Jänis kevennys !

Minun piti laittaa jo aikoja sitten artikkelia jäniksen käsittelystä ja materiaaliakin tuli kasattua vaan törmäsin pieneen ongelmaan bloggeri ei jaksa ladata tekemääni video materiaalia joten olen tässä koettanut pähkäillä kuinka tuon ongelman kierrän.

 Joten sitä odotellessa ......................

              ............... Pieni jänis kevennys :D


Tapahtui eräänä sunnuntai aamupäivänä ollessani tyttäreni kanssa metsällä.

Hippu oli jo sairaslomalla ja sovitimme Nellin harteille ruokahuollon vastaavan manttelia Hipun VP:n ajaksi ja suuntasimme ihan koti maastoon. Nelli ottikin jäniksen todella hyvin liikenteeseen vaikka edellisenä iltana oli satanut lunta reilu 10 cm ja yöjälkeä ei ainakaan ihan lähettyviltä löytynyt.  Ja ajo läksikin hieman kauempaa kuin pihariiristämme. Niipä mekin tyttäreni kansa siirryimme hissukseen välillä kuullostellen ajon kulkua kohti ajoa. Päästyämme erään metsätien piston päähän totesimme jäniksen jo kerran menneen siitä ylitse joten suunnittelimme passit siihen piston piähän. Ajo pyöri hienosti ympärillämme, mutta jänöpä ei halunnutkaan tulla näkösälle vaan pyöri pöhelikössä. Aikamme seurattuamme tilannetta sukelsimme hyvin varovasti pusikkoon ajon sekaan. Etsimme paikan missä jänis oli jo useamman kerran risteillyt ja asetuimme siihen passiin ja eipä aikaakaan kun kuiskasin varovaisesti vieressä reppujakaralla istuvalle tyttärelleni että jänis oli vilahtanut aivan selkämme takaa ja .............      Samassa huomaan n. 25 m päässä meistä oikealla jäniksen vetävän satanen lasissa rinnettä alas. Nopea nosto pieni viiletys ja PAM !  Hieraisen hämmästyksestä silmiäni siis hä ! Kerkesin vain näkemään kuinka jänis katosi vitelikköön aivan kuin karvankaan vahinkoa ei olisi tullut. Ihmetyksestäni selvittyäni otan aseeni mukaan ja läksin tarkastamaan paikkaa. Haulisuihku näytti olevan erittäin hyvin jäljen kohdalla, ei karvoja ei verta "mitä mitä mitä ! Ei nyt yleensä tuollaisesta paikasta enää jänis ole juoksuaan jatkanut" mietin hiljaa mielessäni samalla kun kuljen jälkeä myöten mäkeä alas samalla tutkaillen näkyisikö mitään merkiä osumasta. Seuraan useamman sata metriä ja jäljeltä ei löydy pisaraakaan verta. No kait siinä sitten kävi vanhan aikaiset ja vetäsin sitten vauhdissa oikein komian pummin. Palaamme passipaikallemme ja samalla tuumaan tyttärelleni että tuo jänis luultavasti vaihtoi maisemaa nyt kun sitä jo kerta hätyytettiin. Päästyämme takaisin passiimme minulta kyllä pääsi pieni naurun remahdus kun huomasin jotain joka selitti miksi jänis oli jatkanut matkaansa. Tyttäreni oli jo kerennyt minulle todeta klassisen lauseensa "Sen mie oon jo oppina että ei se muuten aina osu"  Joten eipä siinä  enää lapselle selittelyt auttanut ............  "Mutta kun tuo puu tuossa ! Näethän sie m? Miten se nyt tuon läpi. Eihän nyt varsinkaan talvikarvan jänis ! Ei ne haulit enää jaksa upottaa kun muotonsakin tuossa menettävät....."  Tyttären silmistä näkee että elä sie iskä selitä turhia ku ammuit ohi niin ammuit ohi.

No kyllähän se oikeasti oli ihan kohdallaan, mutta kun tuo...........

Noin siinä sitten oli käynyt. Tilanne oli niin nopea ja sitä vain toimi vaistomaisesti. Ampumasuunta turvallinen, Nosto, ennakko kohilleen ja puristus kaikki tapahtuu ihan sekunneissa joten tietysti tuon pihlajan piti sattua juuri siihen kohdalle siinä pusikossa kun minä puristin.

Vaan kaikesta huolimatta hämmästykseksemme jänis ei vaihtanutkaan maisemaa tuosta episodista huolimatta vaan jatkoi juoksuaan siinä töhelikössä. niimpä vaihdoimme vain passimme vain hieman alemmaksi rinnettä ja jänistä näimmekin useampaan otteeseen vaan hieman liian pitkältä jotta olisi voinut ajatella ampumista. Niimpä teimme vielä sellaisen ratkaisun jotta siirryimme hyvin varovasti ajourien keskelle mistä jänis oli mennyt useamman kerran ja kohtapa jussi viilettikin rinnettä alas päin ja....  Jälleen haulikkoni kertoi terveisiään lumisessa metsikössä ja samassa tyttäreni heittää ilmoille kysymykse hieman epäilevään äänensävyyn. "No jäikö se ?"

Tällä kertaa mitään odottamattomia esteitä ei kohdalle sattunut ja vihdoin liki kolmen tunnin ajosta kaato saatiin.

Hyvin Nelli suoritti ensimmäisen pestinsä Ruokahuollon vastaavana  ja tällä kertaa päätimme jahtimme siihen ja läksimme tyytyväisinä kotiin laittelemaan pientä välipalaa ja siihen piälle pienet ettonet Nellin kanssa  niin eipä sitä vapaapäivää juuri paremmin olisi voinut viettää. Laatu aikaa parhaillaan, lapsen kanssa yhteistä mielekästä puhaa :)

Hyvää Joulua :)

                          Rauhallista joulua ja Jahti rikasta Uutta Vuotta
                                    Toivoo Pupu-Poimureiden väki

Tähtisilmää sairastaa.......

Tällä kertaa ei karhun-poika niin kuin lasten laulussa vaan, Tähtisilmä sairastaa häntä hellikäämme.....

Tuossa jokunen viikko takaperin aloittelimme mukavalla porukalla jahtipäivää kun sopivasti vapaatakin minulla oli ja kalenterin vapaapäivät kävi yksiin kaverieni kanssa.

Aamu valkeni kauniiseen talviseen keliin ja keli oli kaikin puolin erittäin hyvä jänisjahdin kannalta. Lunta oli satanut pari päivää aikaisemmin joten se ei pitäisi vaikuttaa jänisten aktiivisuuteen enää.  Aamun tiedustelu retken jälkeen totesin jänisten liikkuneen sopivasti joten en uskonut ylösotossa olevan ongelmia. Ja kun kysessä oli porukka jahti tarkoitukseni oli ottaa kokenut konkari perheemme "ruokahuollonvastaava" Hippu. Tokihan Nellikin toimii ihan hyvin vaan seuruejahdeissa mieluummin ottaa varmemman kaverin ruotuun.

Aamuhämärissä siirryimme passipaikoille ja tietenkin vieraat tuli sijoiteltua oletetuille kulkemispaikoille ja itse siirryin takapassiin varmistukseksi mikäli jussi yrittäisi karata joen yli naapuriseuran alueille.  Niin kuin olin osannut odottaakkin ei Hipun kuono kauaa tuhissut kun ilmoille helähti kiivas ajo. Sitä tuli istuttua tovi jos toinen joen varressa ja välistä ajo kävi lähelläkin niin kuin myös vieraiden passejakin, vaan jussi piti pintansa ja pyöri tiheässä taimikossa mihin ei juurikaan ollut ampuma paikkoja. Noin puolentoista tunnin jälkeen tein ratkaisuni ja ilmoitin passi ketjuun sukeltavani ajon sekaan ja antavani karkon jussille taimikosta. Niimpä heitällin repun selkääni ja läksin liikkumaan ajon tuntumaan ja kyllähän se jänö karkon ottikin sieltä taimikosta......                 ............Mutta ei se vieläkään halunnut antautua näkösälle ja osasikin ovelasti kiertää passimiehet. Kerkesin jo hetken miettiä uutta passitusta kun jänis otti ihan reilummalti etäisyyttä meihin, mutta vilkaisu tutkaan osoitti jäniksen kääntyneen ja ajo oli tulossa tataisin kohti taikko aluetta joten pysyimme passeissamme. Niin  se jussi sitten palasi takaisin alkuasetelmiin ja minä sukelsin takaisin taikkoon ja kohta huomaan Hipun vetävän kiivaalla ajolla selkäni takaa hieman passiani ylempää. Hiivin arovaisesti hieman ylemmäksi ja ajo jatkuu kohti taimikon toista laitaa. Vaan ei vieläkään kuulu laukausta.....  Kunnes äkkiä huomaan valkoisen vilahduksen lumisessa taimikossa....... Nosto ja totean jäniksen kadonneen yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Kerkeän jo laskea aseeni ja uusi vilahdus....       Nosto  ja jänis katoaa näkyvistä ja samassa  jälleen vilahdus......  Tällä kertaa aseeni päästää lumiseen metsään jyrähdyksen saattelemana lyijyryöpyn. Hetken aikaa ilmassa on valkoista utua lumen pöllähtäessä puiden oksilta.  Lähden liikkumaan kohti pientä aukkoa johon olin tuomion savelet soittanut.....  Ja  niin oli Luoja antanut omistaan ja jänis oli päätänyt taipaleensa täällä, kiitollisin mielin käsittelen saaliin Hippua odotellessani. Hiljalleen ajo rupeaa lähenemään ja Hippu vilkaisee vain pikaisesti ajetavaansa ja katoaa samassa taistoon. Ja hetken perästä ilmoille kajahtaa jälleen railakas ajo ja siirrämme passit uuteen kohden ajon kulkiessa toisaalle. Tämä jänis ei kerennyt juosta montaa lenkkiä kun yksi vieraistani pääsi jänistä katsomaan kiskoa pitkin ja kertomaan hänelle terveisensä. Soitinkin jo vieraalleni jotta ottaisi vain Hipun jo kiinni kun saapuu kaadolle kun päiväkin alkoi olla jo pitkällä. Mutta Hippu ei ollut halunnut vieraalle antautua kiinni vaan onneksi oli jo enin virta kadonnut ja itsekkin olin lähellä  niin kerkesin ajoissa paikalle kytkemään Hipun. Mutta harmikseni Hippua kytkiessäni huomasin jostain valuvan ihan reilusti verta hangelle pikainen tutkimus osoittim Hipun anturan haljenneen. Ilmeisesti kun Hippu antoi jänikselle makiat perslähöt kiviraunion kupeelta hetkeä ennen kaatoa oli hän polkaissut piikkilankaan ja viiltänyt yhden anturan halki.

Välistä tekevälle sattuu ja nyt Hippu viettää sairaslomaa kunnes tassu on siinä kunnossa jotta metsään lähtöä voidaan ajatella. Hippu itse on jo kyllä sitä mieltä että sairasloma voitaisiin jo lopettaa, mutta isäkä nyt vielä joutuu olemaan ilkeä ja vielä pitämään lapsukaistaan VP:ssä.

 Boring !  Eiks me voitas jo lähteä vähän leikkimään ulos ?????

Haava on kyllä jo umpeutunut todella hyvin mutta, pintanahka ei ole vielä korjaantunut joten joudun vielä Hippua huiluuttamaan ainakin vuoden vaihteen yli. Vaan eiköhän sitä vielä tällä kaudella Hippukin jänöjä juoksuta vaan lepää ja parane hyvin rakas Tähtisilmäni :)