03 tammikuuta 2014

Nellin joulu yllätys !

Näiden karvaisten kamujen kanssa kyllä aina sattuu ja tapahtuu...........

          ............ Niin myös joulun pyhinäkin.

Itse olen aina Joulun rauhoittanut metsästykseltä sillä kyllähän se joulurauha kuuluu metsäneläimillekkin missä meille kaikillekkin.

Se taisi olla joulupäivän ilta kun hoitelin ilta navettaa ja samalla laittelinn ulkosaunaa kylpykuntoon ja siinähän tietenkin tuli kuljettua edes takas tuvan, saunan- ja navetan väliä. Ja kun alkoi puuhani olla loppu suoralla ja ajatukset saunan lämmössä katseeni pysähtyi sisälle tullessa eteisen koirapetiin. Hmm ! meitin sakemanni neito juu Hippu paikalla. Nelli APUVA !!! Ei tuvassa ei eteisessä. Ovi kiinni oli aivan taatusti. Klo n. puol yhdeksän illalla ja ulkona pilkkosen pimeetä.

Kyllä Nelli-nappisilmä oli sitä mieltä etttä " kuules isäntä toi joulurauha on kyllä lälläreille"  Nelli oli sit aukassu oven ja ottana ritolat.

Hyppäsin pika pikaa autoon ja katsomaan lähi tienoot teitä pitkin ja ei havaintoa karkulaisesta. Kurvaan takaisin pihaan ja eikös sieltä koti metsästä jo kuulunutkin iloinen rallatus. Kipaisin äkkiä tukan puhelimen ja otsalampun matkaan ja pinkaisin ajon perään. Sitten siinä keskellä pilkko pimeetä metsää tajuan et hei kompassihan se muuten ei tullu matkaan ja eipä siellä pimeässä pienen otsatuikun valossa oikein mitään kiintopisteitä saanut vaikka kuinka tuttu metsä olisikin. Ja jälkiäkin oli jo ristiin rastiin kun Nelliä tapailin kiinni joten eipä ollut omista jäljistäkään apua. No kyllähän sitä hieman apua sai siitä tutkan karttapohjasta, ainakin tiesi missä kohden oli kun pisti GPS piälle ja hieman käveli niin näki mihinkä suuntaan oli lähtenyt. Jos sen kompassin siinä kiireessä olisi muistanut ottaa mukaan olisi saanut otettua tarkan suunnan, niin ei olisi tarvinnut tehdä sitä niin sanottua suuntima kävelyä. Vaan pianpa siinä edessä olikin tuttu ajoura ja siitä vaan mäkeä ylös päin ja kohta olikin edessä tuttu metsäautotie ja eikun töppöstä toisen eteen ja soitto kotiin ja kyydin tilaus muutaman kilometrin päähän. Ja niin se meidän pikku karkulainen pääsi turvallisesti kotisohvalle uinumaan ja näkemään suloisia pupu-unia.......
           
                    ......................  ja itse sinne saunan lämpöön.



                       Meidän pikku-karkulainen

3 kommenttia:

  1. Noiden koiruuksien kanssa kyllä aina sattuu ja tapahtuu :)

    VastaaPoista
  2. Voi karkulaista:) Se halusi viettää joulua omalla tavallaan:)

    VastaaPoista
  3. Se on kun on tuota metästysviettiä,niin pakkoo menee metsän puolelle :)

    VastaaPoista