Nellin ensimmäinen koe

Maanantaina oli Nellin näytön paikka, ja kyllä tyttö yllätti minut ihan totaalisesti. Vaikka edellisellä viikolla vielä tulikin hieman harmaita hiuksia kun Nellillä tuntui olevan virtaa liikaakin.

Vaan kun irtilaskuaika koitti ja hihna löysättiin Nelli pinkasi satanen lasissa pusikkoon ja välittömästi alkoi kuulua herättelyn tyylistä haukkua. Kylmähiki nousi otsalleni, että tässäkö tämä päivä sitten oli. Tuomari katsoi minua ja kysyi  "joko muka läksi ?"  Haukkuhan oli harva ja karkeahko ja pakko oli todeta että katsotaan mitä tapahtuu. En kerennyt kuin kävellä n. 10 m kun valkoinen jänö ryömi edessäni heinikossa. Jes ! ei ollut Nellin haukut turhaa jänö oli vain lähtenyt edestä niin että Nelli ei nähnyt ja kun kuonon eteen tuli aivan tuore jälki niin tokihan silloin ajava koira avaa äänensä. Ja eikä Nelli kerennyt paljoa ohitseni mennä kun sai näkö kontaktia ja sitten sitä mentiin ja lujaa. Uskomaton veto ekan erän haku 1 min ajoa tuohon erään kertyi 110 min josta todellista oli 104 min. Hienosti alkoi Nellin koepäivä ja erän puolella välillä jänis sai sellaiset lähdöt Nellin toimesta että oksat pois. n. 2 km jänö veti suoraan kun oli pikkasen kiire ja lopulta sitten sainkin Nellin seuraavalta kylätieltä kiinni kun erä päättyi.

Kaveri kävi noutamassa meidät autolla takaisin koe maastoon ja Nelli vietiin toiselle erälle. Ja ei tullut herättelyjä tähänkään erään vaan ajo läksi täysin puhtaasti perslähtönä ja hakua ei kestänyt kuin 5min. Kieltämättä kyllä rupesi jo hymynkare nousemaan huulille varsinkin kun kuunteli tytön työskentelyä. Meno oli aivan mieletöntä. Jänö sai sellaista kyytiä jottei se pahemmin kerennyt miettiä millaisia paluuperiä sitä tekisi. Vilkaisu tutkaan näytti haukkutiheyden olevan 100-130 haukkua / minuutti. Tätä menoa kerkesi jatkua 32 min kun jänö vihelsi pelin poikki ja sanoi   "nyt mulle riitti tää meno."   Nelli painosti jänistä siihen malliin jotta se sitten otti ja meni louheen. Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen ja ajokello sammutettiin. Koira kiinni siirtyminen toiseen kohden ja hihna auki uudelleen. Hihnan löysäämisestä ei mennyt kuin 8 min kun ajo lähti jälleen. tämä kolmas ajettava halusi rampata joen yli edes takaisin ja kun jokivarsi oli aivan läpimärkää, niin että vesi vain tirskui, tahtoi hieman katkoja tulla. Mutta ei jänis siltikkään tytöltä kadonnut ja sitten lopulta sai tämäkin jänö kauhulähdöt ja vaihtoi maisemaa vauhdilla. Hienosti veti Nelli toisenkin erän loppuun ja ajoa kertyi kaikkiaan 90 min josta todellista oli 89 min.

Aivan loistavasti Nelli aloitti koe-uransa, ja nyt nautitaan kun aihetta on. Ja niitä huonoja päiviä sitten keretään potea sitten myöhemmin, kun kyllähän niitäkin väistämättä vielä tulee. Ja  pisteisiin en vielä kommentoi kun kyseessä on ns. pitkäkoe ja ylituomarin loppupuhuttelu ja paperien tarkastus on tulevana maanantaina, jolloin sitten tuloksen tietää.
                                                                                                                                                               

Vaan sen verran hienosti Nelli veti jotta pääsenkin suunnittelemaan tulevaa kevättä ja jos vain nyt kaikki menee hyvin, niin ensi keväänä onkin sitten pienten tassujen vipinää. Sulhanenhan on jo valikoitu Neitokaiselle ja nytten sitten vain odotellaan seuraavaa juoksua. Ja kunhan tässä on koe rumba saatu loppuun aikomus onkin käyttää Nelli lonkkakuvauksissa ja eläinlääkärin tarkastuksessa muutenkin. Mutta sitä vain on miettinyt jotta millainenhan äiti tuosta meidän ADHD:sta tulee ? No uskoisin jotta hyvä äiti Nelli tulee olemaan, kun kyllä tuolla pienokaisellani on suuri ja lämmin sydän aivan kuin Hipullakin. :)

Jännitys tiivistyy.

Pikku hiljaa alkaa Nellin aamut vähentyä ja tuleva koe alkaa olla kohta ajan kohtainen. Näin aluksi Nellin kanssa lähdemme liikkeelle 2vko kokeella. Eli Koettelu päivän päätämme itse samoiten maaston. Kahden viikon sisällä annetulla aika välillä vain täytyy koira koetella. Nyt tulevana maanantaina tarkoitus on tuo koepäivä pitää, ja vuosien varrellahan näitä maastojahan on tullut kouttua enempi ja vähempi ja viime lauantaina pidimme tiedustelu/treeni päivää että mistä kulmalta ne hyvät ajettavat mahdollisesti löytyisi.

Kyllähän sieltä hyvin juokseva isokonkari silloin Nellin eteen löytyi ja ainakin yksi irtilasku paikka on jo selvä. Onhan tämä tietenkin aina arpapeliä ja vaikka kuinka suunnittelet, niin yleensä aina käsikirjoitus menee uusiksi :D Vaan siksipä tämä harrastus onkin niin mielenkiintoista ja mukavaa kun koskaan yksikään päivä ei ole samanlainen.

Viime viikolla postissa jo tulikin nuo koelaput ja Nellikin vielä aiheutti tuossa minulle hieman kylmää hikeä otsalle, ja pienoisella jännityksellä olenkin tuohon koe päivään varautunut. Viimeisimmän harjoitus keikan jouduinkin keskeyttämään heti alkuunsa, kun nelli rupesi käymään jälleen niin kuumana jotta töistä ei tullut yhtään mitään. Kyllähän Nelli minulle valitti ja itki monta tuntia sisällä kun otin pois metsästä heti ensimmäisen tunnin jälkeen. Vaan joskus on pakko tehdä noita tylympiä ratkaisuja ja aukaistava jäähy aition portit ja pidettävä hieman paussia. No kyllä me Nellin kanssa sitten taas lauantaina lähdemme katselemaan mitä siellä metsässä tapahtuu, no jos tämä vesi sade olisi hieman jäähdytellyt meidän hot-dogia :)

Niin lumet meiltä katosi viime yön aikaan oikeastaa lähes täysin eikä olekkaan kuin siellä täällä muutama laikku Vettä on satanut tauotta vuorokauden ja lämpötilä on ollut yölläkin liki +10 c. Vaan kyllä me kerkesimme Hipunkin kanssa käydä katselemassa kuinka ne jänöt kauden ensilumilla  juoksee ja ei se kokeneelle koiralla ongelmia tuottanut. Tuttuun tapaan  jänis oli hyvinkin nopeasti liikkeellä. En edes kerennyt teetäni juoda loppuun kun alkoi valkoisesta metsästä ruveta ruskea turkkinen ristiturpa tulemaan vinhaa vauhtia kohti. Ensimmäinen ajo loppuikin lyhyeen, vaan toista sitten ajettiinkin pidempään ja se sitten jätettiinkin juoksemaan, niin onpahan sitten hyvä seuraavalla kerralla jatkaa :)

Kauden ekat lumi treenit.

Niin se talvi jälleen hetkellisesti saapui meidänkin leveyksille. Lunta on n. 7-10 cm, vaan ei taida olla kovin pitkä aikuinen ilo kun huomisesta alkaen jo lämpö asteita lupailee sää ennuste.

Vaan tänään Pidettiin Nellin kanssa kisa treenit, kun tuolla nuorikollakin alkaa olla aamut vähissä. Kohta on meidän Nellin tulikoe eli ensimmäinen ajokoe vaan siitä se ura hänelläkin urkenee (toivottavasti).

Aamu hämärissä startattiin kotimaastoissa ja hieman arvelimme tytäreni kanssa että näinköhän jänöt on liikkuneet kun luntakin oli satanut ihan reilusti. Mutta kumma kyllä jänöt olivat liikkuneet. Ja aika hyvin Nelli ekan jänön liikkeelle sai. Pientä herättelyä haun aikana ilmeni, mutta se oli kyllä jo odotettavissa kun Nellin edellisestä metsäkeikasta oli parisen viikkoa aikaa kisa kiireiden takia.

On se vain jännä mitenkä nuo kauden ensi lumet pistää koiran hieman hämilleen ja ei tänäänkään ajot olleet ihan sitä totuttua Nelliä, mutta ekalle kaksi tuntiselle ajoa kertyi kuitenkin 76 min.

 Toisen jänön haku oli hieman pidempi. Jälkiä oli pellonlaita rytelikössä enempi kuin laki olisi sallinut, ja Nellikin kävi kuumana, eikä oikein malttanut ihan kunnolleen työskennellä. Mutta kyllä se jänö sieltä kiviraunion kupeelta lopulta liikkeele läksi. Tätä toista jänistä Nelli juoksutti jo hieman paremmin ja haukkukin oli huomattavasti parempi ekaan erään nähden. kaikkiaan ajoa tälle erälle Nellillä kertyi 89 min.

Mutta innoissaan oli tyttärenikin mukana, kysymyksiä sateli enempi ja vähempi kun ajoa seurailtiin. Siinä samalla sitten opiskeltiin ajokoe sääntöjä kun se kerta tytärtäni kiinnosti. Ja kyllähän tuo koe toiminta on ihan mukavaa touhua, ja onhan se muutenkin mukava välistä ihan vain kuunnella ja seurata koiransa touhuja.

Ja ei tuolla metsässä muutenkaan tarvitse olla aina saaliin kiilto silmissä, välistä on hyvä pysähtyä ja nauttia luonnon rauhasta ja ihailla kaikkea sitä mitä Luoja meidän iloksemme on luonut.

         Iloista talven jatkoa toivottelee Pupu-poimurien väki

Reissussa rähjääntyy.....

Perjantaina heti töitten jälkeen oli meillä tarkoitus lähteä ajelemaan kisapaikkakunnalle olin varannut meille mökin perjantaista sunnuntaihin niin saimme olla omalla porukalla aivan rauhassa niin ei Hippukaan turhaan stressaisi itseään yhteismajoituksessa. Vaan eväät oli laiteltava ennen lähtöä ja niimpä torstai aamu olikin leivonta päivä. Ensin aloittelin karjalanpiirakoilla jonka jälkeen oli vuorossa lanttukukot. minä kun en usko ajokokeissa konjamiinipullon tehoon niinkuin useimmat, jotka tahtovat lelliä tuomareita moisilla aineilla. Vaan mieluummin hellin maku nystyröitä kunnon maastoeväillä ja tätä linjaa aion jatkaa tulevaisuudessakin.

illalla töiden jälkeen laitoin vielä jänis sopan tulille jotta ei kisapäivän jälkeen tarviseisi mökillä muuta kuin lämmittää iltaruoka ja sauna :)

Matka meillä ei nyt onneksi ollut kuitenkaan aivan mahdoton majapaikkaan ja siitä kisakeskukseen joten perjantaina päästiin hyvin valoisan aikaaan perille. Pienen jaloittelun jälkeen kotiuduimme mökkiin ja Hippukin teki heti tupatarkastuksen.

                 "OK ! kelpaa mulle ainakin"

                 "Pappa hei tää on sit meidän punkka"

Meidän lämmitellessä saunaa ja rupatellessa niitä näitä Hippu otti rennosti vailla minkäänlaista jännitystä.

Lauantai aamuna oli herätys kello kolme ja päivä alkoi maastoeväiden pakkaamisella ja Hipun jaloittelulla. Aamutoimien jälkeen jatkoimme matkaamme kisakeskukselle jossa odotti aamiainen ja Ylituomarin puhuttelu jne....

Alku selvittelyjen jälkeen alkoikin maastoihin siirtyminen. Irtilaskuajan koitettua hihna löysättiin ja siitä 17 min alkoikin Hippu juoksuttamaan jänöä ekalle erälle ajo minuuteja kahden tunnin ajalle saatiin 118 min juuri ennen erän loppua jänis meni piiloon ja ei kerennyt tulla haukahduksia 5 min sisällä joten siksi jäi 2 min vajaaksi. toisen erän jänö rupesi saamaan kyytiä jo 13 min haun jälkeen joten eväät jouduimme syömään pika pikaa kun ajo lähti eka mutkan jälkeen etenemään hurjaa vauhtia useamman kilometrin päähän jonne se lopulta tyssäsi. Sitä ei tiedetä mitä siellä kerkesi tapahtumaan, mutta kun paikalle päästiin ja koirakin  saatiin näkö yhteyteen huomasin Hipun etsivän uutta ja tuomarikin katseli samaa ja kohta Hippu rengasti ja heti meidän vierestä läksi kiivas ajo ja loppu erä sitten tulikin täyteen. väliin kyllä tuli pitkä katko ja kun minä kävin Hippua pois huomasin jotta mihin eka ajon pätkä oli tyssännyt ja missä Hippu teki pitkää lenkkiä monta kertaa olikin tien varsi täynnä pöllipinoja joten arvelimmekin jäniksen menneen niiden alle, koska sinne ajo oli päättynyt. Vaan kun asiaa emme pystyneet todistamaan niin sääntöjen mukaan ei ajo aikaa voitu keskeyttää ja laittaa koiraa uudestaan haulle niin siksi Hipun uuden haku meni ajo ajasta. Vaikka toisella erällä olikin epäonnea Silti Hippu sai ajettua hienosti ensimmäisen palkintosijan.


Toisen päivän alkua varjosti heti aamusta minun kauhea migreeni kohtaus, lääkkeet piti heittää ensimmäisenä naamariin ja toivoa parasta. Siinä laiteltiin eväät ja siivoiltiin mökiä ja Hippu käytettiin aamulenkillä. Ja eikun kisakeskukselle. Pikku hiljaa särkykin alkoi hellittämään ja olinkin hyvilläni että kyllähän tämä tästä. Maastoarvonta suoritettiin ja arpa ei tänäkään aamuna kovin kauas heittänyt. Sunnuntain koe päivälle olikin noussut todella kova tuuli ja jossain välissä pikkaisen ripsautti vettäkin ja siitähän pääsärkyni ei pitänyt ollenkaan. Kostea kylmä tuulinen keli rupesi jäytämään niskojani ja pajavasarat alkoi hakata ohimoita jälleen. Hippu oli ensimmäisen jäniksen saanut jo hyvin liikkeelle ja ajoi sitä kohtalaisen hyvin vaikka ajettava olikin sellainen kahden nyrkin kokoinen pieni ristiturpa, joka piilotteli koko ajan. Jossain vaiheessa tuomarin kanssa naureskelimme että tie ja estetyöskentely on kohillaan. Jänis tuli tielle teki paluuperät. Minä jo katsoin että huima meinaa tapattaa ittensä, kun hyppäsi kohti Hippua ja Hippu oli jo ihan tien lähellä tulossa ! Kohta jänis hyppäsi takaisin ja meni ihan meidän edestä toiselle puolelle tietä ja kohti taloa. Minä katsoin kauhuissasni, no nyt se menee talon alle. Jänis hyppäsi kivijalan päälle. Se oli sellainen luonnon kivistä tehty ja leveämpi kuin se talon seinä. No eikö mitää jänis juoksikin pitkin kivi jalkaa ja nurkalta piiiitkä loikka kohti metsää. Hippu selvittelin tien paluu periä hienosti, vaikka kova tuuli levittikin hajuja ja kohtapa matka jatkui kohti taloa. Siis tä nurkalla Hippu hyppäsi kivijalan päälle ja meni täydellä ajolla pitkin kivijalkaa missä jäniskin oli mennyt, ja nurkalta piiitkä loikka ja ajo jatkui  :D  Ekaan erään saatiin 76 min ajoa vaikka niitä katkoja tuli piilottelevan ristiturvan takia.

Pikaisesti siirryttiin toisen erän otto paikalle ja minun pääsärkyni alkoi olla jo aivan sietämätön. Itselleni ei eväätkään maistuneet kun päätä jyskytti niin kovasti ja oli muutenkin todella huono olo. Ajo läksi jälleen hienosti, mutta jänis ottikin ja pinkaisi heti suora viivaisesti myötä tuuleen ja kovaa. Eipä Siinä auttanut muuta kuin juosta perään jotta ajoa kuultaisiin. Tuulesta johtuen ajoääni hävisi erittäin tehokkaasti ja toi aikamoiset haasteet meille. Välistä pitelin päätäni ja laatoitin metsään. Sietämätön olotila, mutta en halunnut itseni takia koetta keskeyttää. Ei ! Luontoni ei antanut siinä periksi. Kaverille ei niin häijyä temppua tehdä, kerta työ luisti vallan loistavasti. Koe erän sinnittelin loppuun ja Lopulta Hipunkin sain kiinni vaikka pitkälle juoduttiinkin ajon perässä menemään. Jotenkin mieleeni muistui eräs kappale nuoruus vuosilta "Sleepy Sleepers ja On niin hikikin"

Ajoa toiseen erään saatiin kuultua 109 min Hippu kyllä ajoi täydet 120, mutta kaikkea ei keretty kuulemaan ja vain mikä itse kuullaan se hyväksytään ei tutkalta lukemia oteta. pikainen laskutoimitus maastossa ja hymyn kare nousi kasvoilleni taisi Hippu jälleen ajaa ykkösen. Ylituomarin tarkastuksen ja hyväksynnän jälkeen kädessäni komeili lappu Ajokoe 1     JES !!! Hienoa Hippu Kahtena päivänä peräkkäin ensimmäinen palkintosija :)

Ilta puhteella sitten julkistettiin tulokset Ensimmäinen päivä Hippu sijoittui kolmanneksi, Toinen päivä Hippu sijoittui yhdeksänneksi ja lopullinen sijoitus Hipulla oli PM 4. Ei jääty kuin 0,69 pistettä SM karsinta paikasta. No Hippu on eka varakoira ja lähtee myös edustamaan meidän kennelpiiriä kansainvälisiin ajokokeisiin, joten ei yhtään huonosti mennyt :)        

                     

     
                       Suuri Kiitos Tähtisilmäni

Jälleen reissuun.......

Viime aikoina on kyllä saanut viettää aivan uskomattoman hienoja hetkiä koiruuksien kanssa, erittäin onnellisena on saanut katsoa kuinka toiset ovat antaneet 100 % panoksen työhönsä. Kyllähän sitä loma kaudella tulikin vietettyä useampikin tovi lenkkillä ja uskompa että nyt on saanut niittää sitä satoa jota on kylvänyt. :) Ja uskomattoman ihanat on minun tuki joukkonikin jotka ovat hyvin jaksaneet ymmärtää tämän harrastuksen. Kyllähän tässä menee sitä vapaa aikaa todella paljon, kun ei se riitä että otetaan vain koira tarhasta ja lähdetään silloin kun tarve on itsellä. Kyllä KOIRANKIN tarpeet pitää huomioida ja täyttää.

Niin jälleen olis reissu edessä ja pikku hiljaa on tullut pakattua reissu-reppua. Viime viikon loppuna oli meillä niin kuin taisi olla ympäri Suomen alue karsinnat. Meillä pääsi joka lohkosta suoraan kaksi parasta (8 koiraa)  jatkoon ja vielä 7 koiraa pisteiden perusteella jatkoon. Karsinta oli lauantaina ja kuumeisesti tuli katseltua nettiä milloinka tuloksia julkistettiin. Pyhä aamuna avasin konetta ja huomasin lähes kaikkien lohkojen tulosten tulleen ja pikaisesti laskeskelin että olisiko mahdollista että paikka Piirin mestaruus kisaan avautuisi. Syndän tuntui ottavan kierroksia pienoisesta jännityksestä. Ja kun iltapäivällä puhelin soi ja numero oli tuntematon syke nousi varmaan huippu lukemiin. Puhelimesta kuului naisääni joka ensin esittäytyi ja tämähän olikin meidän joukkueen johtaja, ja heti sainkin ilokseni kuulla jotta Hippu oli valittu jatkoon. Tunne oli aivan mieletön. Yli kuudesta kymmenestä koirasta oli Hippu päässyt 15 parhaan joukkoon ja lunastanut paikan Piirin Mestaruus kisaan. Ja sitten vain soittelemaan muutamalle tutulle ja tiedustella tulevan viikonlopun ohjelmaa. Vaikeuksiahan ei ollut kun tuomariksi kyselin erittäin mielelään ystäväni tuomareiksi lupautuivat. Ja erittäin hyvin tämä otettiin työpaikallanikin, johtaja lupasi viikon lopun vapaaksi jotta kisaan päästäisiin.

Pakkaaminen on jo aloitettu ja eväs politiikkaakin on suunniteltu. Majoituksen järjestin ihan meidän omalle porukalle kun läheltä kisakeskusta löytyi edullinen ja vapaa mökki ompahan Hipunkin mukavempi kun ei tarvitse stressaantua missään yhteis majoituksessa.

Jos sitä laittaisi tuota herkkua maastoevääksi ja tekisi vielä lanttukukon luulisi jaksavan kaksi kisa päivää ja Hipulle tietenkin parhaat mahdolliset sapuskat matkaan :)

"Okei kyllä mulle passaa lähetään vaan ja se kakara (Nelli) sit jää kotiin eiks niin"

"Jeps mie sit kertoilen ensi viikolla kuinka sit kisassa kävi eikun heipsan" T: Hippu

Kilvan kävijät

Parisen viikkoa edellisestä kokeesta ja neitokaisillani olikin jälleen kisareissu edessä. Meillä kotosalla kyllä kuultiin tasaisin väliajoin tulevasta kisasta sen verran innoissaan tytär oli, tuumaili vain että ei meinaisi millään malttaa odottaa. Mutta viimein koitti reissu päivä ja vaikka perjantaiksi koulusta pyydettiin vapaata jotta saataisiin rauhassa ajella ja asettua majapaikkaan. Ja aamulla olisi saanut nukkua hieman pidempään, mutta ei oikein tytär malttanut, kun kovasti oli odotettu tuota päivää.

Matka meni oikein rattoisasti ja tyttäreni osoitti että kisa jännitystä ei ole, ajo matkan aikan neiti otti pitkät nokoset ja heräili juuri sopivasti kun oltiin tulossa kisakeskukseen jossa myöskin majoittuisimme. Ensin Hippu pääsi jaloittelemaan ja nuuskuttelemaan hieman ympäristöä ja eipä hipulla näyttänyt paineita olevan tottuneesti askelsi ja tutki ympäristöä.

Pienen jaloittelu tuokion jälkeen kirjauduttiin maja paikkaan ja asetuttiin taloksi. Aikaa meillä oli hyvin ennen illan ohjelmaa, koska matkaan lähdettiin ajoissa. Huoneeseen päästyämme Hippu teki välittömästi omat arvionsa majapaikasta.

"Juu on vaihdettu puhtaat liinavaatteet ja sänkykin tuntuu sopivalta OK kelpaa"

                "Hmmm ! Eipä maisemissakaan ole valittamista"

" Okei kisa kaverini ota vaan sie tää peti. Mie möyhensinkin tän sulle sopivan pehmoiseksi ja saat maisema paikan."


Hyvi neitokaiseni osasivat rentoutua ilman turhaa jännittämistä, mikä olikin erittäin hyvä juttu ja onhan kumpaisellakin jo kokemusta kisaamisesta ja reissaamisesta.

Ja lopulta Hippu sitten päätti valita omaksi paikakseen sohvan se tuntui hänestä kaikkein mielyttävimmältä ja varmaan koisimmaltakin. :)

Hyvin nukutun yön jälkeen olikin aamiaisen jälkeen edessä varsinainen kisapäivä. keli oli hyvä vaikka sadetta lupailivat, niin pysyi saderintama poissa ja alkoikin vasta illalla satelemaan kun kotiin oltiin lähdössä.

Kisapäivään oltiin tyytyväisiä Hippu sai molemmat jänikset liikkeelle tai oikeastaan kolme, kun ekalla erällä oli lähellä jottei ottanut jänöä kiinni ja pupu-parka joutuin pinkaisemaan äkkiä saunan alle piiloon. jänikset sattuivat olemaan sillä kertaa tie-kiitureita ja kun kelikin oli vielä kuiva ei ihan sujuvaa ajoa saatu aikaiseksi. Päivä meni kuitenkin hienosti ja Hippu kuitenkin sai toiseen palkinto sijaan oikeuttavat pisteet. Lopullinen sijoitus oli parivaljakolla kuudes sija. Ja saivat vielä kunniapalkinnon kun oli nuorin koiran ohjaaja ja kunniapalkinnon kun ajetavaa nähtiin eniten. Vaikka voittoa ei tällä kertaa tullutkaan, oli rerissu silti saavuttanut tarkoituksensa. Kaikkein paras palkinto minulle oli se kun sain nähdä mitenkä onnellinen tyttäreni oli. Ja erittäin mukava oli lähteä kotia kohti onnellisten neitokaisten kanssa, ja kyllä Hippu sai taas kotona vielä herkkuja ja huomiota. Tyttäreni vielä seuraavana päivä kuiskutteli Hipulle kuinka ylpeä hän oli hänestä.


           Hienoja erä hetkiä kaikille tulevalle kaudelle
                    toivottelevat Pupu-poimurit

Sankareita onko heitä ?

Minulle ainakin näitä sankareita on :)

Tyttäreni on tänä syksynä ollut oikein uutterasti mukana näissä erä-jorma harrastuksissa, ja ylpeänä olenkin saanut seurata hänen toimiaan.

Kaikkihan alkoi eräänä oikein aikaisena lauantai aamuna. Menin varovaisesti nuorta neitiä herättelemään, jotain hän mumisi unen rajamailla kun olihan takana raskas kouluviikko näytti siltä että ylös ei noustaisi. Kysäisin että lähdettäänkö ajokokeisiin, niin silloin peitto rävähti sivuun ja tyttö oli skarppina istuillaan ja tokaisi minulle "eiköhän muuten lähetä" Olihan hän kovasti odottanut tuota päivää joten uni karisi välittömästi silmistä vaikka kello oli vasta puoli neljä aamulla.

Aamupalan ja koirien aamutoimien jälkeen kamat pakattiin autoon ja lähdettiin hekemaan tuomareita kyytiin ja eikun kohti kisakeskusta. Kisa paikalla odotti aamupala ja alku selvittelyiden sekä maasto arvontojen jälkeen olikin aika lähteä maastoon. Tottuneesti neiti laitteli tutkat kondikseen ja luvan saatuaan luiskautti Hipun hihnasta töihin ja hyvinkin pikaisesti alkoi kimakka ajo kuulumaan. Jossain vaiheessa vain jänö teki tiukat kommerverkit ja hipulla tuli pienoinen katko ajoon, mutta kyllä hän sen varmalla otteella kuitenkin selvitti. Kun erä alkoi lähestyä loppuaan olikin edessä tiukka rasti. Hippu oli mennyt jäniksen kanssa oikein vetisen suon taakse ja ajo raikoi siellä, mutta koirahan täytyi saada kinni joten eikun töppöstä toisen eteen. Ja aivan uskomaton kyllä tyttäreni on hän vintteli kanssani poikki suon hakemaan koiraa toiselle erälle ja ei minkäänlaista valitusta. Gepsistä katselin että matkaa tuli reilut 2 km suota myöten, kyllä tytär sai välittömästi kehut aivan mielettömästä suorituksesta. Autolla pidettiin pikainen nestetankkaus tauko ja siirryttiin toiselle erälle. Tässä välin olikin hyvä pitää eväs taukoa ja ei oikein kunnolla edes keretty laittaa eväitä tarjolle, kun vierestä kuului kauhia äläkkä ja niin sai tuas jänis kyytiä.

Päivä alkoi jo kyllä lämmetä uhkaavasti, mutta erä saatiin vietyä hienosti loppuun ja tällä kertaa oli kiinni otto huomattavasti paljon helpompi, kun erän loppuun jänö oli mennyt pitkin tietä ja siitä Hippu sitten saatiin kiinni.

Kumppanukset pitivät sitten pientä herkkuttelu hetkeä päivän päätteeksi. ja kyllä näki mitenkä onnellisia kumpainenkin oli, kasvot loistivat kilpaa auringon kanssa.

Ja tyytyväisenä päivän työhönsä Hippukin otti pienet nokoset auringon paisteessa tuomareiden täyttäessä lappuja.

Vaan kisapaikalla kun tuloksia julkistettiin se riemu vasta repesikin neitit ottivat ja voittivat kisan ja saivat jatkopaikan SM kisaan. Voitte vain kuvitella sitä iloa mikä heillä oli, kyllä Hippu sai kotona paijailua ja hellää huolen pitoa. Ja myönnän kyllä tuntui että melkein silmä kulma kostui kun näki kahdet erittäin onnelliset kasvot. 

            Ja kohti uusia haasteita.......      

Kiirettä pukkaa....

Aamusella tuossa unen tokkuroissani emännälle tuumailin et tuntuu et aika ei meinaa riittää kunnon yö uniin ja huomasinkin että joku olikin ystävällisesti lukinnut minut sisälle uinumaan ja mennyt aamutöille. Kieltämättä kyllä hyvää teki nukkua hieman pidempään kuin normaalisti.

Töissä kun on menossa iltavuorot onkin päivät ja vapaat vierähtänyt pitkälti koirien kanssa metsässä joko treenaamassa tai kisaamassa no onhan niitä ihan jahtipäiviäkin tietenkin pidetty. Nyt viikon loppuna olisi edessä koepäivä ja kohta Nellikin lähtee ekoihin kisoihin.

Tuossa jo hieman kuviakin valkkailin jos kerkeäisi laittaa jotain postausta aikaisemmista kisa reissuista.

Vaan töihin pitää jälleen joutua joten palaillaan myöhemmin asiaan :)

Hiljaisen päivän rautais annos.

Syksy tuo meillä tullessaan muutakin kuin koirien treenausta, kisailua ja metsästystä. Näin syksyisin meillä toisinaan eläinten lukumäärä hieman pienenee syys teurastusten myötä, kotitarve viljelyä kun kaiken muun touhun lisäksi on. Eläimethän ei meillä lähde minkään auton kyytiin, vaan hoidan kaiken itse alusta loppuun aina ruokapäytään asti. Uskon kyllä nauttivani stressittömästä ja laadukkaasta lihasta muutenkin kun riistana. Kaiken A ja O on tietenkin hygienia, hygienia, hygienia, niin hyvin kun sen kotioloissa vain voi järjestää ja tietenkin hyvät välineet. Ennen kaikkea asiaan pitää perehtyä ja hankkia ammattitaitoa, jota jo harrastuksen puolestä löytyy, vaikka kyllä olen joskus käynyt ihan kurssinkin.

Eilen meillä oli näitä hiljaisia päiviä ja yksi lampaistamme poistui muona vahvuudesta. Paloittelun teen yleensä ihan käyttö tarkoituksen mukaan. Tällä kertaa ihan normaalit pari-kyljykset (koska lampaan kyljys on kohtalaisen pieni) kyljestä luut pois ja rullalle,meinaan tehdä lampaankylki rullaa (on muuten hyvää, mutta vaatii miedon lämmön ja pitkän kypsytyksen) Paistit luuttomaksi ja samoin lavat. Lavoista teen palvia ihan savu-saunassa (joka on myös erittäin hyvää.)

Varsinaisen teurastus päivän herkkuna minulla on lampaan maksa, joka on erittäin herkullista ja pehmeän makuista. Toiset meillä ei tuosta herkusta niin välitä, joten itsekseni saan aina herkutella :)

Tällä kertaa tein maksapihvien kaveriksi lohkoperunoita ja salaatin ja palan painikkeeksi oman puutarhan tuotosta omenatuoremehua (paikallisen mehuttamon tekemänä)

Lohkoperunat 1 annos

3 keskikokoista perunaa
   oliivi öljyä
   suolaa
   mustapippurirouhetta
   Timjamia

perunat pestään huolellisesti, ja lohkotaan halutun mallisiksi laakeaan uuni vuokaan pohjalle loraus oliiviöljyä perunat maustetaan suolalla, mustallapippurilla ja timjamilla. Sitten vain perunalohkot vuokaan ja uuniin 225 c ja noin 20 min kannattaa välillä sekoittaa niin ei ota vuoan pohjaan kiinni. kypsennys aika riippuu lohkojen paksuudesta.

Salaatissa oli friseesalaattia, paprikaa, varsiselleriä, tomaattia ja fetaa

Ja itse maksa sitä ei pidä missään nimessä kypsentää liikaa maustoin vain suolalla ja mustalla pippurilla
nopea paisto kuumalla pannulla kun pinta pisaroi niin heti kääntö ja kun toiselle puolelle ilmaantuu pisaroita niin pihvit pois ja tarjolle. pysyy mehevänä ja mureana liika kypsytys sitkistää  maksan.

             Herkullista syksyn jatkoa toivoo pupu-poimurit