Jahtikauden aloitus.

Täällä meillä päin kun ei oikein ole kunnollisia kyyhky paikkoja, niin jahti tuleekin yleensä aloitettua näin 20..8 Tänä vuonna ovat kyllä vesilintu ja myöskin kanalintu pesueet pieniä joten ei sitten eilen tullut vielä päivällä mihinkään lähdettyä vaan jahtiin suuntasinkin vasta illasta tutulle purolle.

Niin tällä kertaa sorsat saivat olla minulta ihan rauhassa kun tuo majava jahtikin alkaa samana päivänä kallistuinkin nyt majan puoleen. Iltapuhteella autoni kaartele tuttuja teitä pitkin kohti illan jahtimaita. Passipaikkani jouduin vaihtamaan keväisestä vakiopaikasta aivan puronvarteen kun vesi oli todella alhaalla ja vesakot peitti erittäin tehokkaasti puron joten vanhasta passipaikasta ei olisi mitään mahdollisuuksia purolle nähdä.

Lasken reppujakkarani sopivan pusikon sisään ja istahdan odottamaan. Ajatukseni vaeltelevat niin menneissä kuin tulevissakin jahdeissa, samalla kuunnellen luonnon rauhoittavia äääniä. Jossain kaukana sorsapari pitää iltakonserttiaan pikkulintujen visärtessä vieressäni rantapusikossa. Jossain vaiheessa jokunen kyyhkykin lentää yli, mutta hieman liian kaukana ja ei  panoksetkaan olleet sopivia kyyhkylle joten seuraan vain katseella niiden menoa. Käy siinä piisamikin kolmeen kertaan minua tervehtimässä. Tieltäkin kantautuu välistä autojen hurina, mutta purolla saan olla rauhassa omissa ajatuksissani. Kunnes vähän matkan päästä korviini kantautuu tuttu läjäys. Puron isäntä tahi emäntä oli herännyt ja ilmaisi olemassa olonsa, tunnen kuinka adrealiini virtaa suonissa ja ilman täyttää jännittynyt odotus. Muutama läjäys ja hiljaisuus. Asukit suunnistivatkin tällä kertaa läheisen lammen suuntaan. Jatkan odotustani iltahämärään asti, mutta tällä kertaa Majavat ei halunneet näyttäytyä. Kasattuani kamppeet kävelen hissukseen autolleni. Kävellessäni nautin vielä syksyn raikkaasta ilmasta, heitän hyvästit purolle ja katoan pimeään metsikköön. Nukkuos rauhassa palaan jälleen.............

Onhan tuo kyttäysjahti useinkin hieman yksinäistä puuhaa, mutta toisaalta välistä onkin mukava vaipua omiin aatoksiin kuunnellen luonnonsinfoniaa.

Se on loppu nyt !!!

Loma nimittäin.

Niin se vain lomakin vihdoin päättyi ja erittäin iloisena kaverit olivat aamusella kun näkivät minun hipelöivän tutkalaatikkoa. Asteltuani tutka kädessäni keittiöön olikin sylini täynnä iloisia hännän heiluttajia.

Vaan niin kuin aina kunnia syksyn ensimmäisestä ajosta annetaan tarhamme vanhimmalle työläiselle Eli Hipulle. Nelli kyllä hieman huuli pyöreänä katseli haikein katsein ovelle kun läksin viemään Hippua työmaalle. Mutta asettui sitten kuitenkin tyytyväsenä viltille saatuaan puruluun ja tietoisena siitä että huomenna olisi hänen vuoro lähteä ajoon.

Saattelin hippua ulkosalle ja löysäsin hihnan.  Pieni pyrähdys vilkaisu lapojen yli isäntään päin. Sekunnin murto-osan  vilkaisu  ja kohta Hippu katoaakin metsän siimekseen.  Itse menen lopettelemaan aamukahvia  hoidettuani ensin aamunavetan. Ja kahvitellessa tuleekin vilkaistua tutkaan ja huomaan Hipun rengastavan pihapellon päässä jokunen lenkki ja viiva kartalla osoittaa hipun menevän määrätietoisesti kohti jokivarren rinnettä ja ei kauaakaan kun ilmoille kajahtaa riemun kiljaisut " Minä löysin"

Ja niin jälleen puolen tunnin haun jälkeen jänö sai kyytiä, ja kyllä Hippu tuntui lystiä pitävänkin. 2,5 h annoin hipun jänöä juoksuttaa ja sitten hihna kiinni se oli aivan riittävä pätkä näin kauden ekaksi ajoksi. Vaikkakin kuntoa kyllä riittäisi pidenpäänkin suoritukseen, mutta ei makeaa mahan täydeltä heti alkuun, kun päivät on vielä kuitenkin suhteellisen lämpöiset. Aamulla kyllä keli suosi meidän treenireissua edellisenä päivänä ja viime yönä satoi vettä joten ilma oli jäähtynyt mukavasti ja mittäri näyttikin vain + 12 c kun aamu kuudelta hihnaa löysättiin.

Ja nyt sitten onkin mukava ottaa päivänokoset nähden suloisia unia  jänöistä.......

   
                      Kauniita unia rakas Tähtisilmäni  :)

kesä tunnelmia

Vaikka kesän aikana onkin uskollisesti pidetty kunto-ohjelmaa yllä ja kilometrejä on kertynyt vähintäänkin mukava määrä, ja tällä hetkellä onkin juoksutus kilometrejä takana reilu 1200 km. Vaikka kyllähän tuo hieman kyselee isännän voinavaroja. Lenkit kun on täytynyt tehdä yö aikaan koska kelit on päiväs aikaan aivan liian lämpöiset. Mutta enpä siltikkään yhtään hetkeä tien päällä kavereideni kanssa vaihtaisi pois, kun on kuitenkin ilo katsella hyvin voivia koiria tietäen että jokainen valutettu hikipisara maksaa itsensä takaisin moneen kertaan jahtikauden aikana.

Vaan on sitä välistä nautiskeltu auringon lämmöstäkin ja loikoiltu pehmoisella nurmipatjalla kotipellolla haaveillen tulevista railakkaista ajoista. Hippu ja Nelli aivan silmin nähtävästi nautiskelivat lökö hetkistä isännän kanssa. välistä pötköteltiin kainalossa ja välistä luotiin kaihoisa katse kohti jahtimaita.

Kauaa ei enää tyttöjen tarvitse haaveilla kun muutaman viikon päästä pääsee jo hieman harjoittelemaan ja ottamaan tuntumaa kauden tuleviin haasteisiin. Ja kyllä noilla tuo sisäinen kello tikittää todella tarkasti kun varsinkin Hipun käytös muuttuu kun syksy alkaa lähestyä. Vanhempi konkari kyllä tietää tarkkaan koska pääsee irroittelemaan, ja niinpä sitä kiehnätään entistä enempi isännän tykönä ja huomio toisia perheen jäseniä kohtaan hieman vähenee. :D

Mutta sen verran jo tulevaa kauttakin aloiteltiin jotta tuli jo ilmottauduttua ensimmäisiin ajokokeisiin Nellin kanssa. Ja tulevana kautena keskitytäänkin Nellin koepuoleen ja Hipun kanssa tehdään ihan vain puhtaasti metsästys reissuja nin kuin viime syksynä asia Hipun kanssa sovittiin jotta hipun kisahihna on kiinni pysyvästi ja metsään mennään vain tositoimiin ja turhaan ei enää tarvitse jänön perässä juosta.

Mutta oikein lämpöistä ja leppoisaa loppukesää kaikille kavereille toivottelee Pupu-poimurit Hippu ja Nelli