30 toukokuuta 2013

Perus koiran elämää ja vähän muutakin.....

Viime päivinä ei ollakkaan touhuttu mitään ihmeellistä, helteet on hellinyt tai miten sen nyt sitten ottaa. Sen verran tuossa touhuttiin että viimeksi lenkillä käydessä Hippu ja Nelli heittivät talviturkin pois. Olivat reppanat sen verran lämpöisen näköisiä, vaikka lenkille lähdettiin hyvissä ajoin aamusta, mutta niin se vain aurinko lämmitti todella lämpöisesti jo heti aamusta ja päätettiin sitten hieman vilvoitella matkan varrella olevassa purossa. Pientä suostutteluahan se vaatii ja Hippu minua hieman mulkaisi ilmeellä että "onks pakko jos ei taho" kuvia tuosta episodista ei valitettavasti ole, mutta jos sitä jossain vaiheessa kesää uinti kuviakin saadaan. :)

Vaan tänään piipahdettiin lasten kanssa lähikaupungissa pienellä kauppa kierroksella ja jotain pientä tarpeellista, no jotakin ehkei ihan niin välttämätöntäkin mukaan läksi (lapset kinusi muutamaa elokuvaa) No joka tapauksessa uusi teltta tuli ostettua kun se oli nyt tarpeellinen hankinta ja jokunen peiteharso kasvimaalle. Kaikkea ei nyt saatu ja jouduttiin jättämään tilaus/varaus,  joten ensi viikolla teemme sitten uusinta keikan kaupungille.

               Vaan oikein lämpöistä ja mukavaa kesää kaikille :)

27 toukokuuta 2013

Ahti suo antejaan...

Eilen vietimme vapaa iltaa vaimoni kanssa lasten ollessa elokuvissa, ja piipahdimme sitten pikaisesti ongella läheisellä järvellä. Eipä silti se olikin tälle kesälle ensimmäinen kerta käydä kohoa upottamassa, Ahti ei vielä ollut oikein suotuisalla tuulella ja kala ei kauhean hanakasti vielä syönytkään, mutta jokunen kissan kala silti saatiin.




 Vaan kun pihaan ajoimme niin jo oli meidän toinen kissoista vastassa kun näki meidän sangon kanssa kävelevän. Hänen into himonsa on kalastaa saaliinsa itse......

....... sankosta kylläkin, mutta näppärästi homma hänellä  toimii siltikkin

 






 Voitte uskoa että meillä on hauskaa kun kisu kauhoo höpelönä sankoa ja varsinkin kun tuo onneton käy aina tarkistamassa siivous ämpäristä lähin kaikki sangot joissa vaan vettä on. :D

26 toukokuuta 2013

Perinne herkkuja....

Tänään tuli pitkästä aikaa tehtyä välipalaksi oikein kunnon perinne herkut, noidenkin teon osaamisen kunnia kuuluu mummolleni, onneksi hän kerkesi neuvoa niiden tekoa ennen kuin hänen kotiin kutsun aika koitti. Muistan kun mummoni teki sultsinoita ne maistui jo pienen pojan suussakin oikein makoisilta, ja tokihan niiden tekoa tuli jo silloin pikkuisena-poikanakin jo seurattua tarkkaan, vaikkakin vesi kielellä ja odottaen milloin pääsisi herkuttelemaan, mutta seurasimpa kuitenkin :)  Ja haluampa noiden teon opin kyllä jättää myös omille tyttärillenikin.

Muistan kun joskun ajelin piirakan kuoria ja mummoni tuli keittiöön kyselemään että mittee mie oikein touhusin, tokaistuani että nyt aattelin paistaa piirakoita. vastaus tuli heti kuin apteekin hyllyltä. "nuin hiljoo pualikan pittee paukkuu niin että se kuulluu nuapur talloon asti" varmaan silloin muinoin haluttiin ilmaista nuapureille että milloin piiroita paistettiin :)

Sultsinan kuoret ajeltiin samalla viissiin kuin piiroinkin, mutta paisto se tehtiin aina hellan levyllä mummoni ei koskaan käyttänä pannua vaan suoraan kuumalle puuhellan levylle paistumaan ja vieläpä kun muutimme kylälle niin silloinkin mummoni vielä paistoi kuoret aina levyllä vaikkakin sähköhellan levyllä. Ja voitelussa ei voita säästelty, mutta vain toiselta puolen ja kuoret pinkkaan pehmemään, ja täytteeksi tietenkin lämpöistä riisipuuroa ja eikun paketti kasaan ja herkuttelemaan.

Ja kyllä nuo sultsinat meidänkin rouvalle ja lapsille maistuvat kuin myös itsellenikin ja eipä kyllä ole vieraatkaan syömättä jättäneet jos niitä on satuttu joskus tarjoamaan. :)











                     Ja eikun syömään :)

Sunnuntai treeniä.....

Kokeilimme tuossa Nellin kanssa  tuas pientä treeniä heinäkuun näyttelyä ajatellen, pienen alku hyppelyn jälkeen olin jopa erittäin tyytyväinen Nellin työskentelyyn :)
Kokeilimme kaikkea mahdollista juoksua, mittausta, tarkastettiin hampaat joka oli Nellistä hieman inhottava juttu, mutta antoi kumminkin katsoa ja harjoiteltiin myös ihan vain paikallaan oloakin. Ja tietenkin kun homma meni hyvin niin palkinto napsahti tietenkin heti. Alussa kun kokeilin että makupala oli juostessa kädessä valmiina ns. porkkanana niin juoksu ei oikein onnistunut vaan Nelli yritti koko ajan hyppiä ottamaan makupalaa, joten namit jätettiin taskuun ja homma rupesi onnistumaan. Videoituakkin tuli tuota treeniä niin pystyypähän kattoo  siitä kuinka Nelli liikkuu ja missä itellä on parannettavaa, kätevää tää nyky tekniikka :D



video



Oikeastaan ihan luottavaisin mielin lähdemme nellin kanssa kehään kun kyllähän tuo ms. ADHD osaa näköjään rauhoittuakin paikalleen :)


Ja lopuksi pientä poseeraus harjoitusta, ja sitten pienet leikit lopuksi ikään kuin palkintona ja tietenkin makupaloja kun palattiin tarhaan ja ei Hippuakaan saanut unohtaa täytyihän hänenkin jokunen natu saada ihan vain näin vanhemman oikeudella jottei tule pahamieli toiselle :D

24 toukokuuta 2013

Kotitekoista harjoitusleiriä :)

Nyt meillä alkoi tiukka harjoittelu kotosalla, Nuorempi ajurineitomme Nelli tuli ilmoitettua näyttelyyn. Tai siis onhan sitä jonkun verran treenattu jo aikaisemminkin , mutta nyt aloitamme tosi toimet kun kyseessä on tuo meidän ms ADHD. Alun peräinen suunnitelmamme meni mönkään ja jouduimme ottamaan käyttöön vara suunitelman, mikä oikeastaan ehkä onkin parempi vaihtoehto koska meille jää kuukausi edelleen harjoittelu aikaa. Ja kun minäkään en ole varsinaista mannekiini tyyppiä niin voi olla parempi tosiaan jotta sitä treenaus aikaa on hivenen enempi. Käyttöpuolihan tietty on minulle se tärkeämpi juttu, mutta kun käyttökokeita varten tarvitaan myös näyttely tulos niin on tämä osittain myös pakon sanelemaa. Hirmuisia tuloksia en odota ihan itsestäni johtuen ja jos H:n saamme niin hyvä on :) No tietenkin jos Nelli näyttää pärjäävän niin tokihan sitten kehässä pyörähdämme useamminkin, mutta jos nyt aloittelemme matalalla profiililla :)  Vaikka pieniä paineita tuo se kun Nellin siskolla on jo kolmen näyttelyn saldona 1 serti ja 2 varasertiä, mutta sukulaissuhteista riippumatta koirathan on aina kumminkin yksilöitä siinä missä me ihmisetkin. Ja tulokseen kun myös vaikuttaa  paljon se pää joka pitää hihnasta kiinni. Se mitä oikeastaan toivon on, että osaisi itse olla mahdollisimman rento koska kyllähän se hihnan toinen pää tosiaan lukee aina erittäin hyvin myös sitä hihnan toista päätä, Eli peukkuja saa pitää pystyssä tulevaisuutta ajatellen. :)





               Iskä relaa nyt vaan,  kyl mie osaan :)

22 toukokuuta 2013

Aurinkoa vielä piisaa....

Kesäisen lämpimiä kelejä on riittänyt oikeastaan jopa enempi jo tässä vaiheessa kun koko viime kesänä, ja ulkotöitä onkin ollut hyvä tehdä. Kesään on varustauduttu jo merkkailemalla kivet pellolta ja vaimo on häärinyt kasvimalla. Chilit ja paprikat ovat kasvaneet hyvin ja taimissa onkin jo havaittavissa ensimmäiset kukkan alut, nyt pitäisi laitella lämpöpenkki uusiksi jotta kesän alulla saisi taimet ulos.






Nellin kanssa on hieman treenailtu kesää varten, koska meillä oli meininki lähteä katselemaan ensimmäistä kertaa näyttelykehää. Kohtalaisen kivasti Nelli on suostunut juoksemaan (makupalat tekevät ihmeitä) , mutta hieman jänskään sitä siltikkin kun Nelli on erittäin energinen ja sosiaalinen, että kuinka sitten kehässä, kun on paljon muitakin koiria. No se nähdään sitten. Vaan kerron siitä sitten kunhan koitos on käyty :)

                         Mukavaa kesää !!!  : )


19 toukokuuta 2013

Tuokaa mulle omenan kokoinen Diapam......

Tänä aamuna mieleni teki kyllä tuumata juuri noin, lainatakseni Jope Ruonansuun laulun sanoja.

Aamu alkoi todella mukavasti kun eräs tuttavani nimeltään herra migreeni päätti tuas kyläillä. Heräsin jälleen kerran siihen että on kauhian huono olo ja tuntuu että pää räjähtää. No onneksi rakas-vaimoni tietää tuon taudin kujeet ja kiikutti minulle kylmää käärettä ja tabletteja kourallisen. Siinäpä sitä sitten aamu makoiltiin, mutta tuntien tautini kampesin itseni väkipakolla jalkeille koska oloni yleensä helpottaa kun sua raitista ilmaa. Vaan eipä kyllä tänään saanut oikeastaan mitään järellistä aikaan, kun aina on migreeni kohtauksen jälkeen koko päivä vähän niin kuin sumussa olemista. Sen verran sain itestäni irti että vaimoni kanssa kävimme ajamassa hevosella ja hieman nikkaroin kuvaus kalustoani. kokeilin tehdä sellaisen suotimen objektiivin päähän, kun nekin hyväkkäät kaupasta ostettuna maksaa jonkun kympin ja kitsaskun on (joskus) niin väkertelin sitä sitten itse. Joskus lenkillä ollessa silmiini pisti rikkinäinen cd levy, siitä oli vain ne kirkkaat muovit jäljellä ja silloin heräsi ajatus tehdä niistä se suodin. Ja pienellä leikkelyllä, hiomisella ja aivan upealla teippi kiinnityksellä syntyi kotitekoinen suodin. :D

No tässä muutama testi kuva ihan pihapiiristä otettuna. Ja kritiikkiä saa antaa :)







Ehkä se vaatii vielä pientä hieno säätöä, mutta jos noista näkysi toiminta periaate. :)

17 toukokuuta 2013

Nelli Nappi-silmän juhlapäivä

Aivan tänään on meidän nuoremman ajuri-neidon synttäripäivä ja Neilli-Nappisilmä täyttää 2 vuotta. Kakkukekkerit vietettiin yhteisesti Hipun juhlapäivänä ja muutkin synttäri herkut nautittiin silloin.

Nellin elinkaarella ei vielä ole aivan mahottomia kerennyt tapahtumaan. Näyttelyissä eikä kokeissa vielä ole käyty, mutta tänä vuonna olisi meininki aloittaa tuotakin toimintaa.

Mistä sitä sitten aloittaisi ? Nelli syntyi kaksi vuotta sitten erään metsästyskaverini kotiin ja kun minulla oli tiedossa tulossa oleva pentue olinkin jo kerenneyt varailla siitä Hipulle tulevaa seuraajaa. Sillä ajatuksella jotta kun sitten Hippu aikanaan jää eläkkeelle on jo tarhassa työ ikäinen koira, eihän Hipun ikään nähden pennun ottamisella olisi ollut kiire, mutta olin tykästynyt Nellin emän ajotyyliin ja hyvät suvutkin takana on joten päätin sitten ottaa jo kaverin kaverille. Alun perinhän minun piti pennuttaa Hippu ja jättää siitä pentu itselle, mutta asiat ei aina mene niin kuin niiden toivoisi menevän joten siksi tämä järjestely.

Nelli on ollut aivan vasta kohta hipulle, ensi ajot 1 h 15 min otettiin jo 4 kk iässä ja kun kelit sitten viileni, niin rupesi asiat muuttumaan. Nellistä ilmeni piirre joka pisti hieman koulutus metodeja uusiksi ja lopulta sitten jo lumien ollessa maassa jouduin tekemään päätöksen. "Nyt hihna kiinni ja koira jäähylle" Nelli oli silloin todella kuuma tyttö ja vietti meni niin yli jotta pakko oli pistää kakara jäähylle, niimpä ekana talvena käytiin vain muutama mielen virkistys metsäkeikka. Ja pakko sanoa sitä päätöstä en ole katunut. Syksyllä rupesi tilanne olemaan ihan eri Nelli oli jo paljon rauhallisempi. Ääntä tulee vieläkin kyllä yö jäljelle, mutta ajot on sujunut jo todella mallikkaastikkin ja rohkenin jopa 4 jänistä Nellille viime kautena ampua, hyvistä ajoista tietenkin.
Niin Nelli on todella energinen ja erittäin iloinen ja sosiaalinen koira ja siksi Nellin lempinimi onkin ms ADHD .

              Nelli sisaruksineen


             Nelli nappisilmä

           
                   Ensi kohtaaminen


           ja kaverit heti alusta alkaen


       Ja vihdoin koitti heinäkuu ja Nelliä päästiin hakemaan kotiin





                Viimeiset leikit synnyinkodissa ennen matkaa


 Ja matka vie pieneltä kulkijalta voimat ja heti piti torkut ottaa ennen tutustumista uusiin kavereihin

Ihan alussa Hippu oli loukkis ja hieman jurjetti pennulle, mutta asiaa pähkäiltyään hyväksyi tilanteen ja kavereja ollaan....



 Ja tässä sitä kumppanukset pitävät siestaa Hipun työpäivän jälkeen. 


Ja kuten näkyy hyvin Hippu Nellin sitten hyväksyi, ja jostain kumman syystä Nelli istuu aina mielellään hipun päällä ja toinen vaan kuuntelee..... Ihania kavereja :)


              Nellin ekoja metsä keikkoja


  Ja kun se sopiva hetki koitti päätettiin nelli palkita ekalla kaadolla ikää n. 1 v 5kk


Ja vaikka Nelli onkin ADHD niin kyllä hän on kiltti tyttö (sille päälle sattuessaan) ja kissojenkin kanssa mahdutaan samalle petille.




               Ja meidän päivän sankari tänään Nelli 2 v

15 toukokuuta 2013

Äitien päivänäkin tuli hieman kuvailtua samalla kun ulkoiltiin, ei tietty ihan niin antaumuksella kuin yleensä, ihan näin perheteknisistä syistä johtuen :D Mutta sovimme siinä patikoidessa että otamme keikan uusiksi. Vaimo kulta saa kalasta ja minä kuvata ihan mielin määrin. Vaikka tietty se kalastus kelpais mullekkin, mutta ei kaikkea voi samalla kertaa harjoittaa joten teemme suunitelman mukaisen työn jaon :)

Vaan tässä muutama otos tuolta reissulta päivän piristykseksi (toivottavasti)  vaikkakin hieman jälki junassa, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan.














13 toukokuuta 2013

Pääskysestä ei päivääkään........

Niin se vain kesä on saapunut Meidänkin leveyksille, ainakin lorun mukaan.

Kuu kiurusta.....           ................... pääskysestä ei päivääkään.  Tai jotenkin niin.

 Ensimmäiset pääskyset on viime viikolla bongattu meidänkin pihapiirissä ja ensimmäiset ukkoset on kuunneltu ja salamat katseltu. Mutta nyt aurinko porottaa lähes pilvettömältä taivaalta joten mittari näyttää + 19 c  siis varjossa. Lenkit on kyllä tehty kesän harjoitus-ohjelman mukaisesti, mutta kyllä sitä sit on pari "raatoa"  sängyllä oikosellaan. No onneksi pystyy koirille tekemään väli neste tankkauksia mikä kyllä onkin äärimmäisen tärkeää näin lämpimillä keleilla ja rupeaa näyttämään siltä että lenkit ruvetaan tekemään joko ihan aamuvarhaisella tai sitten ilta myöhäisellä, ainakin helle päivinä. Ei silti kyllä kaverit silti lenkeistä nauttivat ja mielellään lähtevät jaloittelemaan.  Tänäänkin otettiin neljät ajot ja kieltämättä kyllä vastaan tulijat hieman katsovat kun mie sain kaksin käsin takakenossa pitää hihnoista kiinni kun Hippu ja Nelli vetivät metsään päin. No kun ne jäniksen hyväkkäät siihen kuonon alle tien varrele tuppaantuvat, niin kyllähän siinä riistaveret kiehahtaa. Ja eipä siinä koiria toruakkaan voi eikä komentaakkaan kun jänöjen ajohan niitten työtä on, päin vastoin kehuthan siinä piti antaa ja koettaa vain jatkaa matkaa. Vaan kyllä sitä hyvin sitten kotio päästiin ja lenkki kunnialla loppuun asti vietiin.






    Vaan oikein leppoisaa kesää toivoo pupu-poimurit Hippu ja Nelli

12 toukokuuta 2013

Onnen Hippusia :)

     Mukavan leppoisaa Äitienpäivää kaikille Toivoo Pupu-poimurien väki







09 toukokuuta 2013

Happy Birthday Star-eye

Niin nyt tuo minun rakas tähtisilmäni Hippu on 8 vuotias ajokoira neitokainen, ja jos siitä nyt jotain pientä maratonin tynkää väsäis.

kahdeksan vuotta sitten syntyi erääseen kenneliin ajokoirapentue josta oli meininki itselle pentua valita, ja kun olin kysellyt astutuspentua niin pääsin valitsemaan ensimmäisenä. Taisi olla kesäkuun alkua kun koko perheen voimin ajoimme kyseiseen kenneliin pentuja katsomaan ja valitsemaan sitä omaa tulevaa kumppania metsästys reissuille.



Kuten jokainen voi vain kuvitella näky oli suloinen pieniä ajurin tassuja kauhean monta. Ja tuossa vipinässä siellä on minunkin ystäväni......

Onneksi saimme olla kennelissä yötä kun ajomatkakin meillä oli melkoinen, niin sai aivan kaikessa rauhassa tutkailla pentuja. Mutta kun minä nostin ensimmäisen kerran Hipun syliini, se oli meno se.... Niin sanotusti rakkautta ensi silmäyksellä. Sitä tuli vietettyä aikaa koiratalossa myöhälle yöhön ja ei sieltä meinannut malttaa lähteä pois. Kennelin isäntä kyseli että josko sitä vielä aamusella katsoisi uudelleen ja varmistaisi valintaa. Mutta kuten jo silloin sanoin että katotaan vuan, mutta en usko että valinta mihinkään muuttuisi. Ja ei se muuttunut ja en kyllä ole katunut hetkeäkään sitä että juuri tuon pienen pennun sieltä itselleni valitsin.

         
                         Ensi kohtaaminen




                               Hippu n. 1 v


                               Hippu n. 2 v

Pakko on myöntää että jonkun verran silmäkulma kostui kun yritin noita kuvia penkoa jostain laatikoiden kätköistä. On niitä onnen hetkiä monia, monia, monia vietetty niin metsissä kuin lenkkipoluillakin tai milloin nyt missäkin.

Niin Hippu ! luonteeltaan aivan erinomainen koira ja silloin pentuna Hippu oli hyvinkin tiukka ääninen, eli ajaessa ei meinannut antaa ääntä juuri ollenkaan herkkyys oli n. 5 min luokkaa joten eipä sitä silloin koetoiminnasta tullut mitään, pari kertaa kokeiltiin ja sit jätettiin muhimaan.

 Ajo hommat Hippu kyllä muuten omaksui jo hyvinkin nuorena ja ensimmäinen jänis kaatui jo 5,5 kuukauden ikäisenä ja tähän mennessä taitaa jänis saldo olla Hipulla n. 90 kpl ja kummiskin kun aina ei edes ammuta vaan sitä välistä niin sanotusti vain "leikitään ruoalla"


                Hipun eka jänö ikää n. 5,5 kuukautta



                                Tässä Hippu n. 2 v



                               Ja Hippu n. 3 v


                                   hot dog

 Tuon kuvan aikaan vietettiin jännät hetket kun olimme metsässä saimmekin yhtä äkkiä tiedon (onneks) että aluella olis liikkeellä susi. yksin olin liikenteessä ja auto oli vaimolla (vei vain meidät aamulla metsään). No onneksi (meidän siis) jänö juoksi vastaan niin saatiin homma keskeytettyä, mutta kun kyytiä jouduimme odottelemaan, niin pitihän kaveri saada pidettyä lämpöisenä. Onneksi olimme kotipaikallani niin sain mökistä telttapatjan ja laitoin sit oman takkini niskaan ja sopivan matkan päähän tulista niin hyvin pärjättiin ja mikäs siinä oli rellotellessa saalinsa vierellä :)



No tekevällehän tietysti joskus sattu haavereitakin, Hippu löysi metsästä luultavasti piikki lankaa ja repi jalkansa ja sairaslomahan siitä sitten tuli ja kauden alussa tietenkin muutama koekkin jouduttiin perumaan tuon tiimoilta, mutta siitä se homma sit jatkui.


Ja kuten näkyy niin Hippu osaa kyllä sitten vapaa-aikoina ottaa elämän rennosti ja hyvä niin !

 Kuutisen vuotta siinä sitten ihan vain ajetiin ja metsästettiin ja kun äänen käyttö ja ajovarmuus näytti hyvältä, niin lähettiin kokeilemaan onnea kokeissa. Ja oli kyllä silloin ilo ylimmillään kun se ratkaisu tehtiin monen vuoden koe tauko ja Hippu täräytti komean ykkösen taisi olla jotain likimain 83 pst jokunen epäonnen koe ja yks isännän virhekkin (koira toimi, mut isäntä ei) siinä välissä tuli, mutta niin se vaan Hippu sitten paukutti itselleen käyttövalion arvon ihan hienoilla tuloksilla yksi vain oli nippa nappa ekapalkitosija, muuten tulokset oli liki 90 pst.



Ja tokihan sitä merkkipäivän kunniaksi kaakku tehtiin ja jotain pientä sankari sai :)







 Vaan siinäpä sitä jotain pientä Hipun elämästä, vaikka kerrottavaahan olisi paljonkin, mutta jos mie en nyt sentään rupea romaania postaamaan :D




               Ja tässä sankari tänään kahdeksan vuotias kaunotar