26 tammikuuta 2014

JippiKayJei

Vihdoin pakkanen hieman hellitti otettaan ja Hippu ja Nelli pääsi päättämään lomautustaan.
Lauantai oli työpäivä, mutta kun oli iltavuoro niin aamulla Nelli pääsi irroittelemaan. Itselläni oli jälleen kauhia migreeni, mutta en halunnut sen antaa pilata toisen riemua joten kampesin itseäni väkisin ylös ja virittelemään tutkaa toiminta kuntoon. Meillä on onneksi niin mukava paikka jotta kaverit pääsee suoraan koti rappusilta lähimmillään jahti maille ja niin tälläkin kertaa. Kun Nelli sai tutkan kaulaansa ja minä hieman raotin ulko-ovea niin kyllä silloin nelliä vietiin niin jotta lumi vain pöllysi mennessä. Oli toisen lähtö sen verran räjähtävää laatua ja ei siinä Nellillä kauaa kuono tuhissut kun jänö jo sai kyytiä. nelisen tuntia riemua pidettiin sitten oli pakko kytkeä Nelli jotta kerkesin laittautua töihinkin, vaan kyllä Nelli oli vielä illallakin mielin kielin kun pääsi jälleen jahtiin.

Tänään olikin sitten Hipun vuoro irroitella. Vanhana konkarina Hippu laittoi jänön hyvinkin nopeasti vauhtiin, ja sen verran ajatteli jänöjäkin jotta kävi laittamassa toiselta laidalta peltoja eri pupun juoksuun jotta nellin juoksuttama sai pitää huili päivää. Ja ei sitä Hipunkaan kanssa otettu ihan täys pitkää päivää vaikka minulla vapaapäivä olikin, kun huomenna sitten olisi tarkoitus pitää ihan metsästyspäivä mikäli vain keli sen sallii. Sääennusteiden seilatessa edestakaisin enempi kuin valtamerilaivat konsanaan teemmekin jahtiin lähdöstä lopullisen päätöksen vasta aamulla kun nähdään mitä se pakkasmittari meille näyttää oikeasti. Vaan toiveet jahdista elää mikäli enusteet pitää paikkansa, joten tutkat ja puhelimet ovat piuhan nenässä saamassa lisävirtaa akkuihinsa.

  Vaan oikein iloista talven jatkoa kaikille toivottelee Pupu-poimurit

20 tammikuuta 2014

Lomautus :(

Nyt on Hippu ja Nelli viettäneet pakon edessä talvilomaa mittarilukemat ovat olleet sitä luokkaa jottei metsälle menoa ole edes voinut ajatella. Ja Vilkaisu aamulla mittariin kertoi sitä että Hipun ja Nellin lomautus jatkuu vielä, kun pakkaslukemat on edelleen aivan liian kovat metsään menon kannalta.




Eipä silti Hippu ja Nelli ole valittaneet kun kyllä nuo koiruudet on todellas viisaita. Osaavat ilmeisesti itsekkin päätellä millä kelillä sitä metsään voisi päästä. Ja eivät ole sitten turhia hötkyilleetkään, päin vastoin ovat vain nauttineet kun tarhan sijasta saavat loikoilla sisällä takkatulen lämmössä pehmoisella sohvalla.



Ja vaimo ja lapset ovat olleet myös tyytyväisiä kun pakkaset on pitänyt minut poissa metsästä. Ihan vain sen takia kun meidän wc remppa on edennyt vauhdikkaasti, kun metsäreissujen sijaan vapaa aikani on kohdentunut remontointiin. Nyt onkin purku työt tehty ja alkaa  wc tilojen uudelleen restaurointi kaikkien toiveiden mukaisesti.

Vaan toivottavasti nuo pakkaset vielä sen verran lauhtuisi jotta päästäisiin vielä jänöjä juoksuttamaan tällä kaudella. :)

     Oikein raikasta talven jatko kaikille toivoo Pupu-poimurit

13 tammikuuta 2014

Talven tuntua !

Vihdoinkin näyttäisi talvi toden teolla tulevan meidänkin leveyksille ja on sitä oikeastaan keretty jo odottaakkin. Pakkasta on reilu kymmenen astetta ja luntakin alkaa olla n. 20 cm. Kyllä sitä tulee enempi oltua talvi-ihminen. Talvinen luonto on kaunis kaikkine kuuraisine/lumisine puineen pakkasaamun auringon ensisäteiden kimaltaessa niiden pinnassa ja muutenkin talvinen luonto on kaunis ja puhdas.








 Vaan pääsi taas meidän juhtakin pitkän levon jälkeen töihin, kun tuuli on juoksuttanut kepoista pakkaslunta  tien aukkokohtiin. Mutta ei se ilman kommelluksia töihin suostunut. Vanha akku ja pitkä lepo yhdistettynä tuuleen ja pakkaseeen sai juhtamme hiljaiseksi ja eipä siinä muu auttanut kun akku irti ja sisälle laturinpiuhoihin kiinni, niin kyllä se siitä sen verran tokeni jotta sitten iltasella lumitöihin piästiin.



Ja ei sitä näin talvella saa eläin-ystäviäkään unhoittaa. talviruokintaa tarjoillaan luonnon pienimmillekkin eikä  vain riistaeläimille, kun mukava se on aamukahvin lomassa ihailla ja seurata pikkulintujenkin touhuja.



Ja kun tässä kevät-talveen on ruvettu kääntymään, niin Nelliä seuraillaan sillä silmällä jos sitä  meidän ADHD:sta tulisi keväällä "äiti" ja kun tuota pennutusta kaavailin, niin oli ehtona että wc-remontti täytyisi suorittaa ennen sitä. Joten kyllä tässä keväälle ohjelmaa on. Ja kun nyt se wc laitetaan, niin ei oikeastaan voi eteistäkään jättää entiselleen mikä johtaa taas tupaan........

              .............   Aargh jotenkin minusta tuntuu jotta perheemme näisväki on minua hieman "huijannut"  :D


No tästä se sitten alkaa.




                          Mukavaa talven jatkoa kaikille :)

03 tammikuuta 2014

Nellin joulu yllätys !

Näiden karvaisten kamujen kanssa kyllä aina sattuu ja tapahtuu...........

          ............ Niin myös joulun pyhinäkin.

Itse olen aina Joulun rauhoittanut metsästykseltä sillä kyllähän se joulurauha kuuluu metsäneläimillekkin missä meille kaikillekkin.

Se taisi olla joulupäivän ilta kun hoitelin ilta navettaa ja samalla laittelinn ulkosaunaa kylpykuntoon ja siinähän tietenkin tuli kuljettua edes takas tuvan, saunan- ja navetan väliä. Ja kun alkoi puuhani olla loppu suoralla ja ajatukset saunan lämmössä katseeni pysähtyi sisälle tullessa eteisen koirapetiin. Hmm ! meitin sakemanni neito juu Hippu paikalla. Nelli APUVA !!! Ei tuvassa ei eteisessä. Ovi kiinni oli aivan taatusti. Klo n. puol yhdeksän illalla ja ulkona pilkkosen pimeetä.

Kyllä Nelli-nappisilmä oli sitä mieltä etttä " kuules isäntä toi joulurauha on kyllä lälläreille"  Nelli oli sit aukassu oven ja ottana ritolat.

Hyppäsin pika pikaa autoon ja katsomaan lähi tienoot teitä pitkin ja ei havaintoa karkulaisesta. Kurvaan takaisin pihaan ja eikös sieltä koti metsästä jo kuulunutkin iloinen rallatus. Kipaisin äkkiä tukan puhelimen ja otsalampun matkaan ja pinkaisin ajon perään. Sitten siinä keskellä pilkko pimeetä metsää tajuan et hei kompassihan se muuten ei tullu matkaan ja eipä siellä pimeässä pienen otsatuikun valossa oikein mitään kiintopisteitä saanut vaikka kuinka tuttu metsä olisikin. Ja jälkiäkin oli jo ristiin rastiin kun Nelliä tapailin kiinni joten eipä ollut omista jäljistäkään apua. No kyllähän sitä hieman apua sai siitä tutkan karttapohjasta, ainakin tiesi missä kohden oli kun pisti GPS piälle ja hieman käveli niin näki mihinkä suuntaan oli lähtenyt. Jos sen kompassin siinä kiireessä olisi muistanut ottaa mukaan olisi saanut otettua tarkan suunnan, niin ei olisi tarvinnut tehdä sitä niin sanottua suuntima kävelyä. Vaan pianpa siinä edessä olikin tuttu ajoura ja siitä vaan mäkeä ylös päin ja kohta olikin edessä tuttu metsäautotie ja eikun töppöstä toisen eteen ja soitto kotiin ja kyydin tilaus muutaman kilometrin päähän. Ja niin se meidän pikku karkulainen pääsi turvallisesti kotisohvalle uinumaan ja näkemään suloisia pupu-unia.......
           
                    ......................  ja itse sinne saunan lämpöön.



                       Meidän pikku-karkulainen