Riti rati ralla tuli talvi halla......

No ei nyt ihan, mutta alku ainakin. Nyt on jo kahtena aamuna sadellut lunta ja lämpömittarikin näytti jo 0 celsiusta. Eihän tuo nyt vielä pitkään pysy kun sulaa lähes samoin tein , mutta aamusella auto oli aivan lumessa ja katot myös ja näytti maakin hetken aikaa valkealta.

Aamusta kun olin vienyt tyttäreni kouluun minulla alkoikin kasvikoppini tyhjennys. Nostelin chilit ja paprikat sankoihin ja sisätiloihin, kun vihreitä hedelmiä vielä noissa oli joten en raaskinut jättä niitä vielä pois.

Ensin pieni muotoinen tuholaistorjunta ja sitten siirrän  kuistille kun siihen saa helposti lisä lämmitystä tarvittaessa jos vaikka saisi loputkin vielä kypsymään. Ja ei sää ennuste tämän kummoiselta näytä, mutta en minä valita rupeaapahan koirillakin olenmaan työskentely helpompaa kun maastoon tulee kosteutta ja ylimääräiset hajut katoaa. Ja ei minulla sormetkaan tule palelemaan, kun voitin tuolla blogi arvonnassa upeat villalapaset jotka oli ihan kuin mitatilaus työnä tehdyt :) Kiitos vielä lämpöisestä paketista tekijälle sekä voitto arvan nostajalle :)

      Vaan raikasta päivää kaikille täältä alkavan talven keskeltä :)

Tuunausta osa 2......

Vihdoinkin sain otettua aikaa tuohon kaappi projektiini ja sain tuunattua sen loppuun asti. Kaappi tuli sitten maalattua vanhan ajan harmaalla ja totesin sen käyvän yksiin ihan hyvin olohuoneen puolipaneeleiden kanssa :D

 Kaapissa oli alunperin puu hyllyt jotka muutin lasi hyllyiksi. Koti konstein tuollaisen paksun lasin leikkaus oli varsin ongelmallista, mutta hyllyt siihen kuitenkin lopulta sain. vanhasta kirjahyllystä nappasin tausta valot ja tein niille peitinlaudat jossa ne valot on kiinni. Laudat ovat kääntyvät niin on helpompi tarvittaessa vaihtaa polttimoita. Alakaapin hylllylevyt ovat vielä maalauksessa, mutta kaappi kannettiin vaimon avustuksella sisälle omalle paikalleen ja pokaalit soviteltiin kaappiin ja toinen puoli on sitten "raatokaappi" niin kuin vaimoni sitä nimittää :D Nimitys tulee vain siitä kun minä olen tehnyt noita trofeita eri riistaeläinten kalloista jotka sitten on omalla paikallaan kaapissa. Joskus apteekissa hieman katsoivat pitkillä kun minä kävin harvasen viikko 30 % vetyperoksidia ostamassa. Kun apteekkarille sitten lopulta kerroin mihin minä sitä tarvitsen katseli toinen silmät suurena ja tokaisi on varmaan ihan kiva harrastus :D

                 Vaan tällainen siitä sitten lopulta tuli

Hempeät kotisairaanhoitajat

Lomani loppui ja arki alkoi............

                                  ....................... Ja ihan jytinällä !

Vaan olisi tuo jytinä saanut olla mieluummin ihan jotain muuta. Aamuni alkoi melkoisellä päänsäryllä, olo oli niin kuin olisi vetänyt ainaskin sata kertaa vuoristoradassa peräkanaa. Oksetti, pyörytti ja päätä särki niin että tuntui siltä niin kuin koko pää räjähtäisi. Vaimoni kiikutti minulle kylmää käärettä otsalle ja läksi viemään tytärtämme kouluun. Jossain vaiheessa kampesin itseäni alakertaan ja totesin että ei ole vielä asiaa jalkeille. Eikun takaisin peiton alle ja tabut naamariin ja käärettä otsalle. Onneksi vaimoni oli hoitanut eläimet niin sain levätä rauhassa samassa punkassa ikiomien kotisairaanhoitajien kanssa :D

Kyllä nuo koiruudet osaa huomioida milloin "laumanjohtaja" ei ole ihan täysin peli kunnossa. Kumpainenkin Hippu ja Nelli kampesi viereeni ikään kuin turvaamaan lepoani toinen jalko päässä ja toinen siinä kainalossa ja välillä vaihtoivat paikkoja. Vaimoni oli jossain vaiheessa katsonut ja huokaissut hiljaa että kait tuohon mahan piälle vielä mahtuisi kolmaskin.

 Mistä sitten päästäänkin minun ensi kevään haaveeseen. Suunnitelmissa olisi pienten tassujen vipinää ihan reilummaltikkin ajatus olisi pennuttaa Nelli, mutta se on vielä kysymys merkki. Kaikki riippuu myös osittain siitä kuinka Nelli tulee pärjäämään ajokokeissa. Tänä kautena on tarkoitus viedä Nelli viivalle, ja jos hyviä tuloksia tulee niin voi olla että pennutus on edessä keväällä vaan sen näkee sitten myöhemmin.

Olipa aamulla ollut paparazzikin liikenteessä. No mikäpä tuossa oli köllötellessä "sairaanhoitajien" saartamana. Ja kyllä se olokin sitten pikku hiljaa rupesi korjaantumaan ja töihinkin selvisin lähtemään vaikka kyllä vielä työpaikallakin hieman päätä jomotti, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Kunnialla työpäivä vietiin loppuun asti.

Loman lopettajaiset.....

Niin se kaikki kiva loppuu aikanaan ja eilen vietin viimeistä vapaata ennen arkeen paluuta.

Aamupäivä tuli puuhasteltua kotosalla ja laittelin viime sipistelyjä kaappi projektissani ja kerkesin tarttua talikonkin varteen ja tyhjennellä lampolaa. Aamusella tyttäreni mietti että jaksaisiko hänkin lähteä metsälle koulun jälkeen kun oli lyhyt päivä. Siksi tuli sitten siirrettyä maastoon lähtöä myöhäisemmäksi, mutta neiti oli vielä kumminkin hieman väsynyt viikonlopun kisareissun tiimoilta joten hän sitten jäi kotiin. Itse sitten suuntasin Hipun kanssa kotitilalleni. Lähtiessä jo tiesin että tällä kertaa Hipun työ sarka ei välttämättä olisi helppo pala olihan vettä satanut koko sunnuntain ja läpi yön aina maanantai aamupäivään asti, sitten rupesikin aurinko paistamaan ja tuulemaan todella kovasti. Mutta kyllä se Hippu iän tuomalla varmuudella jänön kaivoi ylös vaikka aikaa meni normaalia enempi, mutta kauniisti ajo raikoi ruskan värittämässä metsässä.

Mikäpäs siinä oli upeissa maisemissa ajoa kuunnella, siis se vähän minkä sitä kerkesi kuulla. Kun tuo ranta-raketti juoksi sitten suoraan syliin. Tällä kertaa oli tarkoitus saada Hipulle kaato heti pikimiten kun jänö vaan turpaansa näyttäisi, kun toinen on painanut koko syksyn töitä "palkatta".   Niin tuolla nuo jänöt kun ovat todellakin ranta-raketteja ottavat ja pinkaisevat suoraan rannalle ja vetävät vesirajaa myöten, niin että hiekka vain pöllyää. Ovat ilmeisesti huomanneet että koira jää hieman rannalla jälkeen ja kerkeävät sitten paremmin tehdä vinkkelit ja etsiä kivan lymypaikan.

Palkkahan tuli Hipulle todella nopeasti ja sitten annoinkin toisen vielä pitää hieman lystiä ennen pois lähtöä.

Kotiin palaillessa päätin sitten vielä käydä tarkastamassa parit vakio paikat sieni mestoiltani ja löysinkin jo puoli sankollista suppilovahveroita ja toisen puolikkaan kanttarelleja. Siinä sitä keräillessä herkutteli ajatuksella että mitähän hyvää sitä sitten kotosalla laittaisi tuoreista sienistä, välistä pienen kuolan valuessa suupielestä. Vaan kyllä sitä jaksoi odottaa, kun pistälti väliin kourallisen meheviä mustikoita tai puolukoita.

Mahtava iltapäivä kyllä oli loman lopuksi, ja kotiin sitten kun saavuin oli mukava laittaa tuoreista metsän antimista päivällinen. Jänö saa kyllä vielä hieman riippua. Mutta sienistä sitten tuli laiteltua Vahvero-pastaa.
Vanhempi tyttäreni naurahti että riisivelli on hieman muuttanut muotoaan. Alun perin olisi ollut vellipäivä, mutta jostain syystä menu hieman muuttui.

            Hauskaa syksyn jatkoa toivoo pupu-poimurit

Syksyistä iltajahtia.

Tyttäreni kanssa on tullut jo vietettyä useampikin jahtipäivä. Ja monasti kun on ollut lyhyempi koulu päivä olemmekin läksyjen ja välipalan jälkeen suunnanneet synnyinkotini maastoon kun se sijaitsee pienehkössä niemessä, niin siinä uskaltaa vielä iltapäivästäkin laskea koiran jänöjen perään. Siitä hyvä tuo paikka on että koiran kiinni otto on aikas helppoa kun alue on suhteellisen pieni. Ja usein siinä tytärkin saa niitä riista tilanteita, ja neiti on jo pari kertaa päässyt jänistä kiikarin läpi katsomaan ja .....

Mutta vaikka neiti aikas näpäkästi tauluun napsuttaakin niin kyllä se tilanne näin alkuun on aika jännä ja ei ole vielä kaatoa hän saanut. Ja tietysti minä olen siinä vierellä (kun kyllähän jo lakikin siihen velvoittaa) varmistamassa tilannetta ja pari jänistä olemme kimpassa saaneet. Tyttärelleni nuo eräretket ovat erittäin tärkeitä, ja mukavalta se aina tuntuu kun toinen onnellisena napsahtaa isin kaulaan ja kertoo kuinka mukava on yhdessä käydä metsällä.

Edellisellä retkellä Nellin ajettua reilun puolitoista tuntia saaliiksi tuli tuo metsäjänis. Ja siinä sitten jälleen opeteltiin vaihe vaiheelta riistan käsittelyä ja neiti kuunteli hyvin tarkkaavaisena, ja ei hän itsekkään arkaile tarttua tuumasta toimeen. :)

Edellistä edeltävänä retkellä neiti itse suoritti saaliin käsittelyn. Ja tiedän monia aikaisia jotka tuota taitoa ei hallitse vaikka metsästävätkin ja sitten tarvitsevat mukaan aina jonkun joka hoitaa tuon homman. Minusta kyllä kuuluu jokaisen metsästäjän hallita saaliin käsittely riistaa kunnioittaen jos kerran sitä metsästystä harjoitetaan. Itse olen kyllä erittäin ylpeä lapsestani kun hän nuoresta iästä huolimatta tekee paljon itse ja ihan oikeasti haluaa oppia noita metsästyksen taitoja ja ottaa asian tosissaan.

Vaan mukavaa syksyn jatkoa ja iloisia erähetkiä koiruuksien kanssa tai ilman, toivoo Pupu-poimurien väki :)

Merkkipäivä metsässä :)

Tuossa tuli vietettyä merkkipäivää metsässä mikä ei sinänsä ole poikkeus normaali päivä järjestyksessä, kun ainahan minä metsissä viipetän kun vain vapaata on :D Oikeastaan ainut poikkeus olikin vain eväät.

Niin en minä oikein mitään parempaakaan tapaa keksinyt juhlistaa kun viettää hyvien ystävien kanssa pientä jänisjahti päivää nauttien raittiista ulkoilmasta  luonnon helmassa ja mikäpä siinä oli välistä istua tulilla rupatellen niitä näitä ja kuunnellessa ajoa, kun pitihän nuorikon hieman antaa tehdä töitäkin ja kun se ajo tahtoi vieläkin hieman takuta niin ei sellaiseen viitsi ns. palkitakkaan, mutta kyllä Nelli sai herkkujakin sitten aikanaan kun ajo rupesi pikku hiljaa hieman paremmin luistamaan. Vaan retki eväät meillä oli päivää myöten. Joskus meillä heräsi pieni ajatus rosvo-jäniksestä ja nyt minä sitten toteutin tuon aatoksen. valmisteluthan alkoi jo edellisillä jahtipäivinä siis avasin jäniksen vatsaa vain niin vähän jotta sain suolistuksen suoritettua ja kotona sitten puhdistin jäniksen huolella (niin kuin aina) ja kokonaisena pakastimeen odottamaan tätä päivää.

Edellisenä päivänä maustoin jäniksen suolalla ja rosepippurilla käärin folioon ja jääkaappiin maustumaan.
Aamulla ennen metsään lähtöä kuorin 6 keskikokoista perunaa ja kaksi sipulia pienin ne ja pakkasin ne mukaan ja vähän muutakin tykötarvetta. Ennen pakettiin käärimistä täytin jäniksen perunalla, sipulilla ja pekonilla (150 g) sitten ompelin vatsapeitteen kiinni kuoritulla katajan oksalla. ensin oli ajatuksena hieman ruskistaa hiilloksen päälä ja voidella tummalla oluella paiston aikana, mutta ajatuksesta luovuttiin sen takia kun jänis on aika kuivaa muutenkin jottei se kuivuisi siinä sitten liikaa. Joten valmistin vain paketin kuoppaan laittamista varten. Ensin käärin kostutettua leivinpaperia päälle ja sitten folio ja kostutetua sanomalehteä reilu kerros ja päälinmäiseksi katiskaverkko (helpottaa pois nostoa). Ensiksi kuopassa poltettiin tulta Pari tuntia sitten hiilet ylös paketti pohjalle hiekat päälle ja tulet siihen päälle. Tulia peimme hieman yli kolme tuntia ennen kuin nostimme paketin ylös ja kun paketin ympärillä oli verkko oli se kätevä nostaa pois ihan vain puukoukuilla, kun ensin oli siirtänyt hiilet sivuun ja nostanut enimmät hiekat pois päältä.

Ja kun paketti aukaistiin ja otettiin pieni koe siivu totesimme paistin olevan mehevä ja kypsä, mutta rosvopaistihan saisi olla ns ylikypsä joten päätimme seuraavalla kerralla pitää paistia ainakin tunnin pidempään kuopassa.

Vaan herkulliselta erälounas maistui.  Peruna,sipuli-pekoni höystön päälle hieman tatti-timjami creme fraisea ja lihan päälle sipaisu teriyaki kastiketta Njam maku nautinto oli valmis ja mikä parasta sen sai jakaa hyvien ystävien kanssa ja jälkiruokana oli sitten nokipannu kahvit ja juusto-puolukka kakku.

Kun sitten maastosta oli kotiuduttu kävi pisteenä i:n päälle Nellikin vielä pitämässä hellän sylihetken, silmät kiinni toinen oli onnellisen tyytyväisenä iskän sylissä ja kyllä sen itsekkin sai jälleen huomata mitenkä aitoja ja konstailemattomia nuo karvaiset kaverit on. Ne kyllä näyttää ujostelematta tuntemuksensa. Ja vähän sellainen käsitys minulle jäi että Nellikin nautti päivästään täysin rinnoin. :)

Tien päällä.....

heti lomani alussa tuli käytyä pienellä reissulla ja tällä kertaa mukaani lähti Nelli. Nellille tuollainen vähän pidempi reissu oli ensimmäinen, ja auton takaosassa kuului tasaisin väli ajoin pienoista itkua sekä kaihoisia katseita luotiin minua kohti kaltereiden takaa.

               " Iskä enks mie mitenkään pääsis apukuskiks ? "

No pakkohan minun oli heltyä kun noita ruskeita nappi-silmiä katsoi, eikun auto levikille ja hihna kouraan kamu tarpeille ja sit etupenkki kutisui. Ja voi sitä riemua kun viereen pääsi toinen.

       " Uskohan se lopulta että ei lasta saa yksin takapoksiin heittää"

          Matkalla oli paljon mielen kiintoista......

         .......... Erityistä kiinnostusta herätti edellä ajava motoristi :)

     Kiinnostavia tuoksujakin taisi tulla puhaltimen kautta :) ........

....... Vaan pitkä matka voi toisaalta olla..........

                      ...... Boring !!!!

                  Nellikin välistä vilkuili meidän opasta

 

                 ja kohta sitten apukuskini sitten väsähtikin

 

                 "  Täh Joko ollaan perillä ???  "

               " Ai ei vielä se olikin jokin tietyö maa ! "

No aikanaan perille saavuttiin ja iltapalan ja pienen juttu tuokion jälkeen kamuttiin yö puulle...  Vaan Nelli ei sitten malttanut käydä vieraassa paikassa maaten itki lähes koko yön. Ja kun ei sitä nyt vieraaseen torppaan voinut kaveria petin viereen käydä hakemassa yö puulle. Ei vaikka kuinka sydäntäni särkikin kuunnella, ja eipä sitä oikein itsekkään malttanut nukkua kun huoli oli kaverista. aamulla sittern silmät sikkuralla kampeuduttiin aamu lenkityksen jälkeen aamupalalle ennen kun lähdettiin matkaamaan kohti päivän jahtimaastoja. Mutta Nelli ilmeisestikkin oli stressannut matkasta ja yöstä niin että työn teosta ei tullut yhtään mitään. Vähän käytiin tutkimassa metsää ja sit isäntää ja taas metsää, ja isäntää....... tätä jatkui useampi tunti ja sitten tuumasin että taitaa olla parempi että annetaan olla tältä päivää jänisjahti. No päivä keskeytettiin lyhyeen, mutta turhahan se on kaveria kiusata jos homma ei tällä erää luonnistu.

Iltapäivällä sitten menin istumaan kyyhky passiin kaverini lähtiessä lääkäri käynnille. Jonkun tunnin kerkesin istua ennen kun saunamajurin pestini kutsui.

Ja iltapäivä sitten kyllä korvasi aamun vajausta. pääsin tiputtamaan tyyli puhtaasti kolme kyyhkyä, eli yhtään paikkoa ei tarvittu vaan kaikki putosi ensimmäisellä paukulla komeasti. Ja oikeastaan olisinhan varmaan saanut enempikin, mutta kun ahnehtiminen ei kuulu metsästys tapoihini niin loppujen annoin mennä menojaan, ja kun olihan ennen kyyhky passiin menoa jo eränä yksi komea heinäsorsakin niin siinäpä sitä olikin tarpeeksi yhdelle juhla-illalliselle. 

Kelit kun oli tuolloin todella lämpöiset suoritin kynimisen heti samana päivänä ja sitten linnut kaverin jääkaappiin säilytykseen ja paloittelu olikin sitten tarkoitus suorittaa vasta kotona.

Vaan edessä oli vielä yksi jahtipäivä ja meidän oli tarkoitus laittaa kaverini kora metsään...  Joka kyllä laitettiinkin, mutta mieltäni askarrutti eileinen päivä ja kun aluetta riitti niin Nellikin pääsi vielä irti. ja kyllähän sitten Nelli ajon sai päälle, mutta ote töihin ei ollut vieläkään varma. Ja reilun tunnin perästä tietä myöten pupu juoksi kohti minua ja luoksenihan se sitten jäi. Mutta Nelli ei tullut kaadolle ollenkaan vaan jäi perkaamaan ympäristöä mistä jänö oli tullut tielle. Aikani sitä touhua seurasin ja sitten läksin hakemaan nelli pois kun päiväkin alkoi lämmetä melkoisesti ja kotiakkin kohti piti vielä lähteä saman päivän aikana.

 

                      "Njam toi on hyvää"

poseerauksen ja lounaan jälkeen koti matkamme sitten alkoikin. ja kotiin kun saavuimme oli Nelli parka ihan matkan uuvuttama ja menikin suorilla omalle tutulle sohvalle maaten. 

Mutta pienoinen epäilys rupesi kalvamaan mieltäni kun hyvän levon jälkeen ja  tutuissa maastoissa ei ajot oikein sujunut siltikkään. Saattoihan syynä olla nuo erittäin kuivat kelit mikä tuon aiheutti, mutta kaiken varalta soitin meidän eläinlääkärille joka ystävällisesti tulikin käymään ohi kulkiessaan meillä kotona. pientä eritettä löytyi anaalirauhasista ja kaiken varalta laitettiin kaikille koirille nenäpunkki lääke. joka kuulemma on vain normaalia hieman vahvempi matolääke ja kun koirien madotus oli muutenkin ajankohtainen niin kävihän se näinkin. Eläin lääkäri laitoi ekat piikit ja minun kontolle jäi toinen pistos joka sitten täytyy suorittaa parin viikon perästä. Vaan katsotaan kuinka ne ajot lähtee tästä edes päin kulkemaan. 

Herkkuja ylijäämästä !!!

Tuossa käsiimme tuli vino pino kohta paremman päiväyksen nähneitä maitotalous tuotteita, niitä tarjoiltiin ystäville ja kun sitä ihminen on jonkinlainen keräilijä (ainakin minä) niin niitäpä sitten kotiinkin tuli melkoinen ruko.  Olihan siinä kaikenlaista creme fraisesta lähtien, mutta käsiini osui tuorejuusto paketti ei nyt ehken ihan tavallinen se oli perinteistä munajuustoa.

 No minä sitten aukaisin heti yhden paketin ja se oli todella hyvää. Mutta mitä sitä noista oikein voisi laitella..... kun nuita nyt on useampikin paketti ???

Hetken aikaa päässäni teki töitä ne paljon puhutut harmaat aivosolut ( jos nyt niitä sitten minulta löytynee? ) Kunnes tuli hetkellinen ahaa elämys, ja eikun tuumasta toimeen.

juuston rakennehan oli rakeinen niin kun munajuusto yleensä onkin. Hetken epäilin, mutta minä en ole minä jos en kokeile. Survoin tehosekottimella puolukoita ja laskin soseen siivilän läpi kulhoon jotta mukana ei tulisi kuoriosaa. Sitten paketti tuota juustoa sekoittimeen ja ajoin sen hienoksi massaksi ja lisäsin puolukkasoseen ja jatkoin vielä soseutusta, hieman ruokosokeria ja vielä mylly pyörimään kunnes seos oli tasaista. Tietty ensin olin tehnyt digestive kekseistä, voista ja sokerista pohjan pieneen irtopohja vuokaan joka odotti jääkaapissa. Ja liivatteenlehdetkin oli jo likoamassa. seuraavana pienitilkka vettä kiehumaan ja liivatteeet siihen. Sitten sotkin ensin muutaman lusikallisen juusto-puolukka massaa liivatteen sekaa ja sitten vasta liivateseos lisättiin juustomassan sekaan (jottei seos juoksettuisi). Sitten vuokaan keksipohjan päälle ja jääkaappiin. kun torttu oli hyytynyt laitoin pinnalle vielä hyytelön puolukka mehusta ja vielä takaisin kylmään. Sitten saunan jälkeen testattiin tulosta mitä oli tullut aikaiseksi. Vaimo kulta ainakin santsasi ja itsekkin uskalsin ottaa lisää. Joten kait sitä voisi tehdä uudestaankin. Mutta ensi kerralla taidan laittaa aineiden määrät ylös. Kun tuo oli vasta koevedos niin ei tullut laitettua määriä vielä ylös. Mutta tuossapa on loppu tulos tuolle ruoka kokeilulle.

Se ensimäinen jahtireissu

Viikko on vierähtänyt ainakin melkein ja reissustakin olen palaillut ja yhdet ajokokeetkin on keretty käydä, mutta ne ei nyt ole tämän postauksen aiheet vaan tyttäreni ensimmäinen jahtireissu ihan metsästäjänä.

Niin sitä jänis jahtia emme päässeet alooittamaan syyskuun ensimäisenä, vaan sitä siirrettin yhdellä päivällä ja tytär sai koulusta yhden päivän vapaata tuota varten joten yhteistä metsäreissua päästiin suunnittelemaan.

Sen verran kyllä ensimmäinen päivä käytiin puuhastelemassa seuraavan päivän jahtialueella, että laittelin paikalle mitta keppejä matkoille 10 m, 20 m ja 30 m tämä ihan sen takia jotta jos se jänö nyt sattuis siihen tulemaan jotta tytär oppisi hieman hahmottamaan jäniksen koka eri matkoilta, kun ihan metsien kätköissä matkan arvioiminen voi olla hankalaa. Ja kun osaa suhteuttaa kokoa matkaan helpottaa se toimintaa myöhemmin. Sitten myös katsottiin turvalliset ampuma suunnat kun jahtiaseena oli hänellä magnum pienoiskivääri, niin suunnat katsottiin tarkkaan ja turvallisuus juttuja käytiin läpi huolella jottei aiheutuisi vaara tilanteita.

Seuraavana aamuna kun eväät ja jahtivermeet oli pakattu autoon oli enää sen tärkeimmän apulaisen vuoro. Tottuneesti tytär nouti koiran tarhasta, nyt oli Hipun vuoro lähteä maastoon. Suuntana meillä oli kotitilani maastot se on aloittelevalle metsästäjälle hyvä paikka, kun jänikset liikkuu siellä pienellä alalla. oikeastaan pakostakin kun kyseessä on niemi ja keskellä kulkee tie niin tilanteet voisi olla hyvinkin toden näköisiä.

Aamulla ajo läksi nopeasti liikkeelle ja ajosta pääteltiin ajettavan olevan pienehkö jänö. Kun juokseminen ei oikein jänölle maistunut, vaan tahtoi piilotella vähän väliä, mutta sitkeästi Hippu jänöä liikkeelle laittoi. Vaan aina kaikki ei mene suunnitellusti ja tällä kertaa jänö halusi juosta tiheässä pöpelikössä lähes koko ajan pari kertaa kävi tiellä, mutta ei meidän näkösällä. Saalista ei tuolla reissulla tullut ja sehän ei olekkaan päätarkoitus, vaan se jotta saatiin viettää laatuaikaa ja nauttia luonnon rauhasta. kyllä tyttäreni jäniksen kerran näkikin, mutta ei ampunut kun oli sovittu ne ampuma sektorit ja kun jänö oli tällaisen ulkopuolella jätti hän ampumatta. Ja tietenki neitiä tästä piti kovasti kehua kun osaa toimia oikein, sillä joskus on parempi jättää laukaus suorittamatta eikä ampua umpimähkään saaliin kiilto silmissä. Ja metsästäjän taivalhan on alussa joten luulen että vielä hän kerkeää ekan jänönsä kaataa.

Odottavan aika ei välttämättä aina ole pitkä. tarkkaavaisesti neiti kuunteli ajoa ja oli valppaana passipaikallaan.

Ja välillä ajon kaikotessa hieman etemmäksi oli hyvä lämitellä nuotiolla ja opetella tutkan käyttöä.

Ja jouduttiin vaihtamaan kertaalleen, ennalta valittua passipaikkaa kun ajo eteni ja tuntui ettei jänö palaa takaisin ja hienosti se meni nopeasti katsottiin turvalliset ampuma suunnat ja eikun odottamaan. taisi lopulta se jänö kaikota mökkien alle kun ajo lopulta katkesi eikä enää lähtenyt liikkeell sitkeästä työskentelystä huolimatta. Ja Hipun vaihtaessa aluteen ja etsiessä uutta jänöä olikin sitten eväs tauon paikka.

siinä evästellessä uusi ajokin helähti käyntiin ja tuota jänöä neiti pääsikin näkemään, vaan kun se oli ns. turva-alueen ulkopuolellam sai pupu tällä kertaa jatkaa matkaa. Kohta sitten päivä alkoikin olla lopuillaan ja koiraa lähdettiin ottamaan kiinni. Sillä lämpötilan noustessa liki + 20 oli päivää turha jatkaa kun on nuo jo koiralle hyvästä kunnosta huolimatta turhan rankkoja lukemia, näin koiran terveyttä ajatellen. Mutta tästä on hyvä jatkaa harrastusta, ja katsotaan kuinka seuraavalla kerralla käy.

          Iloista syksyn jatkoa ja raikuvia pitkiä ajoaja T: Pupu-poimurit

Pika postaus :)

Tulin tässä pikaisesti pipahtamaan koneella loma kiireen keskellä :) Niin tänään on ensimmäinen lomapäiväni ja tästä eteen päin sitä jatkuu kolme viikkoa ja tämä viikko onkin buukattu jo täyteen ohjelmaa.

Tämä oli harvinainen syksy ja eikä kyllä oikeastaan ole aikaisemmin moista sattunutkaan sen jälkeen kun sydämmeni meni ajokoira harrastukselle. Niin minä en ollut 1.9 metsässä vaikka jänisjahti alkoikin, juu kyllä olen terve fyysisesti sekä henkisesti ei paniikkia :D  Tuossa jo aikoja sitten pyydettiin sellaiseen vertaisryhmän tapahtumaan mukaan pitämään nukketeateria, kun joskus on tullut tehtyä sellainen muppet-nukke. Silloin jo oli tiedossa kyseessä olevan päivän jolloin alkaisi jänisjahti, mutta pidin kuitenkin tärkeämpänä ilahduttaa Down-lapsia ja en epäröinyt hetkeäkään lähteä mukaan. Sillä mitä nyt jos sitä aloitusta nyt yhdellä päivää siirtää eihän ne jänikset nyt sieltä mihinkään karkaisi.

Vaan tänään sitten aloitettiin jahti tyttäreni kanssa kun hän oli saanut koulustakin sitä varten vapaata, mutta taidan siitä laittaa erillisen postauksen kunhan tässä kerkeän. Vaan jälleen täytyy kiirehtää, kun pitää pakata vielä reissu vermeet, kun huomenna on tarkoitus lähteä lomareissulle ja olenkin sitten jonkun aikaa poissa kuvioista. Lähdemme huomenna Nellin kanssa katselemaan jäniksiä toiseen pitäjään ja saa nähdä tuleeko murre-erot kompastuskiveksi Nellille että ymmärtääkö ne jänöt sit mitä toinen käskyttää :D Vaan siitäkin sitten tarkemmin myöhemmin.
               Hyvää syksyn jatkoa toivoo Pupu-poimurit