26 tammikuuta 2015

Keski-aika Nyky-aikaan

Tuossa jo syksyllä tuli täytettyä pyöreitä vuosia ja saavutettua tuo kultainen 40 v "keski-aika" josta nuorimmainen tyttäreni oli erittäin innoissaan. Kun syntymäpäiväni aamu koitti oli lapsukaiseni aivan innoissaan ja aamupala pöydässä onnittelujen jälkeen totesi minulle innosta hihkuen........
    "Isi nyt mie voin sanoa sinua keski-ikäiseksi. Kyl mie nää tiiän kun on käyty koulussa"............

Varsinainen synttäripäivä sattui viikolle ja niin ollen juhlat oli tarkoitus viettää vasta viikonlopulla, mutta aamupalan jälkeen oli ohjelmassa virallinen juhlakuva parhaiden kaverien kanssa jonka jälkeen kun olin vienyt vaimoni töihin minun olikin tarkoitus lähteä ostamaan itselleni lahja josta olin haaveillut jo todella kauan.




Aamun pakollisten jälkeen käänsinkin autoni keulan kohti Parikkalaa missä liike sijaitsi josta lahjani oli määrä hakea. Jo vuosia olen haaveillut jousimetsästyksestä ja kun tarkoitus on ihan oikeasti harrastaa metsästystä jousella, niin en edes ajatellut katselevani mitään nettikauppojen pili-pali vermeitä. Niimpä suunnistinkin ihan suosiolla alan asiantuntevaan liikkeeseen. Tai siis kauppoja näillä alan rautaisilla ammattilaisilla on kaksi. Yksi Keravalla ja toinen Parikkalassa. Ja näille kavereille annan kyllä täydet kymmenen pistettä toiminnastaan. Jousi minulle rakennettiin paikan päällä ihan mittatilaustyönä mikä tietysti vaatii aikaa vaan se ei mene hukkaan tässä tapauksessa. Ensin tietysti katsottiin minulle käypäinen runko johon sitten ruvettiin kasaamaan rihveleiden tilalle kunnollisia tähtäimiä, nuolihyllyjä jne.....  Kun paketti oli niin sanotusti valittu ja kasattu alkoi sitten hienosäätö.




Kun itse jousi oli laiteltu läjään ja tähtäimet oli säädetty silmämääräisesti niin jotta taulu löytyisi niin valmistettiin nuolet aihioista jonka jälkeen olikin vuorossa käyttöopastus ja harjoitus ammunnat.






Ja tällainen paketti sitä tuli kasattua kyllähän noihin äkkiä saa euroja kulumaan vaan mieluummin panosta laatuun kun ostaa jatkuvasti uutta ja kun vielä palvelu ja asiantuntemus on erinomaista. Niin mieluusti siitä vaikka vähän maksaakin. Ja kun nämä kaverit ei asiakasta unohda sen jälkeen kun se oven laittaa kiinni, vaan jos tulee ongelma tilanne aina voi soittaa ja kysyä neuvoa, jossa he kyllä mielellään auttavat sen mukaan kun osaavat :) Joten Suuri kiitos Raja jousen porukalle !

täältä se löytyy :   http://www.rajajousi.fi/





Loppu viikko sitten menikin juhlia valmistellessa ja ne kun oli tarkoitus viettää erämiehen näköisesti niin viikonloppuna oli luvassa halukkaille jänis-safari jonka jälkeen tarjolla oli kylmä buffetpöytä sekä herkku-tiski ja lämmin saunakin juhlijoita odotti.
Buffetissa tarjoiltiin hieman erähenkisesti muun muassa  Tuoresalaatti, coleslaw, savuhaukisalaatti, loimukuhaa, savustettuja muikkuja, palvattua lammasta, pastramihärkää, karjalanpiirakat, patonkia, juomat jne..... makeita oli juustokakkua. suklaakeksit (vanhemman tytäreni valmistamat) vehnästä kuivakakua jne...



Valitettavasti itse juhlapöydästä en kuvaa muistanut ottaa, mutta voinette sulkea silmänne ja käyttää mielikuvitusta :D

Sauna-juomat sitten sponsoroikin työpaikkani joten Kiitos pomolle :)





Mutta kun viikonloppu koitti juhlat sitten aloitettiin heti aamusta ja loppu sipistelyt kotona jäi vanhimman tyttäreni harteille jolle myös kuuluu kiitos onnistuneista juhlista, sillä hänen työ panos oli korvaamaton :)

juhlan aamu valkeni hieman sumuisena ja valitettavasti safarile lähdettiin kolmistaan vanhimman veljeni ja nuorimman tyttäreni kanssa.


 Pää-osaan tällä kertaa otettiin tähti-silmäni Hippu ja hihna löysättiin heti koti ovilta ja iloisesti Hippu paineli pellolle josta heti yöjälki löytyikin.


Hmm ... taitaa olla Hipulla rusakko kiikarissa katsotaan mitä tapahtuu.


Odotellaan tässä pellolla rivissä jos se pinkaisee tästä kohti tietä niin stopataan heti alkuunsa.....



No nopeasti se ajo läksi liikkeelle, mutta eihän se siihen pellolle juossut vaan suoraan metsän poikki ja joen yli naapuriseuran alueille josta sitten se ei halunnut pois tulla. Välistä kyllä pitkäkorva kyllä kävi meidän omillakin alueilla, mutta ei sitä päivän aikaan nähty joten juhlapäivän jänöä ei saatu kaadettua. Vaan sen ei annettu mieltä masentaa ja illalla vietettiin saunailtaa nauttien hyvästä seurasta ja ruoasta (tai ainakin toivon että ruoka on maistunut) :D

Seuraavana aamuan tuli hieman pidempään nukuttua ja aamupalaksi nautittiin juhlista jääneitä herkkuja jonka jälkeen vielä Vanhimman veljeni kanssa suunnattiin metsälle. Tänään sitten oli Nelli-nappisilmän vuoro ja ei se Nellikään huonommaksi jäänyt ja suhteellisen nopeasti ajettava löytyikin joka ei halunnut tielle tulla näkyville ja siksipä me sitten varovasti hiivimme ajon tuntumaan.

Siinä jossain vaiheessa ajo katkesi ja minä rupean katselemaan tutkaa missä päin Nelli olisi ja kartta pohja näytti Nellin olevan Ampumarapan tiellä. No se jänis sitten halusikin tulla tielle ja me olimme siellä metsän keskellä no ei sitä nyt tästä enää poiskaan kannata lähteä ku n ei tiedä mihinkä päin se on juossut ja niimpä me odottelemme josko ajo kohta jatkuisi. Keli oli jo lämmennyt ja kuivanut mutta tiukkaan Nelli koetti saada selvää jäljestä kuivasta tiestä. Minä seuraan välillä tutkan kautta Nellin työskentelyä, kun yhtä äkiä huomaan jotain vilahtavan selkäni takana ja ennen kuin kerkeän mitään tehdä huomaan komean Ukko-Metson laskeutuvan minun ja veljeni väliin ase sylissäni puhelinkourassa oli sen hetken asetelma vilkaisen vaivihkaa karttaruudulle Nelli on liki kolmensadanmetrin päässä joten ei haittaa veljeni ei ampuma linjalla. Tiputan puhelimen kädestäni maahan ja nostan varovaisesti haulikon poskelleni. Metsosta näkyy vain pää ja vähän rintaa siitä mättään takaa purista liipaisinta ja Metso hyppää siivilleen ja lähtee lentoon, mutta samaan suuntaan mistä oli tullutkin no nyt näyttää hyvältä aivan puhdas näkymä ja kylki minuun päin. Fiilistelen pienen hetken ja viiletän asetta ja seuraan Metson lentoa hetken kiskoa myöten.........  Puristus jälleen ja näen kuinka Metso oikaisee siipensä ja tipahtaa hengettömä siihen kankaalle. Kaikki tapahtui erittäin nopeasti ja kyllä oli tunnelmat erittäin hienot, vaikka sitä juhla-pupua ei saatu niin kyllä Luoja antoi syntymäpäivän kruunuksi aivan erinomaisen lahjan. Ja niimpä syystäkin päivän ja syntymäpäivän päätös nostatti hymyn suupielille :)


20 tammikuuta 2015

Kilvassa jälleen !

Niin kuin tuossa aikaisemmin tulikin jo postattua alueemme karsinnoista jossa tyttäreni kisasi jo kolmantena vuonna peräkkäin kisan voittoon kaksi kertaa Hipun kanssa ja ensinmäistä kertaa starttasivat Nellin kanssa ja loistavalla alkusyksyn tuloksella jälleen kisasivat voittoon.

Aluekarsintojen jälkeen olikin tyttärelläni muutamat pitkät viikkot edessä kun innolla ja pienellä jännityksellä odotettiin tulevia kisoja. kisapäivä oli lauantaina ja matkaan läksimme jo perjantaina ja tyttärelleni olin kysynyt koulusta perjantain vapaaksi jotta saisi levätä ennen reissuun lähtöä. Itse olin aamuvuorossa josta otin muutaman ylityö tunnin pois jotta päästiinajoissa liikenteeseen. töistä päästyäni koukkasin mukaamme lähtevän tuomarin kyytiin josta sitten kotiin pikainen vaatteiden vaihto ja tavarat ja tietenkin viikonlopun kutsuvieraat eli kisa kaksikkomme kyytiin ja matka voi alkaa.

Matka meni erittäin hyvin ja perille päästiin turvallisesti ja hyvissä ajoin. Aluksi oli tietenkin pieni lenkki Nellin kanssa jonka jälkeen ilmoittautuminen ja majoittuminen. Kisakeskus olikin erittäin kauniissa maisemissa kyllä kilpailijoiden kelpasi majaa viikonlopun ajan pitää :)




Perjantai illan ohjelman jälkeen olikin jo aika rauhoittua huoneeseen, ja Niin Nelli kuin tyttärenikin ottivat hyvin lunkisti ja jännityksestä ei ollut pienintäkään merkkiä. Ja niimpä me tyttäreni kanssa sovimmekin että minä hoitaisin jännittämisen ja hän Nellin kanssa homman kotiin. Siinä vielä hetki turistiin ja käytiin vielä lenkillä ennen nukkumaan menoa,




 Niin kisa-aamu rauhallisesti nukutun yön jälkeen pikku hiljaa avautui ja ei tulevan päivän tähdillä ollut jännityksestä mitään tietoa. Hyvillä mielin astelimme aamulenkin jälkeen aamupalalle. Tunnelma kisaporukan kesken oli erittäin leppoisa ja pienen salin täytti iloinen puheen sorina. Ja sitten se koitti aamupalaverin  ja paikallislehden toimittajan pikaisen haastattelun jälkeen maastoon lähdön aika.

Maastoon saavuttuamme hyvin tottuneesti tyttäreni pisti tutkan toiminta kuntoon ja irtilaskuajan koitettua löysäsi Nellin hihna ja ohjasi hieman koiraa maaston tuntevan tuomarin neuvomaan suuntaan. Nellin päivä alkoi vallan erinomaisesti 8 min lenkin aukaisusta kajahti ilmoille kiivas haukku. Nelli löysi ajettavan todella nopeasti ja jänis sai kyytiä oikein toden teolla ja jouduimmekin heti kättelyssä jalkaantumaan kun jänis läksi pinkomaan suoraan useamman mäen taakse. Toinen tuomari jäi vielä lähtö paikalle ja me siirryimme ajon tuntumaan toisen tuomarin kanssa. Hienosti Nelli jänistä juoksutti mutta sitten erän loppu vaiheilla tuli hukka ja sen aikana ajettavakin nähtiin kun jänis tuli tiellä meitä vastaan. Ja niin se ajettava löyti uudelleen ja kyyti oli jälleen selvä. Seisoimme siinä mökkitiellä ja kuuntelimmekuinka Nelli työsti jänistä liikkenteeseen. Kohta meidän läheltä tiheästä kuusitaimikosta kuului rapinaa ja totesimme yhteen ääneen hiljaa taitaa jänis tulla jälleen tielle. hetken hiljaisuuden jälkeen olikin hämmästys suuri tielle tulikin aivan meidän vierestä n. 10 m päästä pieni ilveksen poikanen hetken se katseli meitä ja ylitti tien. Muutamaa minuuttia myöhemmin tielle saapui emo joka myös katsoi hetken meitä ja ylitti tien. Se oli tyttärelleni uskomaton mieleen painuva elämys sillä näkihän hän ensimmäistä kertaa ilveksen luonnossa. Vaan kohta huomaamme kun Nelli tulee täydellä ajolla n. 60 m meidän selkämme taakse tielle, meidän siinä ilveksiö ihmetellessä oli jänis jossain vaiheessa mennyt tien yli selkämme takaa. Vaan eräkin alkoi olla lopussa ja Tyttäreni kytkikin Nellin ja aloitimme matkan autoa kohti. Siinä jossain vaiheessa kulkiessamme kuusikon poikki edellä kulkevalta rämpsähti kuusen oksa ja tunsin silmässäni pienen vihlaisun hetken silmä tuntui vuotavan , mutta pian se rauhoittui ja kohta olimmekin autolla.

Seuraavaksi otimme pienen siirtymän autolla kohti toisen erän paikkaa ja siitä kylätieltä läksi nousemaan ihan hyvä kuntoisen olinen nurmettunbut metsäautotie jota pitkin meidän oli vielä määrä kulkea ja niimpä käänsinkin auton tielle jä ajoin ihan matelu vauhtia mäkeä ylös kaiken varalta toinen pyörä laidassa ja toinen keskivallin päällä vaikka urat tiessä ei näyttänytkään syviltä. Kunnes siinä mäessä pyörä lipesi kosteahkolta hieman multaiselta nurmelta uraan ja kuului pieni tumpsaus mutta matka tuntui jatkuvan ihan normaalisti ja heti olimmekin käännyntä paikalla ja peruutin auton siihen levikkeelle. Siis mitä peruuttaessaa huomaan kuinka tiehen jää musta viiva. Ei voi olla totta hyppään autosta pihalle ja katson keulan alle ja huomaan kuinka pohjapanssarin välistä valuu öljyt pihalle. No ei siinä voinut sen enempää todeta kun että ei muuta kuin koira metsään. Siirryimme hieman jalka patikassa ja saavuttuamme paikalle mistä koira oli tarkoitus laskea irti, tyrkkään tyttärelle tutka kouraan ja sanon sie osaat homman joten hoidelkaa Nellin kanssa toinen erä kahdestaan minä menen järkkäämään auto asiaa. Turvallisin mielin pystyin jättämään tyttären toiselle erälle kun meidän ryhmämme oli erittäin huvä ja tiesin jottei huolta olisi. Itse palasin autolle ja aloin etsiä tiepalvelun numeroa ja soitin sinne. kuvailtuani tapahtuneen oli vastaus luultavasti öljypohja halki emme voi tehdä mitään ja kehotti soittamaan vakuutusyhdistykseen. No tiepalvelun kaverilla oli onneksi vakuutusyhtiöiden hätäpalvelu numerot ylhäällä ja soitin sitten seuraavaksi sinne. Asiat järjestyi hienosti vaikka automme olimme ostaneet vasta ihan äskettäin ja hätäpalvelun järjestelmistä ei vielä asiakastietoja löytynyt, ja lopetettuani puhelun vakuutusyhdistykseen soi puhelimeni n. 5 min perästä ja siellä oli hinauspalvelun kaveri todeten että hänellä on jo auto käynnissä missä olen. Katson navikaattorista osoitteen ja annan ajo-ohjeet kuskille. Tässä välin palaan tyttäreni luokse katsomaan mikä on tilanne ja kuulen kuinka Nelli painaa jäniksen perässä kuin viimeistä päivää ajo oli todella kiivasta sitä oli upea kuunnella. Saavun tyttäreni luokse ja huomaan kun paikalla oli myös ylituomarinryhmä ja samassa kuulen että maastontunteva tuomarimme oli kutsunut lähellä asuvan ystävänsä paikalle joten kyyti maastosta kisapaikallle oli jo kunnossa ja sitä ei enää minun tarvinut miettiä. Vaan kohta kauhean kiivas ajo katkeaa kuin seinään Häh mitä tapahtui tyttäreni vilkaisee tutkaan ja toteaa koiran olevan paikallaan ja lähdemmekin siirtymään välittömästi koiraa kohden. mutta Nelli ei malttanut meitä odottaa ja oli kerennyt poistua paikalta ennen kuin olimme kerenneet paikalla. Ja 100 % varmuudella ajo oli oikeasti loppunut seinään sieltä keskeltä metsää löytyi ikivanha heinälato minkä alle jänis oli mennyt sillä tutkakin ositti se paikaksi mihin ajo oli yllättäen katkennut. Mutta kun nelli ei jäänyt merkkaamaan paikkaa ei voitu ajokelloa pysäyttä sääntöjen mukaan. Joten ajoerä jatkui vaikka varmaksi tiesimme jäniksen menneen alle mikä olisi ollut kohtuuton häiriö ja Nelli olisi voinut käyttää jäljellä olevaa haku aikaansa uuden etsintään. Palaamme ryhmämme luo ja paikalleoli jo saapunut kuljettajamme ja samassa soittaa hihauspalvelun kuski ja kertoo olevansa kohta perillä niimpä me lähdemme hinaamaan automme isomman tien varteen.




 Ja sinne se lavetille vedettiin ja seuraava huoli olikin että kuinka kotiin, vaan sekin järjestyi kun kaverini joka oli mukanamme soittim ja ilmoitti että hänen vaimonsa oli jo lähtenyt päätä kauten ajamaan ja hakemaan meitä. Palaan jaälleen tyttäreni luokse ja kuulen kun Nelli pistää jäniksen taas liikenteeseen ja kerkeääkin jonkun minuutin ennen erän loppumista jänistä juoksuttaa. Matkaamme vielä varjosti tutkan temppuilu , mutta Nelli siitä huolimatta metsästä saatiin joutuisasti pois ja pakkauduimme toiseen autoon ja läksimme kohti kisakeskusta, ja matkalla selvisi jotta kuskillamme ja minulla oli yhteinen tuttava.

Saavuttuamme kisapaikalle ja käytyämme ylituomarin puhuttelussa alkoikin se jännittäminen. Niin ryhmä toisensa jälkeen saapui maastosta ja pitkää tyttärein oli Nellin kanssa kisan käressä ja vasta mimeisten koirien joukossa oli ryhmä joka meni ohitse ja Nelli tipahti toiselle sijalle ja ihan viimeinen koira meni vielä täpärästi muutaman pisteen kymmenyksen ohitse ja Tyttäreni ja nelli sijoittuivat kolmanneksi. Upeaa tytöt Nuorten SM pronssia kyllä isä oli kaikista vastustuksista huolimatta onnellinen ja erittäin ylpeä lapsestaan ja koirasta Ja nostankin tyttärelleni hattua ja korkealle sillä hän veti sen toisen erän täysin itsenäisesti erittäin hienosti kotiin josta hän sai vielä ylituomariltakin toiminnastaan erityis kiitokset.






        Päivän Onnellinen päätös väsyneet, mutta onnelliset kisaajat !


                                           Kiitos tytöt :)


 Ja niin pian kotimatkammekkin voi alkaa kun kaverini vaimo saapui paikalle, mutta ei se kottelemusten summa sitten vielä päättynytkään kun silmäni rupesi oireilemaan udelleen ja kaverini ja hänen vaimonsa eivät suostuneet ajamaan suoraan kotiin kun katsoivat yöllä siinä tien poskessa silmääni taskulampun valossa, ja kohta huomaan jonottavani keskussairaalan päivystyksessä lääkärille pääsyä. No kyllähän sieltä pieni vaurio löytyi ja tulehtunutkin se oli että sen verran kovasti se oksan pää silmääni napsahti kuitenkin. Ja maanantai aamuna kun kävelin kylällä vakuutusyhdistykselle oli eräs koululainen taksikuskille sanonut että kato merirosvo. Vaan loppu hyvin kaikki hyvin vakuutusyhdistyksessä kaikki toimi erittäin mallikkaasti ja nopeasti ja autommekkin saatiin seuraavana torstaina huollosta joka käytiin kaverini kanssa hakemassa. Joten lopuksi Suuri kiitos kaikille mukana olleille tahoille tasapuolisesti, kun kisa reissumme kaikesta huolimatta sai onnellisen päätöksen ja tästä sitten kohti uusia haasteita.