Kesä duunia !

Kelien salliessa on täytynyt toimitella pieniä kesätöitä tilamme eläinten sekä riistankin hyväksi. Vaan eipä tänä vuonna heinä pellolle ihan kommelluksitta päästy ja tuntuikin jotta mitenkä ne kaikki mahdollisdet takaiskut sattuukin juuri stragesille hetkelle. Ensin hajosi pöyhin jota sitten tuli hitsailtua. no kun pöyhin tuli kuntoon huomasinkin jotta traktorimme jarrut olivat kadonneet aivan tyystiin joten eikun jälleen korjaus hommiin. Pari letkua ja putkeahan sieltä oli puhjennut ja natikkamme suihkutti öljyä pihalle kuin valas konsanaan.

 Ja eihän nuo vuosimallia -81- olevan natikan mutterit ja muut vipstaakit joita ei ole tarvinnut vielä ikipäivänä aukoa ole välttämättä aivan helpoimmasta päästä aukoa ja sitten kun vielä tila on niin ahdas jotta juuri ja juuri saat sorhattua avaimet paikoilleen ja vieläpä jollain ihmeen konstilla kädetkin samaan väliin niin siinäpä sitten koeta vielä kääntääkkin muttereita auki. No kädet tietysti rasvassa ja rystyset verillä, mutta lopulta kuitenkin Traktori antautui ja vialliset osat saatiin irti.

Ja eikun uutta tilalle. Ja eihän sitä sitten tietenkään aivan yhtä topakkaa jarruputkea kylämme tarvikeliikkeestä löytynyt joten vanha metalliputki korvattiin sitten hydrauliikkaletkulla, mikä sitten teetti hieman lisätyötä kun täytyi suurentaa läpiviennin aukkoa. Mutta senkin sain aikaiseksi kun kävin työpaikaltani huollonpuolelta hakemassa lainaan porakoneeseen liitettävän jyrsin terän, vaikka työ asennot eivät olleetkaan ihan ergonomisemmasta päästä johtuen jälleen tilan puutteesta :D.

Vaan letkut tuli paikalleen ja traktoriinkin löytyi jarrut joten vihdoin sitten pääsin sitten heiäpellollekkin vaikkakin työn aloitus viivästyi viikolla kun väliin kerkesi vielä sateetkin. Ja koettipa vielä muuten ukkonenkin tuhota heinä satoa sytyttämällä pellon tuleen tai siis kyllähän se osan kerkesikin tuhota, mutta naapureiden nopea toiminta pelasti tilanteen.

Toisella heinätys erällä minua odottikin mielenkiintoinen yllätys. Aluksi hämmästys oli suuri kun en tuota kulkijaa kerennyt kunnolla näkemään. Mutta lopulta lajitunnistus tuli fasaaniksi vaikkakin väritys on todella vaalea lähes albiino. Kuvat ikävä kyllä ovat huonot kun mukana ei tietenkään ollut kameraa. Ja tuolla rouva-fasaanilla oli mukanaan jälkikasvuakin ainakin kaksi ja luulen taaperoita olleen kolme kun ihan kuin olin näkevinäni yhden vilahta heinäjuotin sisään piiloon mihinkä sitten lopulta rouva itsekkin sukelsi loppu katraan kera.

           Leppoisaa kesän jatkoa Pupu-poimureiden plantaasilta

Vapaata ja riistanhoitoa

Eilinen vapaapäivä tulikin osittain vietettyä riistanhoidon merkeissä. Vaikkakin lämpömittäri näyttikin hellelukemia silti suuntasimme tyttäreni kanssa kohti kotitilaa kaikkine tykötarpeineen. Iltapäivän puuhasteluksi oli varattu muutaman nuolukiven laitto.  Automme kaarrettua  tuttuja mökkitien mutkia rokin tahdittamana ja siinä samalla rupatellessa niitä näitä tyttären kanssa, ikään kuin huomaamatta olimmekin jo perillä. Eikun autoparkkiin tien poskeen ja tarvittava välineistö mukaan ja menoksi. Vaan heti alkuun jouduinkin pieniin yleisurheilu harjoituksiin lajeina oli sahan heitto ja pituus hyppy sekä, painonnosto niin ja kuuluihan siihen tosin perinteinen Skotlantilainenkin laji tukin heitto :D Oli oja nimittäin sen verran vettä täynnä jottei siitä ihan harppomalla ylimentykkään, vaan jouduinkin ensin harjoittamaan sahanheittoa, sitten pituushyppy jonka jälkeen olikin vuorossa mainitut voimailulajit. Ja niin tulikin rakennettua pika silta jota pitkin neitikin pääsisi turvallisesti yli. :)

Eikun yli ja kohti suuniteltua paikkaa. Uutterasti tytärkin touhusi mukana ja kantoi osan tarvikkeista, ei näyttänyt neidillä 10 kg:n hienosäätöleka paljon painavan sen verran reippaasti näytti silti kenkä nousevan :)

Siitäpä se sitten pitäisi aloittaa. Minun suorittaessa alku raivailuja, Tyttäreni samalla veti hieman kauemmaksi risuja. ja sitten leka kouraan ja homma jatkuu.

Ja kun suolakivikin tuli nostettua paikalleen.......

                   ................. Olikin sitten työmaanjohtajan käyttöönottotarkastuksen vuoro.

                                                                                                                                                                   
Hyväksytään ! Ja seuraava paikka.

Matkaa taitettiin jälleen autolla, mutta tällä kertaa maasto oli helpompi kulkuinen. Sillä tämä toinen nuolukivi laitettiin paikkaan mihin meillä on tarkoitus perustaa myös riistapelto.

Ja siitäpä se taas lähtee homma käyntiin.

Ja kun työ tuli tehtyä......  Johtaja teki jälleen tarkastus katselmuksen :)

Tuolla toisella nuolukiven paikalla olikin jo entuudestaan merkkejä riistan liikkeistä. Hirvet oli hanganneet sarviaan lähipuihin ja tuosta ei ole pitkäkään matka mistä löysin suht tuoreita jälkiä edellisellä käynnillä. Ja tuon nuolukiven takana avautuu meidän vanha pieni peltoaukea joka ei ole juurikaan muuta kuin horsmittunut sankasti ja jonkun verran pajukoitunut, joten siihen on vielä suhteellisen helppo riistapeltoa perustaa. No  seuraavan käynnin ohjelmassa sitten onkin pajukoiden raivaus. sitten syksyllä kyntö ja talvella risujen poltto ja ensi keväänä sitten pääsisikin peltoa perustamaan. Vaan niihin sitten palaamme myöhemmin uudelleen.

Mukavaa kesän jatkoa Toivottelee: Pupu-poimureiden väki

Kesä haukea

Viime pyhänä tuli piipahdettua kotipaikallani ja samalla sitten pikaisesti kävin hieman uistinta rantaruovikossa liottamassa. Aika kun oli rajallinen kun oli kylä reissusta sovittu niin en voinut pitempi jaksoista kalareissua tehdä, mutta sen verra että jokunen ruoka kala annettiin. Vaikkakin syönti oli kyllä nihkeänlainen, niin ylös saatujen lisäksi neljä syöksysukellus konetta uistinta kohti suhahti ja mulahti, mutta niin rannassa vasta jotteivat kiinni kerenneet tarttua ja kaksi irtosi  juuri kun olin saamassa veden paremmalle puolelle. No joka tapauksessa tuoreen kalan makuun taas päästiin ja kun se on itse pyydettyä on se vaan aina maukkaampaa kun ostettu.

Autolle päin takaisin kulkiessa pisti silmääni ojan penkalla siellä täällä jäljet jotka ei edellisellä käynnilläni siinä vielä olleet. Näytti siltä jotta hirviemä olisi vasan kanssa käynyt lahden rannalla tutkimus matkalla.
Ja sitä tietysti kun koettaa olla reilu metsämies toisiakin kohtaan tulikin havainto ilmoitettua meidän seuran hirvimiehille. Asiasta kovasti ilahtuneina lupasivat minulle seuran laskuun pari nuolukiveä metsään vietäväksi ja tokihan minä siihen suostuin. Ja onhan siitä hyötyä myös minullekkin kun jäniksillekkin myös kelpaa vallan mainiosti tuo suolainen herkku :)

Illalla sitten tuli pikaisesti jotain kyhättyä aamupäivän saaliista ja tuloksena oli
 paistettua haukea, uusia perunoita etikkamarinoituja sipuleita sekä nokkosvaahtoa.

Ja loppu tulos............

                 ................. Bon appetit