Syksyistä iltajahtia.

Tyttäreni kanssa on tullut jo vietettyä useampikin jahtipäivä. Ja monasti kun on ollut lyhyempi koulu päivä olemmekin läksyjen ja välipalan jälkeen suunnanneet synnyinkotini maastoon kun se sijaitsee pienehkössä niemessä, niin siinä uskaltaa vielä iltapäivästäkin laskea koiran jänöjen perään. Siitä hyvä tuo paikka on että koiran kiinni otto on aikas helppoa kun alue on suhteellisen pieni. Ja usein siinä tytärkin saa niitä riista tilanteita, ja neiti on jo pari kertaa päässyt jänistä kiikarin läpi katsomaan ja .....

Mutta vaikka neiti aikas näpäkästi tauluun napsuttaakin niin kyllä se tilanne näin alkuun on aika jännä ja ei ole vielä kaatoa hän saanut. Ja tietysti minä olen siinä vierellä (kun kyllähän jo lakikin siihen velvoittaa) varmistamassa tilannetta ja pari jänistä olemme kimpassa saaneet. Tyttärelleni nuo eräretket ovat erittäin tärkeitä, ja mukavalta se aina tuntuu kun toinen onnellisena napsahtaa isin kaulaan ja kertoo kuinka mukava on yhdessä käydä metsällä.

Edellisellä retkellä Nellin ajettua reilun puolitoista tuntia saaliiksi tuli tuo metsäjänis. Ja siinä sitten jälleen opeteltiin vaihe vaiheelta riistan käsittelyä ja neiti kuunteli hyvin tarkkaavaisena, ja ei hän itsekkään arkaile tarttua tuumasta toimeen. :)

Edellistä edeltävänä retkellä neiti itse suoritti saaliin käsittelyn. Ja tiedän monia aikaisia jotka tuota taitoa ei hallitse vaikka metsästävätkin ja sitten tarvitsevat mukaan aina jonkun joka hoitaa tuon homman. Minusta kyllä kuuluu jokaisen metsästäjän hallita saaliin käsittely riistaa kunnioittaen jos kerran sitä metsästystä harjoitetaan. Itse olen kyllä erittäin ylpeä lapsestani kun hän nuoresta iästä huolimatta tekee paljon itse ja ihan oikeasti haluaa oppia noita metsästyksen taitoja ja ottaa asian tosissaan.

Vaan mukavaa syksyn jatkoa ja iloisia erähetkiä koiruuksien kanssa tai ilman, toivoo Pupu-poimurien väki :)