26 joulukuuta 2014

Jänis kevennys !

Minun piti laittaa jo aikoja sitten artikkelia jäniksen käsittelystä ja materiaaliakin tuli kasattua vaan törmäsin pieneen ongelmaan bloggeri ei jaksa ladata tekemääni video materiaalia joten olen tässä koettanut pähkäillä kuinka tuon ongelman kierrän.

 Joten sitä odotellessa ......................

              ............... Pieni jänis kevennys :D


Tapahtui eräänä sunnuntai aamupäivänä ollessani tyttäreni kanssa metsällä.

Hippu oli jo sairaslomalla ja sovitimme Nellin harteille ruokahuollon vastaavan manttelia Hipun VP:n ajaksi ja suuntasimme ihan koti maastoon. Nelli ottikin jäniksen todella hyvin liikenteeseen vaikka edellisenä iltana oli satanut lunta reilu 10 cm ja yöjälkeä ei ainakaan ihan lähettyviltä löytynyt.  Ja ajo läksikin hieman kauempaa kuin pihariiristämme. Niipä mekin tyttäreni kansa siirryimme hissukseen välillä kuullostellen ajon kulkua kohti ajoa. Päästyämme erään metsätien piston päähän totesimme jäniksen jo kerran menneen siitä ylitse joten suunnittelimme passit siihen piston piähän. Ajo pyöri hienosti ympärillämme, mutta jänöpä ei halunnutkaan tulla näkösälle vaan pyöri pöhelikössä. Aikamme seurattuamme tilannetta sukelsimme hyvin varovasti pusikkoon ajon sekaan. Etsimme paikan missä jänis oli jo useamman kerran risteillyt ja asetuimme siihen passiin ja eipä aikaakaan kun kuiskasin varovaisesti vieressä reppujakaralla istuvalle tyttärelleni että jänis oli vilahtanut aivan selkämme takaa ja .............      Samassa huomaan n. 25 m päässä meistä oikealla jäniksen vetävän satanen lasissa rinnettä alas. Nopea nosto pieni viiletys ja PAM !  Hieraisen hämmästyksestä silmiäni siis hä ! Kerkesin vain näkemään kuinka jänis katosi vitelikköön aivan kuin karvankaan vahinkoa ei olisi tullut. Ihmetyksestäni selvittyäni otan aseeni mukaan ja läksin tarkastamaan paikkaa. Haulisuihku näytti olevan erittäin hyvin jäljen kohdalla, ei karvoja ei verta "mitä mitä mitä ! Ei nyt yleensä tuollaisesta paikasta enää jänis ole juoksuaan jatkanut" mietin hiljaa mielessäni samalla kun kuljen jälkeä myöten mäkeä alas samalla tutkaillen näkyisikö mitään merkiä osumasta. Seuraan useamman sata metriä ja jäljeltä ei löydy pisaraakaan verta. No kait siinä sitten kävi vanhan aikaiset ja vetäsin sitten vauhdissa oikein komian pummin. Palaamme passipaikallemme ja samalla tuumaan tyttärelleni että tuo jänis luultavasti vaihtoi maisemaa nyt kun sitä jo kerta hätyytettiin. Päästyämme takaisin passiimme minulta kyllä pääsi pieni naurun remahdus kun huomasin jotain joka selitti miksi jänis oli jatkanut matkaansa. Tyttäreni oli jo kerennyt minulle todeta klassisen lauseensa "Sen mie oon jo oppina että ei se muuten aina osu"  Joten eipä siinä  enää lapselle selittelyt auttanut ............  "Mutta kun tuo puu tuossa ! Näethän sie m? Miten se nyt tuon läpi. Eihän nyt varsinkaan talvikarvan jänis ! Ei ne haulit enää jaksa upottaa kun muotonsakin tuossa menettävät....."  Tyttären silmistä näkee että elä sie iskä selitä turhia ku ammuit ohi niin ammuit ohi.

No kyllähän se oikeasti oli ihan kohdallaan, mutta kun tuo...........






Noin siinä sitten oli käynyt. Tilanne oli niin nopea ja sitä vain toimi vaistomaisesti. Ampumasuunta turvallinen, Nosto, ennakko kohilleen ja puristus kaikki tapahtuu ihan sekunneissa joten tietysti tuon pihlajan piti sattua juuri siihen kohdalle siinä pusikossa kun minä puristin.

Vaan kaikesta huolimatta hämmästykseksemme jänis ei vaihtanutkaan maisemaa tuosta episodista huolimatta vaan jatkoi juoksuaan siinä töhelikössä. niimpä vaihdoimme vain passimme vain hieman alemmaksi rinnettä ja jänistä näimmekin useampaan otteeseen vaan hieman liian pitkältä jotta olisi voinut ajatella ampumista. Niimpä teimme vielä sellaisen ratkaisun jotta siirryimme hyvin varovasti ajourien keskelle mistä jänis oli mennyt useamman kerran ja kohtapa jussi viilettikin rinnettä alas päin ja....  Jälleen haulikkoni kertoi terveisiään lumisessa metsikössä ja samassa tyttäreni heittää ilmoille kysymykse hieman epäilevään äänensävyyn. "No jäikö se ?"

Tällä kertaa mitään odottamattomia esteitä ei kohdalle sattunut ja vihdoin liki kolmen tunnin ajosta kaato saatiin.



Hyvin Nelli suoritti ensimmäisen pestinsä Ruokahuollon vastaavana  ja tällä kertaa päätimme jahtimme siihen ja läksimme tyytyväisinä kotiin laittelemaan pientä välipalaa ja siihen piälle pienet ettonet Nellin kanssa  niin eipä sitä vapaapäivää juuri paremmin olisi voinut viettää. Laatu aikaa parhaillaan, lapsen kanssa yhteistä mielekästä puhaa :)

24 joulukuuta 2014

Hyvää Joulua :)






                          Rauhallista joulua ja Jahti rikasta Uutta Vuotta
                                    Toivoo Pupu-Poimureiden väki

22 joulukuuta 2014

Tähtisilmää sairastaa.......

Tällä kertaa ei karhun-poika niin kuin lasten laulussa vaan, Tähtisilmä sairastaa häntä hellikäämme.....

Tuossa jokunen viikko takaperin aloittelimme mukavalla porukalla jahtipäivää kun sopivasti vapaatakin minulla oli ja kalenterin vapaapäivät kävi yksiin kaverieni kanssa.

Aamu valkeni kauniiseen talviseen keliin ja keli oli kaikin puolin erittäin hyvä jänisjahdin kannalta. Lunta oli satanut pari päivää aikaisemmin joten se ei pitäisi vaikuttaa jänisten aktiivisuuteen enää.  Aamun tiedustelu retken jälkeen totesin jänisten liikkuneen sopivasti joten en uskonut ylösotossa olevan ongelmia. Ja kun kysessä oli porukka jahti tarkoitukseni oli ottaa kokenut konkari perheemme "ruokahuollonvastaava" Hippu. Tokihan Nellikin toimii ihan hyvin vaan seuruejahdeissa mieluummin ottaa varmemman kaverin ruotuun.





Aamuhämärissä siirryimme passipaikoille ja tietenkin vieraat tuli sijoiteltua oletetuille kulkemispaikoille ja itse siirryin takapassiin varmistukseksi mikäli jussi yrittäisi karata joen yli naapuriseuran alueille.  Niin kuin olin osannut odottaakkin ei Hipun kuono kauaa tuhissut kun ilmoille helähti kiivas ajo. Sitä tuli istuttua tovi jos toinen joen varressa ja välistä ajo kävi lähelläkin niin kuin myös vieraiden passejakin, vaan jussi piti pintansa ja pyöri tiheässä taimikossa mihin ei juurikaan ollut ampuma paikkoja. Noin puolentoista tunnin jälkeen tein ratkaisuni ja ilmoitin passi ketjuun sukeltavani ajon sekaan ja antavani karkon jussille taimikosta. Niimpä heitällin repun selkääni ja läksin liikkumaan ajon tuntumaan ja kyllähän se jänö karkon ottikin sieltä taimikosta......                 ............Mutta ei se vieläkään halunnut antautua näkösälle ja osasikin ovelasti kiertää passimiehet. Kerkesin jo hetken miettiä uutta passitusta kun jänis otti ihan reilummalti etäisyyttä meihin, mutta vilkaisu tutkaan osoitti jäniksen kääntyneen ja ajo oli tulossa tataisin kohti taikko aluetta joten pysyimme passeissamme. Niin  se jussi sitten palasi takaisin alkuasetelmiin ja minä sukelsin takaisin taikkoon ja kohta huomaan Hipun vetävän kiivaalla ajolla selkäni takaa hieman passiani ylempää. Hiivin arovaisesti hieman ylemmäksi ja ajo jatkuu kohti taimikon toista laitaa. Vaan ei vieläkään kuulu laukausta.....  Kunnes äkkiä huomaan valkoisen vilahduksen lumisessa taimikossa....... Nosto ja totean jäniksen kadonneen yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Kerkeän jo laskea aseeni ja uusi vilahdus....       Nosto  ja jänis katoaa näkyvistä ja samassa  jälleen vilahdus......  Tällä kertaa aseeni päästää lumiseen metsään jyrähdyksen saattelemana lyijyryöpyn. Hetken aikaa ilmassa on valkoista utua lumen pöllähtäessä puiden oksilta.  Lähden liikkumaan kohti pientä aukkoa johon olin tuomion savelet soittanut.....  Ja  niin oli Luoja antanut omistaan ja jänis oli päätänyt taipaleensa täällä, kiitollisin mielin käsittelen saaliin Hippua odotellessani. Hiljalleen ajo rupeaa lähenemään ja Hippu vilkaisee vain pikaisesti ajetavaansa ja katoaa samassa taistoon. Ja hetken perästä ilmoille kajahtaa jälleen railakas ajo ja siirrämme passit uuteen kohden ajon kulkiessa toisaalle. Tämä jänis ei kerennyt juosta montaa lenkkiä kun yksi vieraistani pääsi jänistä katsomaan kiskoa pitkin ja kertomaan hänelle terveisensä. Soitinkin jo vieraalleni jotta ottaisi vain Hipun jo kiinni kun saapuu kaadolle kun päiväkin alkoi olla jo pitkällä. Mutta Hippu ei ollut halunnut vieraalle antautua kiinni vaan onneksi oli jo enin virta kadonnut ja itsekkin olin lähellä  niin kerkesin ajoissa paikalle kytkemään Hipun. Mutta harmikseni Hippua kytkiessäni huomasin jostain valuvan ihan reilusti verta hangelle pikainen tutkimus osoittim Hipun anturan haljenneen. Ilmeisesti kun Hippu antoi jänikselle makiat perslähöt kiviraunion kupeelta hetkeä ennen kaatoa oli hän polkaissut piikkilankaan ja viiltänyt yhden anturan halki.




Välistä tekevälle sattuu ja nyt Hippu viettää sairaslomaa kunnes tassu on siinä kunnossa jotta metsään lähtöä voidaan ajatella. Hippu itse on jo kyllä sitä mieltä että sairasloma voitaisiin jo lopettaa, mutta isäkä nyt vielä joutuu olemaan ilkeä ja vielä pitämään lapsukaistaan VP:ssä.



 Boring !  Eiks me voitas jo lähteä vähän leikkimään ulos ?????

Haava on kyllä jo umpeutunut todella hyvin mutta, pintanahka ei ole vielä korjaantunut joten joudun vielä Hippua huiluuttamaan ainakin vuoden vaihteen yli. Vaan eiköhän sitä vielä tällä kaudella Hippukin jänöjä juoksuta vaan lepää ja parane hyvin rakas Tähtisilmäni :)

30 lokakuuta 2014

Lippa vinossa

Tämä syksy on ollut jo varsin mielen kiintoinen ! kelit on vaihdelleet hurjasti. On ollut täyttä talvikeliä ja väliin sulaa ja taas talvea ja sulaa. No meneehän se syksy tietysti näinkin ja tulepahan koirille treeniä vaihtelevissa keli olosuhteissa. Hippuhan ei sitä treniä enää tarvitse kun kyllä kokenut koira tietää mitä tekee, mutta Nellin kanssa onkin keskitytty kisojen sivussa treeneihin.

Täällä meidän alueilla kun on nyt tulossa ajokokeet lupasin käydä testaamassa suunniteltujen koe-maastojen jänisten juoksu haluja. Mutta testipäiväksi sattui keli sellainen sula ja sanoisinko että ei ainakaan tarvinnut kuivin suin koiran työskentelyä seurata, parhaiten päivän keliä voisi kuvailla otsikon sanoin Lippa vinossa ! Vettä nimittäin tuli koko päivän niin että jos olisin ollut lippis päässä olisi varmaan päivän aikaan vettynyt niin jotta lippa menisi vinoon :D

Tällä kertaa en mennyt maastoon ihan päivän valjettua vaan odottelin liki puoli kymmeneen ja yön ja koko aamun sadettua vettä tiesin että Nellin työ ei tulisi olemaan helppo sillä oletettavasti maasto olisi jäljistä tyhjä. Vaan koiran opin kannalta pidän itse ainakin erittäin tärkeänä sitä että koira saa eri maastoja ja eri kelejä, välistä mennään aamulla ja välistä vasta ihan iltapäivällä. Kun eihän ne kelit satu yleensä ikinä aivan optimaaliset kun mennään kokeisiin  tai metsälle. Joten treenejäkin vedetään kelillä kuin kelillä tietenkin JÄRKEÄ käyttäen, että ei nyt kumminkaan koiran terveyttä vaaranneta joten ääri keleillä päivät ovat lyhyempiä ja tietenkin päivän päätteeksi kaverin palautus hoito pitää olla ensiluokkaista niin kuin aina :)

Vaan palataan aamuun ! Nelli aloitti sateisessa koleassa sääs työskentelynsä klo 9.25 ja niin kuin arvelin työ sarka ei ole helpoimmasta päästä. Vaan sitkeästi Nelli urakoi ja ei hän jaloissa pyörinyt. Kun hihnan olin löysännyt hävisi Nelli metsikköön välittömästi ja näkö havaintoja tuskin olis ollut jos en olisi seurannut perässä. kellö löi minuutteja  ja minä ihan oman treenauksen kannalta merkkasin korttia. tutka ilmoitti välillä Nellin tekevän pientä lenkkiä, mutta ei tarttunut yö jälkeen.




Vesi tippu nenän päältä ja kiittelen itseäni kun tuli hommattua uusi kalvopuku, kovasta sateesta huolimatta paita pysyi kuivana. palaan autolle ja virittelen tulia ajatuksena ottaa pientä välipalaa ravitsevan kasviksen muodossa. Mielessäni siintää grillimakkara kevyellä sinappi kuorrotuksella.




Vilkaisu tutkaan osoittaa ruoka hetkeni jäävän haaveeksi ja minun oli tyytyminen pikaisesti juotuun tee kupilliseen. Nelli oli lähtenyt etenemää hyvin määrätietoisesti ja eikun tavarat kasaan, autoon ja menoksi. Teen pienen siirtymän autolla ja lähden tarpomaan Nellin tuntumaan ja tarkastaessani suuntaa Puhelimen karttaruudun yläkulmaan napsahtaa lukemat 105 ! Jaahas nyt vietiin jänistä ja lujaa.  Sitkeän 1h 35 min työskentelyn tuloksena sai Nelli jänikselle makiat perslähdöt. Ajon suunta näytti siltä että jouduin jälleen kääntymään ja palaamaan autolle. Pieni siirtymä ja hivuttaudun ajon tuntumaan. Metsä raikaa ja äänestä kuulee että meno on hurjaa. Ensimmäisen puolituntisen Nelli vie jänistä 80 - 105 haukua / min. Sitten jänis tuntuu haluavan pientä pesäeroa ja oikaisee reilu kilometrin päähän, jonka jälkeen pikku hiljaa ajo rupeaa hieman katkeilemaan. ja lopulta meno oli sitä että kiljaisu ja kohta hiljaista ja kiljaisu ja hiljaista. Jänis tuntui olevan sitä mieltä etä ei taho juosta kun sataa vettäkin ja oli piilosilla vähän väliä. Ja otankin tutkasta suunnan ja lähden ottamaan Nelliä kiinni. Ajon keskelle päästyäni Nelli antautuu kiinni helposti ja lähdemme kulkemaan kohti autoa. Pieni turkin kuivaus ja kotiin lämpimään hetki lepoa ja sitten ravitseva ruoka auttaa palautumisessa.
Kelistä huolimatta oli päivämme mukava ja illalla meidän oli mukava köllötellä vierekkäin sohvalla ja rouvaseni oli hymähdellyt että isännän kuorsauksesta huolimatta Nelli vaikutti kainalossani erittäin tyytyväiseltä.

24 lokakuuta 2014

Syksyn koe saldoa.

Nuo minun nuoret neitokaiseni aloittivat koe urakan heti alku syksystä, osallistumalla nuorten kilvan karsinta kisoihin.

Ensimmäisen koepäivän aamu koitti ja ei ollut tälläkään kertaa ongelmia neitokaisen herätyksen suhteen, vaikkakin herätys oli vähintäänkin aikainen. Itselläni kello soi 03.30 ja neidin herättelin aamupalalle 04.00 jonka jälkeen lähdimmekin ajelemaan kohti kisakeskusta.

Paikan päällä nautimme vielä lisä aamiaisen ja Ylituomarin puheen jälkeen olikin jo aika suunnistaa maastoon. Aamu pikku hiljaa valkeni hieman vilpoisena ja kosteana, eli keli oli mitä mainioin, vaikkakin päivälle olikin luvattu turhankin lämpöistä.

Ensimmäinen ajo lähtikin Nellillä erittäin hienosti liikkeeseen haku taisikin kestää 13 minuuttia.
ajo keretyi 81 minuuttia eli varsin hyvät pohjat oli lähteä toiseen erään.

Toisen erän haku kesti aavistuksen pidempään, kun päiväkin alkoi jo hiljalleen lämmetä ja aamukastekkin hävitä. Mutta hyvä oli toisenkin haku 21 minuuttia ja jänis sai jälleen kyytiä. Ajo tälle erälle kertyi 76 minuuttia.

Toisen erän lopulle oli lämpö tila jo noussut liki + 20 c , mutta onneksi Nelli sai jänöt nopeasti liikkeelle jotta erät saatiin päätökseen hyvissä ajoin. Ja kyllä sai isä-pappa olla jälleen päivän päätteeksi erittäin ylpeä neideistään. Nelli oli toiminut vuoden aikaan nähden erittäin hyvin, ja kyllä tyttärenikin toimi erittäin reippaasti. Sillä vaikka erän lopussa olin ehdotanut tyttärelleni että minä olisin voinut hakea Nellin pois kun se tuomareillekkin passaisi. Niin neiti totesi minulle hyvin tyynesti........   "Isi minä olen koiran-ohjaaja ja minä käyn koiran itse"

 Ja tosiaan Nelli  noudettiin maastosta yhdessä, Vaikkakin tiedossa oli varsinainen kuntotesti, sillä ensimmäisen erän päätteeksi Nelli saatteli jäniksen kohtalaisen vaikeaan maastoon jyrkkää rinnettä ja pusikkoa..... Ja kun jänistä vietiin suhteellisen reipasta vauhtia jouduttiin pistämään mekin kohtalaista kiitomarssia jokusen kilometrin jotta kerkeäisimme ajon väliin. Ja koira saatiin kiinni ja se toinenkin erä vietiin kunnialla loppuun. Ja tottuneesti tytär teki maastossa koiralle pikaisen tarkastuksen ja hieman juotavaa ennen autoon menoa. Ja jo maastossa päivän päätteeksi oli pari-valjakolla tunnelmat lämpöiset.





Kisapaikalle saavuttuamme oli koiran hoidon jälkeen vuorossa ruokailu ja koekorttien tarkastus. Ylituomarin luona käynnin jälkeen oli jälleen hali hetkien vuoro.....

.......... Sillä olihan Nelli ajanut hienosti toiseen palkintosijaan oikeuttavan tuloksen.


Vaan sitten alkoikin varsinainen jännitys. Tai no enempi taisin jännittä minä, sillä tyttäreni otti hyvin rennosti tulosten odottelun. Olimmehan tulleet maastosta toisena kisapaikalle, ja tulossa oli vielä neljä koiraa joten lopullisesta sijoituksesta ei ollut aavistustakaan.
Ryhmä toisensa jälkeen saapui maastosta ja minä seurailin kuumeisena tulostaulua. tyttären touhutessa kisa kumppaneiden kanssa ulkosalla. minuutit tuntui ikuisuksilta, mutta lopulta kaikki kortit oli tarkastettu ja vuorossa oli palkintojen jako.

Ja upeaksi päivän päätökseksi Nelli ja tyttäreni olivat lunastaneet jatko-paikan nuorten SM-kisaan.
tunnelma oli aivan mielettömän upea. Neiti oli jo kolmantena vuotena peräkkäin voittanut meidän alueen karsinnat. Kahtena vuonna Hipun kanssa ja nyt Nellin kanssa.

Ja palkintojen jaon jälkeen ennen kotimatkaa oli vuorossa viralliset kuvaukset.



Kotona sitten oli mukava väsyneiden, mutta onnellisten nuorukaisten käydä yhdessä pitkäkseen keräämään voimia tuleviin haasteisiin.....  Vaan niistä sitten toisella kertaa :)




                          Kiitos ja Onnea tytöt

07 lokakuuta 2014

Se ensimmäinen !

Pyhä aamu valkeni sopivan napakkana halla aamuna. Itse olin jo noussut hyvissä ajoin laittelemaan eväitä ja metsästys varusteita kuntoon ja pakannut ne autoon. Hieman vajaa kuuden herättelin varovaisesti tytärtäni aamupalalle. Ja ylös nousu ei tuottanut nuorelle neidille ongelmia sillä olihan metsälle lähdöstä sovittu jo viikolla ja tuota aamua kerettiin jo odottaakkin.

Siinä muun perheen vielä nukkuessa nautimme tyttären kanssa aamiaista suunnitellen jahtipaikkaa  viime hetken neuvojen saattelemana. Päivän tarkoitus oli antaa tyttären hoitaa jahti puolta ja minun itse olla vain henkisenä tukena. Tokihan sitä itsekkin otti aseistusta mukaan kaiken varalta, kun hyvähän se on olla varmistajan mukana ainakin näin alkuun. Vaan aamisen nautittuamme otimme Hipun mukaan  pieni pisu lenkki ja autoon.... Siitä alkoi matka kohti tuttuja maastoja.

Perille saavuttiin sopivasti aamu hämärissä. Tutka peli kuntoon ja päästimme Hipun työmailleen.
Jostain syystä aamu lähti kankeasti käyntiin ja todella harvasta haukusta huolimatta totesimme jäniksen olevan liikkeellä. Vilkaisu tutkaan osoitti Hipun tulevan ihan meitä kohti ja kohta helähti ilmoille se tuttu kiljaisu........ Ja jänis juoksee aivan eteemme tielle ja heti takaisin metsän puolelle. Kuiskaan tyttärelleni varovaisesti että jänis istuu aivan meidän vasemmalla puolella. Ja ennen kuin keretään sen enempää toimia pyyhältää pitkä korva satanen lasissa takaisin tielle meidän eteemme. Tässä vaiheessa Hippu oli jo niin lähellä että tyttö ei voinut muuta kuin katso kuinka jänis häviää pusikkoon ja Hippu heti perässä. Ajo jatkuu kiivaana ja minä tarkkailen tutkaa ja annan neidille tilanne katsausta. N. 10 minuutin perästä kuulen hennon kuiskauksen "Isi jänis on tiellä" Ja todellakin jänis oli reilun sadan metrin päässä meistä vasemmalla tiellä ja samassa neidillä olikin jo jänis ristikolla. Kuiskaan tyttärelle "Älä ammu, pidä tähtäyksessä" neiti seuraa kiikarin läpi kohti juoksevaa jänistä "pidätä"  "Pidätä" kuiskaan välistä ohjeita  ase ei vapise yhtään ja jänis pysyy ristikolla Ja........ kuiskaan "voit ampua" sekunin murto-osaa myöhemmin 22 magnum Noriko päästää ilmoille kimeän pamauksen ja.........    Jänis ottaa juoksusta voltin ja matka pysähtyy välittömästi. Siis aivan loistavasti tyttäreni piti paketin kasassa vaikka tilanne oli nuorelle metsästäjälle todella jännittävä. Noin 50 m oli ampuma matka ja kohti juokseva jänis ja neiti suoritti kaadon kerta laukauksella, ylpeänä sain todeta tyttärelleni kehujen kera että täydellinen riistalaukaus. Kyllä tunne oli ja on vieläkin isukilla mielettömän hieno. Ja vaikka näki kuinka neidistä jännitys purkaantui laukauksen jälkeen, kasvoilta silti loisti iloinen hymy joka kertoi enempi kuin tuhat sanaa "Jes minä onnistuin" ja sisimmässäni kuulen sanat "hyvää syntymäpäivää isä" niin tyttärenihän lupasi isille synttäri lahjaksi jäniksen eikä lahja tullut kun vain parisen viikkoa myöhässä :)

Kaadolle saavuttuamme katson jänistä huomaan laukauksen todellakin tienneen paikkansa. Luoti oli mennyt aivan keskeltä juuri rintalastan yläpuolelta kaulakuopasta sisään.

Otimme Hipun siinä hihnaan ja  suolistimme jäniksen yhdessä ja tytär antoi herkku palat koiralle. Ja tietenkin piti suorittaa viralliset kuvaukset kaverin ja saalin kanssa. löysäsimme hihnan uudelleen ja päästimme Hipun vielä töilleen.



Siinä iloiten tapahtuneesta paistelimme eväs makkaroita ja nautimme lämmintä juotavaa samalla seuraten Hipun työskenteleyä. Toista ei tuona päivänä enää ammuttukkaan vaan annoimme kaverin vain vielä hetken jatkaa työtään josta hän pitää. Vaan päiväkin rupesi jo kääntymään iltapäivän puolelle joten läksimme hakemaan hippua kyytiin. Kun tarkoitus oli vielä kotimatkalla käydä katsomassa suppilovahveroita. Hippu oli vielä mukanamme kun me kävimme katsomassa sieniä ja totesimme tilanteen olevan huonon. Suppilovahveroita ja kanttarellejäkin löysimme myös. Mutta vain yhden muhennoksen tarpeet, mutta illan kruunuksi pastaa vahverokastikkeella siihen oli hyvä päättää
tuo taatusti ikimuistoisin jahtipäivä jonka olen koskaan viettänyt.


                         Hei hei metsä palaamme jälleen :)

01 lokakuuta 2014

Goretex kengät kokeilussa.

Vihdoin ja viimein sitä sai taas itseään kammettua koneen ääreen. Sillä luvattoman kauanhan tässä on tullut loistettua poissa olollaan blogi maailmasta. Vaan syksy on ollut todella kiireinen elokuun 20 päivän koitettua. On treenattu koiria, järjestelty juhlia, kisattukkin jo on  jne....... Vaan niihin sitten palaan myöhemmin :)

Ennen metsästys kauden alkua tuli päivitteyä varustusta ja ensimmäisenä olikin ostoslistalla uudet kengät. Niitä ei sitten tullut otettua hetken mielijohteesta vaan asiaan tulikin paneuduttua ihan perusteellisesti. Metsästys ja Kalastus lehden testien perusteella päädyin Viking deer hunter goretex kenkiin.

Kengät pärjäsivät v. 2013 kenkä testissä hyvin ja vielä oli vuoden todellisessa käytössä jonka jälkeen nuo v. 2013 kenkätestin parhaimmisto laitettiin uudelleen testiin ja tuo kyseinen kenkä malli oli ainut jossa vielä sukka pysyi täysin kuivana. Joten testien rohkaisemana etsinkin kenkiä myyvän yrityksen ja eikun ostoksille. Meidän lähellähän ei sellaista liikettä ollut joten nettikaupoille päädyin
HH sporttiin.

Asiointi sujui ihan supsikkaasti kyseisessä netti kaupassa. Mutta isona miinuksena oli koko taulukon puuttuminen. Yleensähän netti kaupoissa on taulukot kun mittaat jalkasi pituuden, niin voit tarkistaa kenkäsi koon ja tämä asia puuttui kyseisen firman sivuilta. Toivottavasti korjaavat asian. Ja kun sitten soitin liikkeeseen ei nyt myyjäkään osannut asiassa auttaa joten toivoisin myös myyjien hieman enempi perehtyvän myyviinsä tuotteisiin. Siispä heitin arpaa ja tilasin tietenkin vaihto oikeuden turvin kengät itselleni aikaisempien kenkieni koon mukaan. No arvaukseni osui nappiin ja kengät tärppäsi heti sopivat.

Vaan itse kenkiin näin noin kuukaudern kokeilun perusteella.

Ensi tuntuma ! Erittäin napakka ehken hieman kankea, mutta mielyttävän tuntuinen jalalle, ja kun jalka tottui kenkään ja  jokunen lenkki tuli kävelty ei enää alkukankeutta enää huomannut ja tietty ainahan tuollaiset kengät on aluksi hieman kankean oliset ennen kuin kenkä muotoutuu jalan mukaan.
jalka ei kipeytynyt alkuunkaan ollenkaan vaikka testi kävelyjä suorittelinkin heti kättelyssä ihan maastossa. joten alku arvosanana Kiitettävä !

Kenkää on koeteltu jo niin märässä heinikossa kuin ihan vedessäkin ja sukka on pysynyt kuivana, nahkan pinta kuluu yllättävän nopeasti, mutta vesi on pysynyt kengän ulkopuolella. Pohja on kengissä mielestäni hyvin pitävä sillä on tullut tehtyä jyrkissäkin rinteissä nousuja ja jalka on pysynyt maassa ilman lipeämisiä, märässä kivikossa ei ole vielä tullut kokeiltua kengänpitoa, mutta sen asian ainon kyllä korjata lähi aikoina. Ja tietenkin kengät vaatii hoitoa mikäli niiden haluaa kestävän useamman vuoden joten kuivaus huoneen lämmössä EI ! uunin kyljessä ja tietenkin rasvaus silloin tällöin on hyvä suorittaa.

Joten näin lyhyellä kokeilulla uskallan kenkää suositella, vaikka kyseessä onkin halvemman hinta luokan goretex kengät. Sillä mielestäni hinta ja laatu kohtaavat tuossa kengässä.  HH sportin hinta oli minun koossani 189 € joten varsin kohtuullinen. Mutta tarkemman arvioni kengistä annan sitten keväällä kun kenkiä on tullut käytettyä enempi.






 


       Jahti rikasta syksyn jatkoa toivottelee Pupu-poimurit

21 elokuuta 2014

Jahtikauden aloitus.

Täällä meillä päin kun ei oikein ole kunnollisia kyyhky paikkoja, niin jahti tuleekin yleensä aloitettua näin 20..8 Tänä vuonna ovat kyllä vesilintu ja myöskin kanalintu pesueet pieniä joten ei sitten eilen tullut vielä päivällä mihinkään lähdettyä vaan jahtiin suuntasinkin vasta illasta tutulle purolle.

Niin tällä kertaa sorsat saivat olla minulta ihan rauhassa kun tuo majava jahtikin alkaa samana päivänä kallistuinkin nyt majan puoleen. Iltapuhteella autoni kaartele tuttuja teitä pitkin kohti illan jahtimaita. Passipaikkani jouduin vaihtamaan keväisestä vakiopaikasta aivan puronvarteen kun vesi oli todella alhaalla ja vesakot peitti erittäin tehokkaasti puron joten vanhasta passipaikasta ei olisi mitään mahdollisuuksia purolle nähdä.

Lasken reppujakkarani sopivan pusikon sisään ja istahdan odottamaan. Ajatukseni vaeltelevat niin menneissä kuin tulevissakin jahdeissa, samalla kuunnellen luonnon rauhoittavia äääniä. Jossain kaukana sorsapari pitää iltakonserttiaan pikkulintujen visärtessä vieressäni rantapusikossa. Jossain vaiheessa jokunen kyyhkykin lentää yli, mutta hieman liian kaukana ja ei  panoksetkaan olleet sopivia kyyhkylle joten seuraan vain katseella niiden menoa. Käy siinä piisamikin kolmeen kertaan minua tervehtimässä. Tieltäkin kantautuu välistä autojen hurina, mutta purolla saan olla rauhassa omissa ajatuksissani. Kunnes vähän matkan päästä korviini kantautuu tuttu läjäys. Puron isäntä tahi emäntä oli herännyt ja ilmaisi olemassa olonsa, tunnen kuinka adrealiini virtaa suonissa ja ilman täyttää jännittynyt odotus. Muutama läjäys ja hiljaisuus. Asukit suunnistivatkin tällä kertaa läheisen lammen suuntaan. Jatkan odotustani iltahämärään asti, mutta tällä kertaa Majavat ei halunneet näyttäytyä. Kasattuani kamppeet kävelen hissukseen autolleni. Kävellessäni nautin vielä syksyn raikkaasta ilmasta, heitän hyvästit purolle ja katoan pimeään metsikköön. Nukkuos rauhassa palaan jälleen.............






Onhan tuo kyttäysjahti useinkin hieman yksinäistä puuhaa, mutta toisaalta välistä onkin mukava vaipua omiin aatoksiin kuunnellen luonnonsinfoniaa.

20 elokuuta 2014

Se on loppu nyt !!!

Loma nimittäin.

Niin se vain lomakin vihdoin päättyi ja erittäin iloisena kaverit olivat aamusella kun näkivät minun hipelöivän tutkalaatikkoa. Asteltuani tutka kädessäni keittiöön olikin sylini täynnä iloisia hännän heiluttajia.

Vaan niin kuin aina kunnia syksyn ensimmäisestä ajosta annetaan tarhamme vanhimmalle työläiselle Eli Hipulle. Nelli kyllä hieman huuli pyöreänä katseli haikein katsein ovelle kun läksin viemään Hippua työmaalle. Mutta asettui sitten kuitenkin tyytyväsenä viltille saatuaan puruluun ja tietoisena siitä että huomenna olisi hänen vuoro lähteä ajoon.

Saattelin hippua ulkosalle ja löysäsin hihnan.  Pieni pyrähdys vilkaisu lapojen yli isäntään päin. Sekunnin murto-osan  vilkaisu  ja kohta Hippu katoaakin metsän siimekseen.  Itse menen lopettelemaan aamukahvia  hoidettuani ensin aamunavetan. Ja kahvitellessa tuleekin vilkaistua tutkaan ja huomaan Hipun rengastavan pihapellon päässä jokunen lenkki ja viiva kartalla osoittaa hipun menevän määrätietoisesti kohti jokivarren rinnettä ja ei kauaakaan kun ilmoille kajahtaa riemun kiljaisut " Minä löysin"

Ja niin jälleen puolen tunnin haun jälkeen jänö sai kyytiä, ja kyllä Hippu tuntui lystiä pitävänkin. 2,5 h annoin hipun jänöä juoksuttaa ja sitten hihna kiinni se oli aivan riittävä pätkä näin kauden ekaksi ajoksi. Vaikkakin kuntoa kyllä riittäisi pidenpäänkin suoritukseen, mutta ei makeaa mahan täydeltä heti alkuun, kun päivät on vielä kuitenkin suhteellisen lämpöiset. Aamulla kyllä keli suosi meidän treenireissua edellisenä päivänä ja viime yönä satoi vettä joten ilma oli jäähtynyt mukavasti ja mittäri näyttikin vain + 12 c kun aamu kuudelta hihnaa löysättiin.

Ja nyt sitten onkin mukava ottaa päivänokoset nähden suloisia unia  jänöistä.......





   
                      Kauniita unia rakas Tähtisilmäni  :)


05 elokuuta 2014

kesä tunnelmia

Vaikka kesän aikana onkin uskollisesti pidetty kunto-ohjelmaa yllä ja kilometrejä on kertynyt vähintäänkin mukava määrä, ja tällä hetkellä onkin juoksutus kilometrejä takana reilu 1200 km. Vaikka kyllähän tuo hieman kyselee isännän voinavaroja. Lenkit kun on täytynyt tehdä yö aikaan koska kelit on päiväs aikaan aivan liian lämpöiset. Mutta enpä siltikkään yhtään hetkeä tien päällä kavereideni kanssa vaihtaisi pois, kun on kuitenkin ilo katsella hyvin voivia koiria tietäen että jokainen valutettu hikipisara maksaa itsensä takaisin moneen kertaan jahtikauden aikana.

Vaan on sitä välistä nautiskeltu auringon lämmöstäkin ja loikoiltu pehmoisella nurmipatjalla kotipellolla haaveillen tulevista railakkaista ajoista. Hippu ja Nelli aivan silmin nähtävästi nautiskelivat lökö hetkistä isännän kanssa. välistä pötköteltiin kainalossa ja välistä luotiin kaihoisa katse kohti jahtimaita.










Kauaa ei enää tyttöjen tarvitse haaveilla kun muutaman viikon päästä pääsee jo hieman harjoittelemaan ja ottamaan tuntumaa kauden tuleviin haasteisiin. Ja kyllä noilla tuo sisäinen kello tikittää todella tarkasti kun varsinkin Hipun käytös muuttuu kun syksy alkaa lähestyä. Vanhempi konkari kyllä tietää tarkkaan koska pääsee irroittelemaan, ja niinpä sitä kiehnätään entistä enempi isännän tykönä ja huomio toisia perheen jäseniä kohtaan hieman vähenee. :D

Mutta sen verran jo tulevaa kauttakin aloiteltiin jotta tuli jo ilmottauduttua ensimmäisiin ajokokeisiin Nellin kanssa. Ja tulevana kautena keskitytäänkin Nellin koepuoleen ja Hipun kanssa tehdään ihan vain puhtaasti metsästys reissuja nin kuin viime syksynä asia Hipun kanssa sovittiin jotta hipun kisahihna on kiinni pysyvästi ja metsään mennään vain tositoimiin ja turhaan ei enää tarvitse jänön perässä juosta.

Mutta oikein lämpöistä ja leppoisaa loppukesää kaikille kavereille toivottelee Pupu-poimurit Hippu ja Nelli

28 heinäkuuta 2014

Kesä duunia !

Kelien salliessa on täytynyt toimitella pieniä kesätöitä tilamme eläinten sekä riistankin hyväksi. Vaan eipä tänä vuonna heinä pellolle ihan kommelluksitta päästy ja tuntuikin jotta mitenkä ne kaikki mahdollisdet takaiskut sattuukin juuri stragesille hetkelle. Ensin hajosi pöyhin jota sitten tuli hitsailtua. no kun pöyhin tuli kuntoon huomasinkin jotta traktorimme jarrut olivat kadonneet aivan tyystiin joten eikun jälleen korjaus hommiin. Pari letkua ja putkeahan sieltä oli puhjennut ja natikkamme suihkutti öljyä pihalle kuin valas konsanaan.



 Ja eihän nuo vuosimallia -81- olevan natikan mutterit ja muut vipstaakit joita ei ole tarvinnut vielä ikipäivänä aukoa ole välttämättä aivan helpoimmasta päästä aukoa ja sitten kun vielä tila on niin ahdas jotta juuri ja juuri saat sorhattua avaimet paikoilleen ja vieläpä jollain ihmeen konstilla kädetkin samaan väliin niin siinäpä sitten koeta vielä kääntääkkin muttereita auki. No kädet tietysti rasvassa ja rystyset verillä, mutta lopulta kuitenkin Traktori antautui ja vialliset osat saatiin irti.





Ja eikun uutta tilalle. Ja eihän sitä sitten tietenkään aivan yhtä topakkaa jarruputkea kylämme tarvikeliikkeestä löytynyt joten vanha metalliputki korvattiin sitten hydrauliikkaletkulla, mikä sitten teetti hieman lisätyötä kun täytyi suurentaa läpiviennin aukkoa. Mutta senkin sain aikaiseksi kun kävin työpaikaltani huollonpuolelta hakemassa lainaan porakoneeseen liitettävän jyrsin terän, vaikka työ asennot eivät olleetkaan ihan ergonomisemmasta päästä johtuen jälleen tilan puutteesta :D.




Vaan letkut tuli paikalleen ja traktoriinkin löytyi jarrut joten vihdoin sitten pääsin sitten heiäpellollekkin vaikkakin työn aloitus viivästyi viikolla kun väliin kerkesi vielä sateetkin. Ja koettipa vielä muuten ukkonenkin tuhota heinä satoa sytyttämällä pellon tuleen tai siis kyllähän se osan kerkesikin tuhota, mutta naapureiden nopea toiminta pelasti tilanteen.





Toisella heinätys erällä minua odottikin mielenkiintoinen yllätys. Aluksi hämmästys oli suuri kun en tuota kulkijaa kerennyt kunnolla näkemään. Mutta lopulta lajitunnistus tuli fasaaniksi vaikkakin väritys on todella vaalea lähes albiino. Kuvat ikävä kyllä ovat huonot kun mukana ei tietenkään ollut kameraa. Ja tuolla rouva-fasaanilla oli mukanaan jälkikasvuakin ainakin kaksi ja luulen taaperoita olleen kolme kun ihan kuin olin näkevinäni yhden vilahta heinäjuotin sisään piiloon mihinkä sitten lopulta rouva itsekkin sukelsi loppu katraan kera.




           Leppoisaa kesän jatkoa Pupu-poimureiden plantaasilta

08 heinäkuuta 2014

Vapaata ja riistanhoitoa

Eilinen vapaapäivä tulikin osittain vietettyä riistanhoidon merkeissä. Vaikkakin lämpömittäri näyttikin hellelukemia silti suuntasimme tyttäreni kanssa kohti kotitilaa kaikkine tykötarpeineen. Iltapäivän puuhasteluksi oli varattu muutaman nuolukiven laitto.  Automme kaarrettua  tuttuja mökkitien mutkia rokin tahdittamana ja siinä samalla rupatellessa niitä näitä tyttären kanssa, ikään kuin huomaamatta olimmekin jo perillä. Eikun autoparkkiin tien poskeen ja tarvittava välineistö mukaan ja menoksi. Vaan heti alkuun jouduinkin pieniin yleisurheilu harjoituksiin lajeina oli sahan heitto ja pituus hyppy sekä, painonnosto niin ja kuuluihan siihen tosin perinteinen Skotlantilainenkin laji tukin heitto :D Oli oja nimittäin sen verran vettä täynnä jottei siitä ihan harppomalla ylimentykkään, vaan jouduinkin ensin harjoittamaan sahanheittoa, sitten pituushyppy jonka jälkeen olikin vuorossa mainitut voimailulajit. Ja niin tulikin rakennettua pika silta jota pitkin neitikin pääsisi turvallisesti yli. :)



Eikun yli ja kohti suuniteltua paikkaa. Uutterasti tytärkin touhusi mukana ja kantoi osan tarvikkeista, ei näyttänyt neidillä 10 kg:n hienosäätöleka paljon painavan sen verran reippaasti näytti silti kenkä nousevan :)



Siitäpä se sitten pitäisi aloittaa. Minun suorittaessa alku raivailuja, Tyttäreni samalla veti hieman kauemmaksi risuja. ja sitten leka kouraan ja homma jatkuu.






Ja kun suolakivikin tuli nostettua paikalleen.......

                   ................. Olikin sitten työmaanjohtajan käyttöönottotarkastuksen vuoro.

                                                                                                                                                                   
Hyväksytään ! Ja seuraava paikka.

Matkaa taitettiin jälleen autolla, mutta tällä kertaa maasto oli helpompi kulkuinen. Sillä tämä toinen nuolukivi laitettiin paikkaan mihin meillä on tarkoitus perustaa myös riistapelto.

Ja siitäpä se taas lähtee homma käyntiin.








Ja kun työ tuli tehtyä......  Johtaja teki jälleen tarkastus katselmuksen :)


Tuolla toisella nuolukiven paikalla olikin jo entuudestaan merkkejä riistan liikkeistä. Hirvet oli hanganneet sarviaan lähipuihin ja tuosta ei ole pitkäkään matka mistä löysin suht tuoreita jälkiä edellisellä käynnillä. Ja tuon nuolukiven takana avautuu meidän vanha pieni peltoaukea joka ei ole juurikaan muuta kuin horsmittunut sankasti ja jonkun verran pajukoitunut, joten siihen on vielä suhteellisen helppo riistapeltoa perustaa. No  seuraavan käynnin ohjelmassa sitten onkin pajukoiden raivaus. sitten syksyllä kyntö ja talvella risujen poltto ja ensi keväänä sitten pääsisikin peltoa perustamaan. Vaan niihin sitten palaamme myöhemmin uudelleen.

Mukavaa kesän jatkoa Toivottelee: Pupu-poimureiden väki

01 heinäkuuta 2014

Kesä haukea

Viime pyhänä tuli piipahdettua kotipaikallani ja samalla sitten pikaisesti kävin hieman uistinta rantaruovikossa liottamassa. Aika kun oli rajallinen kun oli kylä reissusta sovittu niin en voinut pitempi jaksoista kalareissua tehdä, mutta sen verra että jokunen ruoka kala annettiin. Vaikkakin syönti oli kyllä nihkeänlainen, niin ylös saatujen lisäksi neljä syöksysukellus konetta uistinta kohti suhahti ja mulahti, mutta niin rannassa vasta jotteivat kiinni kerenneet tarttua ja kaksi irtosi  juuri kun olin saamassa veden paremmalle puolelle. No joka tapauksessa tuoreen kalan makuun taas päästiin ja kun se on itse pyydettyä on se vaan aina maukkaampaa kun ostettu.




Autolle päin takaisin kulkiessa pisti silmääni ojan penkalla siellä täällä jäljet jotka ei edellisellä käynnilläni siinä vielä olleet. Näytti siltä jotta hirviemä olisi vasan kanssa käynyt lahden rannalla tutkimus matkalla.
Ja sitä tietysti kun koettaa olla reilu metsämies toisiakin kohtaan tulikin havainto ilmoitettua meidän seuran hirvimiehille. Asiasta kovasti ilahtuneina lupasivat minulle seuran laskuun pari nuolukiveä metsään vietäväksi ja tokihan minä siihen suostuin. Ja onhan siitä hyötyä myös minullekkin kun jäniksillekkin myös kelpaa vallan mainiosti tuo suolainen herkku :)





Illalla sitten tuli pikaisesti jotain kyhättyä aamupäivän saaliista ja tuloksena oli
 paistettua haukea, uusia perunoita etikkamarinoituja sipuleita sekä nokkosvaahtoa.





Ja loppu tulos............



                 ................. Bon appetit