16 heinäkuuta 2013

viikonlopun action pätkä.....

Viime päivät onkin meillä ollut vilskettä, kun palkkatöiden päälle on aika vierähtänyt heinäpellolla ja viimeiset kolme päivää mätettiin paaleja urakalla latoon talven varalle vaan viime yönä urakka saatiin loppuun ja nyt on aika hieman hengähtää.

Vaan kyllä meidän koiruudetkin on osanneet järjestää meille hieman ohjelmaa, heinäkiireistä huolimatta kesän lenkki ohjelmaa on noudatettu. Mutta lauantaina sainkin sitten karmaisevan puhelun töihin, Nuorin tyttäreni soittaa minulle melkein heti kun olin päässyt töihin.  "Iskä Hippua ei näy tarhassa"

Siis mitä ? käyppäs vielä tarkista jos hippu pötköttelee jossain kopin perukoilla. "Ei se ole siellä, se alempi sämppi on auki"

Hippu oli sitten saanut jotenkin murrettua toisen salvan auki ja survoutunut pienestä rakosesta pihalle ja mettäkoira kun on, niin suuntakin oli selvä. Täytyy sanoa että huolestuin kyllä todella, olinhan juuri töihin lähtiessä ruokkinut koirat. Apua toivottavasti ei tule mitään vatslaukun kiertymää, ja kelikin oli todella lämmin aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila oli reilusti yli 20 c Toivottavasti ei saa mitään lämpöhalvausta. Työ-päiväni oli kieltämättä aika tukala, kun mietti kaikkia pahimpia vaihtoehtoja mitä voi sattua. Tyttäret kyllä uutterasti tiedottivat naapureille ja koettivat etsiä karkulaista metsästä. Vaan onneksi työpäiväni tuli loppuunsa ja pääsin kiiruhtamaan kotiin. Pikainen vaatteiden vaihto ja pika pikaa metsään, heinät saivat odottaa pellolla, Hippu oli löydettävä ! Onneksi Iloinen kimakka ajo paljasti karkulaisen suunnan ja pääsinkin Hipun ja jäniksen väliin ja sain karkulaisen kiinni. Eikä toisella ollut vielä mikään meininki lopettaa, vaikka oli siinä helteessä ajanut hieman yli seitsemän tuntia. Hippu kyllä minulle hieman protestoi kiinni ottoa, mutta kasvoilta paistoi vanhuksen onnellisuus " saimpas förskottia"

Vaan loppu hyvin kaikki hyvin Hippu saatiin pihaan hyvissä voimissa ja ensiapuna kumminkin kaikesta huolimatta hieman jäähdyteltiin vilpoisalla suihkulla ja samalla tarjottiin urheilu-hierontaa :D
Ja sitten sisälle levolle ja itse heinätöihin.



        Ja nytpä sitten onkin hyvä käydä onnellisena nukkumaan.    
 Itse olen kiitollinen Taivaan-Isälle, kun sain kaverin kunnossa kotiin

4 kommenttia:

  1. Meilläkin näitä joskus sattuu... Tässä pelkää aina eniten sitä, että menevät tuonne joskus vilkaskin liikenteiselle Lillehammerintielle. Kovaa ajavat autot eivät koiraa huomaa hetkessä.

    Aamulla muuten huomasin, että Elsa paholainen oli pureksinut tarhan ovea sen verran rikki, että pään siitä sai sopivasti ulos. Täytynee korjata se aukko pikimmiten. Ihmetellä vaan täytyy miltä se metalli hampaissa tuntuu...

    VastaaPoista
  2. Ai niin, sinun blogivoittolapaset on nyt kuivumassa ulkona :). Taidan laittaa ne postiin Suomessa parin viikon päästä.

    VastaaPoista
  3. Ei meiltäkäänb ole isolle tielle kuin pari kilsaa linnuntietä, vain onneksi ei ole yleensä jänöt sinne asti pinkaisseet. Taisi olla viime talvena ekakerta kun pikitien suunnalle meni ja senkin vain yhden ainoan kerran.

    Keli täällä onkin muuttunut aika vilpoisaksi lämmintä +10 c ja sataa vettä joten taitaa tulla lapaset jo tarpeeseen :D

    VastaaPoista
  4. Joo noita sattuu ja tapahtuu.Se tuo metästysvietti vetää metsään ja siellä jänöseen,sille ei mahda mitään,sitä kun on kasvanu metästyskoiraksi,jotta sinne vetää vainu aina,tuumii Ritu tyttönen:)

    VastaaPoista