Jänis kevennys !

Minun piti laittaa jo aikoja sitten artikkelia jäniksen käsittelystä ja materiaaliakin tuli kasattua vaan törmäsin pieneen ongelmaan bloggeri ei jaksa ladata tekemääni video materiaalia joten olen tässä koettanut pähkäillä kuinka tuon ongelman kierrän.

 Joten sitä odotellessa ......................

              ............... Pieni jänis kevennys :D


Tapahtui eräänä sunnuntai aamupäivänä ollessani tyttäreni kanssa metsällä.

Hippu oli jo sairaslomalla ja sovitimme Nellin harteille ruokahuollon vastaavan manttelia Hipun VP:n ajaksi ja suuntasimme ihan koti maastoon. Nelli ottikin jäniksen todella hyvin liikenteeseen vaikka edellisenä iltana oli satanut lunta reilu 10 cm ja yöjälkeä ei ainakaan ihan lähettyviltä löytynyt.  Ja ajo läksikin hieman kauempaa kuin pihariiristämme. Niipä mekin tyttäreni kansa siirryimme hissukseen välillä kuullostellen ajon kulkua kohti ajoa. Päästyämme erään metsätien piston päähän totesimme jäniksen jo kerran menneen siitä ylitse joten suunnittelimme passit siihen piston piähän. Ajo pyöri hienosti ympärillämme, mutta jänöpä ei halunnutkaan tulla näkösälle vaan pyöri pöhelikössä. Aikamme seurattuamme tilannetta sukelsimme hyvin varovasti pusikkoon ajon sekaan. Etsimme paikan missä jänis oli jo useamman kerran risteillyt ja asetuimme siihen passiin ja eipä aikaakaan kun kuiskasin varovaisesti vieressä reppujakaralla istuvalle tyttärelleni että jänis oli vilahtanut aivan selkämme takaa ja .............      Samassa huomaan n. 25 m päässä meistä oikealla jäniksen vetävän satanen lasissa rinnettä alas. Nopea nosto pieni viiletys ja PAM !  Hieraisen hämmästyksestä silmiäni siis hä ! Kerkesin vain näkemään kuinka jänis katosi vitelikköön aivan kuin karvankaan vahinkoa ei olisi tullut. Ihmetyksestäni selvittyäni otan aseeni mukaan ja läksin tarkastamaan paikkaa. Haulisuihku näytti olevan erittäin hyvin jäljen kohdalla, ei karvoja ei verta "mitä mitä mitä ! Ei nyt yleensä tuollaisesta paikasta enää jänis ole juoksuaan jatkanut" mietin hiljaa mielessäni samalla kun kuljen jälkeä myöten mäkeä alas samalla tutkaillen näkyisikö mitään merkiä osumasta. Seuraan useamman sata metriä ja jäljeltä ei löydy pisaraakaan verta. No kait siinä sitten kävi vanhan aikaiset ja vetäsin sitten vauhdissa oikein komian pummin. Palaamme passipaikallemme ja samalla tuumaan tyttärelleni että tuo jänis luultavasti vaihtoi maisemaa nyt kun sitä jo kerta hätyytettiin. Päästyämme takaisin passiimme minulta kyllä pääsi pieni naurun remahdus kun huomasin jotain joka selitti miksi jänis oli jatkanut matkaansa. Tyttäreni oli jo kerennyt minulle todeta klassisen lauseensa "Sen mie oon jo oppina että ei se muuten aina osu"  Joten eipä siinä  enää lapselle selittelyt auttanut ............  "Mutta kun tuo puu tuossa ! Näethän sie m? Miten se nyt tuon läpi. Eihän nyt varsinkaan talvikarvan jänis ! Ei ne haulit enää jaksa upottaa kun muotonsakin tuossa menettävät....."  Tyttären silmistä näkee että elä sie iskä selitä turhia ku ammuit ohi niin ammuit ohi.

No kyllähän se oikeasti oli ihan kohdallaan, mutta kun tuo...........

Noin siinä sitten oli käynyt. Tilanne oli niin nopea ja sitä vain toimi vaistomaisesti. Ampumasuunta turvallinen, Nosto, ennakko kohilleen ja puristus kaikki tapahtuu ihan sekunneissa joten tietysti tuon pihlajan piti sattua juuri siihen kohdalle siinä pusikossa kun minä puristin.

Vaan kaikesta huolimatta hämmästykseksemme jänis ei vaihtanutkaan maisemaa tuosta episodista huolimatta vaan jatkoi juoksuaan siinä töhelikössä. niimpä vaihdoimme vain passimme vain hieman alemmaksi rinnettä ja jänistä näimmekin useampaan otteeseen vaan hieman liian pitkältä jotta olisi voinut ajatella ampumista. Niimpä teimme vielä sellaisen ratkaisun jotta siirryimme hyvin varovasti ajourien keskelle mistä jänis oli mennyt useamman kerran ja kohtapa jussi viilettikin rinnettä alas päin ja....  Jälleen haulikkoni kertoi terveisiään lumisessa metsikössä ja samassa tyttäreni heittää ilmoille kysymykse hieman epäilevään äänensävyyn. "No jäikö se ?"

Tällä kertaa mitään odottamattomia esteitä ei kohdalle sattunut ja vihdoin liki kolmen tunnin ajosta kaato saatiin.

Hyvin Nelli suoritti ensimmäisen pestinsä Ruokahuollon vastaavana  ja tällä kertaa päätimme jahtimme siihen ja läksimme tyytyväisinä kotiin laittelemaan pientä välipalaa ja siihen piälle pienet ettonet Nellin kanssa  niin eipä sitä vapaapäivää juuri paremmin olisi voinut viettää. Laatu aikaa parhaillaan, lapsen kanssa yhteistä mielekästä puhaa :)