onkin jo sula, patoallas on vielä aika paljonkin jääkannen peittämänä ja sulaa ei juurikaan ole kuin vasta aivan padon lähituntumassa.



Liekkö johtuvan liikkumisen hiljaisuus, tuosta patoaltaan jää tilanteesta. Vaikka syönnöksiä kyllä jo löytyy puronvarresta sekä metsikön puolelta,  vaan ei ole vielä uskaltautunut tuo talttahammas valoisan aikkaan näkösälle.






Mutta periksi ei anneta ja sitkeästi  päivystämme puron varressa koko loppukauden aina kuin vain vapaata on. Ja on tuo parasta lepoa ja irtiottoa arjen rutiineista ja työkiireistä. kun istuu tuolla kuunnelen Luonnon omaa sinfoniaa puronsolinan säestyksellä.  Ilokseni sain viimeksi tehdyllä reissulla huomata useammankin sorsapariskunnan tulleen tuonne luonnon itse muovaamalle kosteikolle, ja lenteli siinä ohi pienen tervehdys kaakatuksen antaen Metsähanhikin, Kurkiparin seuratessa hetkeä myöhemmin perässä. Ja sainpa seurata luonnon omaa tosidraamaa kun hämmästelin nopeasti ohi lentäviä Heinäsorsia, johon selitys löytyi hetkeä myöhemmin..... Kohta perässä posotti satanen lasissa kanahaukka, mutta iloinen kaakatus heinikosta hieman myöhemmin herätti iloisen ajatuksen..... Taisi Herra tai Rouva Haukka tällä kertaa vetää vesiperän.....


              Vaan näihin aatoksiin jäämme tällä kertaa.
           Mukavaa kevättä kaikille ! Toivoo: Pupu-poimurit

14 huhtikuuta 2014

Virpoi varpoi !

Tänä vuonna tyttäreni kävikin ilahduttamassa kyläläisiä virporeisulla kärry kyydillä. Kyllä siellä monikin keskeytti ulkoaskareensa kun näkivät meidän kauramoottorilla ajelevan.

Vaan ennen reissuun lähtöä piti tietenkin meidän pollemme saada tutustua kyytiin tulevaan uuteen lastiin.....



....... Ai tollasiako ne paljon puhutut virpomavitsat ovat. Voisin vaikka vähän maistella noita kukkasia !


Tutustumisen jälkeen lähdettiin sitten ajelemaan pitkin kylänraittia naapureja ilahduttamaan. Tai ainakin näin meidän kylällä tuo virpominen on monellekkin iäkkäämmälle kyläläiselle tärkeä juttu..... ja kun tuo tyttäreni taitaa olla tällä haavaa kylämme viimeisiä virpojia, niin kyllä he vaan hänen käynnistä kovasti ilahuvat. Varsinkin kun tällä kertaa pihaan kurvasi komea ruunamme kumean hirnunnan saattelemana :)





Vaan ei se reissu sitten ihan ilman kommelluksia tällä kertaa mennytkään !

Siinä kylätiellä rupesi meidään polleamme arveluttamaan kovastikkin eräs postilaatikko rivistö jonka sateen suojaksi oli nikkaroitu sellainen kaikissa sateenkaarenväreissä oleva pieni katos, jossa vielä roikkui ja tietenkin heilui tuulessa joku mikä lie lyhty joka vielä välistä kimalteli ja välkehti.

Sen kohdalla sitten ruvettiin keskustelemaan matkan jatkamisesta kovastikkin. Ukko oli sitä mieltä että EI ! ja tietenkin minä sitä mieltä että KYLLÄ ! Ja kun periksihän en voinut antaa, kun kyllä se määräys valta kuitenkin pitää olla ohjien kärrynpuoleisessa päässä. No siinä sitten tansahdettiin ja välistä sitten huomasimme olevamme kärryn kanssa ojassa  (useampaankin kertaan)  kun ukko pakitti ja yritti kääntyä kotia päin. No kun suoraan ohitus ei tuntunut maistuvan, niin menin sitten muutaman kymmenen metriä kodin suuntaan ja seuraavassa risteyksessä yhdistelmä ympäri ja uusiksi.....  Nyt sitten otin kaiken varalta tien toiseen laitaan ja muutama kerta taas pysähdeltiin ja sitten Ukko osoitti luottamusta isäntää kohtaa ja ohitus meni lopulta vähintäänkin mallikkaasti.

Siitä hyvä tuo meidän pollemme on että vaikka joku saattaisi aiheuttaa hieman arvelutusta, niin hän ei kumminkaan sykyile heikkopäisenä vaan on kaikesta huolimatta hyvin hallittavissa. Ja muutenkin kyllä hän on erittäin hyvä luonteinen rauhallinen kaveri.

Vaan lopultaan reissu meni hienosti vaikka koko matkaa varjosti pienoinen tihkusade, mutta onneksi mukana olikin lämpöinen viltti mihin tytär sai välilä kääriytyä lämmittelemään. Ja kotona sitten odottikin polleamme oma herkku annos tehdyn työn piälle ja sitten vielä loimet päälle ja lämpöiseen talliin kuivattelemaan ennen tarhaan menoa.

           Vaan oikein iloista päääsiäisen aikaa kaikille Toivoo: Pupu-poimurit

07 huhtikuuta 2014

Valmista tuli.

Ajalllaan se ilmakuivakin valmistui ja tulosta voisin kuvailla vain yhdellä sanalla. Täydellinen !

Kuukauden kuivausjakson päätteeksi annoin vielä lihan hieman tekeytyä sisällä paperipussissa ja sen jälkeen lihat pakattiin vakuumiin. Kun kokemuksesta sain huomata ilmakuivan jatkavan kuivumista liiaksikin jos ne säilyttää paperisessa pussissa. Pilallehan ne ei mene, mutta ovat vain ehken hivenen kovia syödä. Ja nyt kokeillaan vakumointia ja noinhan lihat on hyvä jos haluaa niin pakastaakkin.

Mutta ennen pakkaamista täytyi tietenkin tulos testata, ja koe raati koostui itseni lisäksi ystävästäni ja hänen vaimostaan sekä heidän tyttären tyttärestä kolme vuotiaasta nuoresta neidistä.

Ja kyllä ilmakuiva meidän suussa maistui erittäin hyvälle ja kun sitten nuorelle neidille kaverini antoi siivun tuli palaute välittömästi...........

          .................. "tää on hyvää, antakaa lisää"

Ja uskompa tuon kommentin olleen erittäin rehellinen ja siksipä uskallankin sanoa kuivauksen onnistuneen täydellisesti. :)





         Mutta kyllä näillä eväillä kelpaa ensi syksynä eräretkiä tehdä.

             Ja oikein mukavaa kevään jatkoa kaikille. :)

03 huhtikuuta 2014

Pientä töminää

Paljon taas on kerennyt tapahtua viime käynnin jälkeen ja ei sitä oikein tiedä että mistä aloittaisi.

No jos läksisi näistä meidän onnellisista perhetapahtumista. Lampolaamme on alkanut tulla kevät ja ensimmäiset pienokaiset on syntyneet. Karitsoivast lampaat on jo kaikki vuoninut ja vuohien puolelle vielä odotetaan lisäystä. Siitä kiitollisia ovat nuo suomenlampaat että karitsoinnit ovat menneet aina todella hienosti, yleensä kun menee aamunavetalle on saanut huomata yön aikana väkimäärän lisääntyneen :) Yhden kerran olen joutunut avustamaan karitsoinnissa ja tämä kyseinen mamma onkin jo päästetty "eläkkeelle" ja saakin viettää leppoisia päiviä muun lauman mukana.

Ja yleensä sieltä karitsoista löytyy se oma suosikki ja tänä vuonna sydämmen valloitti pieni tyttökaritsa, joka syliin otettaessa painaa aina pienen päänsä vasten olkapäätäni ja tuhisee hiljaa kuunnellen silittelyä ja rapsuttelua. Se pienen sorkan kiire pysähtyy sylissä ja poiskaan ei siitä kiire ole :)

Vaan saanen esitellä.......

                                   ..............Hile




 
             ..................Ja veljensä Ben                        



Toisia pienokaisia en vielä kehdannut häiritä salama valojen loisteella, kun ovat vasta muutama päivä sitten syntyneet.


            Vaan oikein iloista kevättä toivottelee Pupu-poimurit