Lippa vinossa

Tämä syksy on ollut jo varsin mielen kiintoinen ! kelit on vaihdelleet hurjasti. On ollut täyttä talvikeliä ja väliin sulaa ja taas talvea ja sulaa. No meneehän se syksy tietysti näinkin ja tulepahan koirille treeniä vaihtelevissa keli olosuhteissa. Hippuhan ei sitä treniä enää tarvitse kun kyllä kokenut koira tietää mitä tekee, mutta Nellin kanssa onkin keskitytty kisojen sivussa treeneihin.

Täällä meidän alueilla kun on nyt tulossa ajokokeet lupasin käydä testaamassa suunniteltujen koe-maastojen jänisten juoksu haluja. Mutta testipäiväksi sattui keli sellainen sula ja sanoisinko että ei ainakaan tarvinnut kuivin suin koiran työskentelyä seurata, parhaiten päivän keliä voisi kuvailla otsikon sanoin Lippa vinossa ! Vettä nimittäin tuli koko päivän niin että jos olisin ollut lippis päässä olisi varmaan päivän aikaan vettynyt niin jotta lippa menisi vinoon :D

Tällä kertaa en mennyt maastoon ihan päivän valjettua vaan odottelin liki puoli kymmeneen ja yön ja koko aamun sadettua vettä tiesin että Nellin työ ei tulisi olemaan helppo sillä oletettavasti maasto olisi jäljistä tyhjä. Vaan koiran opin kannalta pidän itse ainakin erittäin tärkeänä sitä että koira saa eri maastoja ja eri kelejä, välistä mennään aamulla ja välistä vasta ihan iltapäivällä. Kun eihän ne kelit satu yleensä ikinä aivan optimaaliset kun mennään kokeisiin  tai metsälle. Joten treenejäkin vedetään kelillä kuin kelillä tietenkin JÄRKEÄ käyttäen, että ei nyt kumminkaan koiran terveyttä vaaranneta joten ääri keleillä päivät ovat lyhyempiä ja tietenkin päivän päätteeksi kaverin palautus hoito pitää olla ensiluokkaista niin kuin aina :)

Vaan palataan aamuun ! Nelli aloitti sateisessa koleassa sääs työskentelynsä klo 9.25 ja niin kuin arvelin työ sarka ei ole helpoimmasta päästä. Vaan sitkeästi Nelli urakoi ja ei hän jaloissa pyörinyt. Kun hihnan olin löysännyt hävisi Nelli metsikköön välittömästi ja näkö havaintoja tuskin olis ollut jos en olisi seurannut perässä. kellö löi minuutteja  ja minä ihan oman treenauksen kannalta merkkasin korttia. tutka ilmoitti välillä Nellin tekevän pientä lenkkiä, mutta ei tarttunut yö jälkeen.

Vesi tippu nenän päältä ja kiittelen itseäni kun tuli hommattua uusi kalvopuku, kovasta sateesta huolimatta paita pysyi kuivana. palaan autolle ja virittelen tulia ajatuksena ottaa pientä välipalaa ravitsevan kasviksen muodossa. Mielessäni siintää grillimakkara kevyellä sinappi kuorrotuksella.

Vilkaisu tutkaan osoittaa ruoka hetkeni jäävän haaveeksi ja minun oli tyytyminen pikaisesti juotuun tee kupilliseen. Nelli oli lähtenyt etenemää hyvin määrätietoisesti ja eikun tavarat kasaan, autoon ja menoksi. Teen pienen siirtymän autolla ja lähden tarpomaan Nellin tuntumaan ja tarkastaessani suuntaa Puhelimen karttaruudun yläkulmaan napsahtaa lukemat 105 ! Jaahas nyt vietiin jänistä ja lujaa.  Sitkeän 1h 35 min työskentelyn tuloksena sai Nelli jänikselle makiat perslähdöt. Ajon suunta näytti siltä että jouduin jälleen kääntymään ja palaamaan autolle. Pieni siirtymä ja hivuttaudun ajon tuntumaan. Metsä raikaa ja äänestä kuulee että meno on hurjaa. Ensimmäisen puolituntisen Nelli vie jänistä 80 - 105 haukua / min. Sitten jänis tuntuu haluavan pientä pesäeroa ja oikaisee reilu kilometrin päähän, jonka jälkeen pikku hiljaa ajo rupeaa hieman katkeilemaan. ja lopulta meno oli sitä että kiljaisu ja kohta hiljaista ja kiljaisu ja hiljaista. Jänis tuntui olevan sitä mieltä etä ei taho juosta kun sataa vettäkin ja oli piilosilla vähän väliä. Ja otankin tutkasta suunnan ja lähden ottamaan Nelliä kiinni. Ajon keskelle päästyäni Nelli antautuu kiinni helposti ja lähdemme kulkemaan kohti autoa. Pieni turkin kuivaus ja kotiin lämpimään hetki lepoa ja sitten ravitseva ruoka auttaa palautumisessa.
Kelistä huolimatta oli päivämme mukava ja illalla meidän oli mukava köllötellä vierekkäin sohvalla ja rouvaseni oli hymähdellyt että isännän kuorsauksesta huolimatta Nelli vaikutti kainalossani erittäin tyytyväiseltä.

Syksyn koe saldoa.

Nuo minun nuoret neitokaiseni aloittivat koe urakan heti alku syksystä, osallistumalla nuorten kilvan karsinta kisoihin.

Ensimmäisen koepäivän aamu koitti ja ei ollut tälläkään kertaa ongelmia neitokaisen herätyksen suhteen, vaikkakin herätys oli vähintäänkin aikainen. Itselläni kello soi 03.30 ja neidin herättelin aamupalalle 04.00 jonka jälkeen lähdimmekin ajelemaan kohti kisakeskusta.

Paikan päällä nautimme vielä lisä aamiaisen ja Ylituomarin puheen jälkeen olikin jo aika suunnistaa maastoon. Aamu pikku hiljaa valkeni hieman vilpoisena ja kosteana, eli keli oli mitä mainioin, vaikkakin päivälle olikin luvattu turhankin lämpöistä.

Ensimmäinen ajo lähtikin Nellillä erittäin hienosti liikkeeseen haku taisikin kestää 13 minuuttia.
ajo keretyi 81 minuuttia eli varsin hyvät pohjat oli lähteä toiseen erään.

Toisen erän haku kesti aavistuksen pidempään, kun päiväkin alkoi jo hiljalleen lämmetä ja aamukastekkin hävitä. Mutta hyvä oli toisenkin haku 21 minuuttia ja jänis sai jälleen kyytiä. Ajo tälle erälle kertyi 76 minuuttia.

Toisen erän lopulle oli lämpö tila jo noussut liki + 20 c , mutta onneksi Nelli sai jänöt nopeasti liikkeelle jotta erät saatiin päätökseen hyvissä ajoin. Ja kyllä sai isä-pappa olla jälleen päivän päätteeksi erittäin ylpeä neideistään. Nelli oli toiminut vuoden aikaan nähden erittäin hyvin, ja kyllä tyttärenikin toimi erittäin reippaasti. Sillä vaikka erän lopussa olin ehdotanut tyttärelleni että minä olisin voinut hakea Nellin pois kun se tuomareillekkin passaisi. Niin neiti totesi minulle hyvin tyynesti........   "Isi minä olen koiran-ohjaaja ja minä käyn koiran itse"

 Ja tosiaan Nelli  noudettiin maastosta yhdessä, Vaikkakin tiedossa oli varsinainen kuntotesti, sillä ensimmäisen erän päätteeksi Nelli saatteli jäniksen kohtalaisen vaikeaan maastoon jyrkkää rinnettä ja pusikkoa..... Ja kun jänistä vietiin suhteellisen reipasta vauhtia jouduttiin pistämään mekin kohtalaista kiitomarssia jokusen kilometrin jotta kerkeäisimme ajon väliin. Ja koira saatiin kiinni ja se toinenkin erä vietiin kunnialla loppuun. Ja tottuneesti tytär teki maastossa koiralle pikaisen tarkastuksen ja hieman juotavaa ennen autoon menoa. Ja jo maastossa päivän päätteeksi oli pari-valjakolla tunnelmat lämpöiset.

Kisapaikalle saavuttuamme oli koiran hoidon jälkeen vuorossa ruokailu ja koekorttien tarkastus. Ylituomarin luona käynnin jälkeen oli jälleen hali hetkien vuoro.....

.......... Sillä olihan Nelli ajanut hienosti toiseen palkintosijaan oikeuttavan tuloksen.

Vaan sitten alkoikin varsinainen jännitys. Tai no enempi taisin jännittä minä, sillä tyttäreni otti hyvin rennosti tulosten odottelun. Olimmehan tulleet maastosta toisena kisapaikalle, ja tulossa oli vielä neljä koiraa joten lopullisesta sijoituksesta ei ollut aavistustakaan.
Ryhmä toisensa jälkeen saapui maastosta ja minä seurailin kuumeisena tulostaulua. tyttären touhutessa kisa kumppaneiden kanssa ulkosalla. minuutit tuntui ikuisuksilta, mutta lopulta kaikki kortit oli tarkastettu ja vuorossa oli palkintojen jako.

Ja upeaksi päivän päätökseksi Nelli ja tyttäreni olivat lunastaneet jatko-paikan nuorten SM-kisaan.
tunnelma oli aivan mielettömän upea. Neiti oli jo kolmantena vuotena peräkkäin voittanut meidän alueen karsinnat. Kahtena vuonna Hipun kanssa ja nyt Nellin kanssa.

Ja palkintojen jaon jälkeen ennen kotimatkaa oli vuorossa viralliset kuvaukset.

Kotona sitten oli mukava väsyneiden, mutta onnellisten nuorukaisten käydä yhdessä pitkäkseen keräämään voimia tuleviin haasteisiin.....  Vaan niistä sitten toisella kertaa :)

                          Kiitos ja Onnea tytöt

Se ensimmäinen !

Pyhä aamu valkeni sopivan napakkana halla aamuna. Itse olin jo noussut hyvissä ajoin laittelemaan eväitä ja metsästys varusteita kuntoon ja pakannut ne autoon. Hieman vajaa kuuden herättelin varovaisesti tytärtäni aamupalalle. Ja ylös nousu ei tuottanut nuorelle neidille ongelmia sillä olihan metsälle lähdöstä sovittu jo viikolla ja tuota aamua kerettiin jo odottaakkin.

Siinä muun perheen vielä nukkuessa nautimme tyttären kanssa aamiaista suunnitellen jahtipaikkaa  viime hetken neuvojen saattelemana. Päivän tarkoitus oli antaa tyttären hoitaa jahti puolta ja minun itse olla vain henkisenä tukena. Tokihan sitä itsekkin otti aseistusta mukaan kaiken varalta, kun hyvähän se on olla varmistajan mukana ainakin näin alkuun. Vaan aamisen nautittuamme otimme Hipun mukaan  pieni pisu lenkki ja autoon.... Siitä alkoi matka kohti tuttuja maastoja.

Perille saavuttiin sopivasti aamu hämärissä. Tutka peli kuntoon ja päästimme Hipun työmailleen.
Jostain syystä aamu lähti kankeasti käyntiin ja todella harvasta haukusta huolimatta totesimme jäniksen olevan liikkeellä. Vilkaisu tutkaan osoitti Hipun tulevan ihan meitä kohti ja kohta helähti ilmoille se tuttu kiljaisu........ Ja jänis juoksee aivan eteemme tielle ja heti takaisin metsän puolelle. Kuiskaan tyttärelleni varovaisesti että jänis istuu aivan meidän vasemmalla puolella. Ja ennen kuin keretään sen enempää toimia pyyhältää pitkä korva satanen lasissa takaisin tielle meidän eteemme. Tässä vaiheessa Hippu oli jo niin lähellä että tyttö ei voinut muuta kuin katso kuinka jänis häviää pusikkoon ja Hippu heti perässä. Ajo jatkuu kiivaana ja minä tarkkailen tutkaa ja annan neidille tilanne katsausta. N. 10 minuutin perästä kuulen hennon kuiskauksen "Isi jänis on tiellä" Ja todellakin jänis oli reilun sadan metrin päässä meistä vasemmalla tiellä ja samassa neidillä olikin jo jänis ristikolla. Kuiskaan tyttärelle "Älä ammu, pidä tähtäyksessä" neiti seuraa kiikarin läpi kohti juoksevaa jänistä "pidätä"  "Pidätä" kuiskaan välistä ohjeita  ase ei vapise yhtään ja jänis pysyy ristikolla Ja........ kuiskaan "voit ampua" sekunin murto-osaa myöhemmin 22 magnum Noriko päästää ilmoille kimeän pamauksen ja.........    Jänis ottaa juoksusta voltin ja matka pysähtyy välittömästi. Siis aivan loistavasti tyttäreni piti paketin kasassa vaikka tilanne oli nuorelle metsästäjälle todella jännittävä. Noin 50 m oli ampuma matka ja kohti juokseva jänis ja neiti suoritti kaadon kerta laukauksella, ylpeänä sain todeta tyttärelleni kehujen kera että täydellinen riistalaukaus. Kyllä tunne oli ja on vieläkin isukilla mielettömän hieno. Ja vaikka näki kuinka neidistä jännitys purkaantui laukauksen jälkeen, kasvoilta silti loisti iloinen hymy joka kertoi enempi kuin tuhat sanaa "Jes minä onnistuin" ja sisimmässäni kuulen sanat "hyvää syntymäpäivää isä" niin tyttärenihän lupasi isille synttäri lahjaksi jäniksen eikä lahja tullut kun vain parisen viikkoa myöhässä :)

Kaadolle saavuttuamme katson jänistä huomaan laukauksen todellakin tienneen paikkansa. Luoti oli mennyt aivan keskeltä juuri rintalastan yläpuolelta kaulakuopasta sisään.

Otimme Hipun siinä hihnaan ja  suolistimme jäniksen yhdessä ja tytär antoi herkku palat koiralle. Ja tietenkin piti suorittaa viralliset kuvaukset kaverin ja saalin kanssa. löysäsimme hihnan uudelleen ja päästimme Hipun vielä töilleen.

Siinä iloiten tapahtuneesta paistelimme eväs makkaroita ja nautimme lämmintä juotavaa samalla seuraten Hipun työskenteleyä. Toista ei tuona päivänä enää ammuttukkaan vaan annoimme kaverin vain vielä hetken jatkaa työtään josta hän pitää. Vaan päiväkin rupesi jo kääntymään iltapäivän puolelle joten läksimme hakemaan hippua kyytiin. Kun tarkoitus oli vielä kotimatkalla käydä katsomassa suppilovahveroita. Hippu oli vielä mukanamme kun me kävimme katsomassa sieniä ja totesimme tilanteen olevan huonon. Suppilovahveroita ja kanttarellejäkin löysimme myös. Mutta vain yhden muhennoksen tarpeet, mutta illan kruunuksi pastaa vahverokastikkeella siihen oli hyvä päättää
tuo taatusti ikimuistoisin jahtipäivä jonka olen koskaan viettänyt.

                         Hei hei metsä palaamme jälleen :)

Goretex kengät kokeilussa.

Vihdoin ja viimein sitä sai taas itseään kammettua koneen ääreen. Sillä luvattoman kauanhan tässä on tullut loistettua poissa olollaan blogi maailmasta. Vaan syksy on ollut todella kiireinen elokuun 20 päivän koitettua. On treenattu koiria, järjestelty juhlia, kisattukkin jo on  jne....... Vaan niihin sitten palaan myöhemmin :)

Ennen metsästys kauden alkua tuli päivitteyä varustusta ja ensimmäisenä olikin ostoslistalla uudet kengät. Niitä ei sitten tullut otettua hetken mielijohteesta vaan asiaan tulikin paneuduttua ihan perusteellisesti. Metsästys ja Kalastus lehden testien perusteella päädyin Viking deer hunter goretex kenkiin.

Kengät pärjäsivät v. 2013 kenkä testissä hyvin ja vielä oli vuoden todellisessa käytössä jonka jälkeen nuo v. 2013 kenkätestin parhaimmisto laitettiin uudelleen testiin ja tuo kyseinen kenkä malli oli ainut jossa vielä sukka pysyi täysin kuivana. Joten testien rohkaisemana etsinkin kenkiä myyvän yrityksen ja eikun ostoksille. Meidän lähellähän ei sellaista liikettä ollut joten nettikaupoille päädyin
HH sporttiin.

Asiointi sujui ihan supsikkaasti kyseisessä netti kaupassa. Mutta isona miinuksena oli koko taulukon puuttuminen. Yleensähän netti kaupoissa on taulukot kun mittaat jalkasi pituuden, niin voit tarkistaa kenkäsi koon ja tämä asia puuttui kyseisen firman sivuilta. Toivottavasti korjaavat asian. Ja kun sitten soitin liikkeeseen ei nyt myyjäkään osannut asiassa auttaa joten toivoisin myös myyjien hieman enempi perehtyvän myyviinsä tuotteisiin. Siispä heitin arpaa ja tilasin tietenkin vaihto oikeuden turvin kengät itselleni aikaisempien kenkieni koon mukaan. No arvaukseni osui nappiin ja kengät tärppäsi heti sopivat.

Vaan itse kenkiin näin noin kuukaudern kokeilun perusteella.

Ensi tuntuma ! Erittäin napakka ehken hieman kankea, mutta mielyttävän tuntuinen jalalle, ja kun jalka tottui kenkään ja  jokunen lenkki tuli kävelty ei enää alkukankeutta enää huomannut ja tietty ainahan tuollaiset kengät on aluksi hieman kankean oliset ennen kuin kenkä muotoutuu jalan mukaan.
jalka ei kipeytynyt alkuunkaan ollenkaan vaikka testi kävelyjä suorittelinkin heti kättelyssä ihan maastossa. joten alku arvosanana Kiitettävä !

Kenkää on koeteltu jo niin märässä heinikossa kuin ihan vedessäkin ja sukka on pysynyt kuivana, nahkan pinta kuluu yllättävän nopeasti, mutta vesi on pysynyt kengän ulkopuolella. Pohja on kengissä mielestäni hyvin pitävä sillä on tullut tehtyä jyrkissäkin rinteissä nousuja ja jalka on pysynyt maassa ilman lipeämisiä, märässä kivikossa ei ole vielä tullut kokeiltua kengänpitoa, mutta sen asian ainon kyllä korjata lähi aikoina. Ja tietenkin kengät vaatii hoitoa mikäli niiden haluaa kestävän useamman vuoden joten kuivaus huoneen lämmössä EI ! uunin kyljessä ja tietenkin rasvaus silloin tällöin on hyvä suorittaa.

Joten näin lyhyellä kokeilulla uskallan kenkää suositella, vaikka kyseessä onkin halvemman hinta luokan goretex kengät. Sillä mielestäni hinta ja laatu kohtaavat tuossa kengässä.  HH sportin hinta oli minun koossani 189 € joten varsin kohtuullinen. Mutta tarkemman arvioni kengistä annan sitten keväällä kun kenkiä on tullut käytettyä enempi.

 

       Jahti rikasta syksyn jatkoa toivottelee Pupu-poimurit