Made-pilkin valmistus

Tämä postaus tulee nyt hieman myöhässä, mutta on lähes ajankohtainen vuoden-aikaan nähden. Kevät talven yksi mielenkiintoinen eräkokemus on mateen pilkkiminen jota tänä keväänä nuorempi tyttärenikin pääsi kokeilemaan ja innostui asiasta toden teolla ja ensi keväänä onkin lähdössä jälleen mukaan. Pimeys ja sohjo jäällä ei tytärtäni haitannut viimeisimmällä keikalla vaan madetta juksattiin intoa puhkuen ja pilkki reissun päälle lämpöinen sauna ja tietty se vilpoisa saunalimppari sekä tieto seuraavan päivän verkkojen tarkastus reissusta takasi erittäin onnellisen nuoren-neidin. Vaan asiaan eli made-pilkin valmistus joka on erittäin helppo tehdä ja tässä esimerki Pupu-Poimureiden tapaan.

Aluksi tein kuivaan koivu-lankkuun valumuotin ja erittäin tärkeää on että muotin puu on kuivaa sillä jos puu on kostea on vaarana että sula lyijy räiskyy silmille joten ehdottomasti kuivaa puuta. Made-haraa varten porasin ensin n. 3cm halkaisijaltaan ja n. 1 cm syvän kolon tähän sopii esimerkiksi oksapora vallan mainiosti. sen jälkeen keskelle pienemmällä poran terällä 5-6 mm keskelle lisä syvennys n. 0,5 cm ja made-morria varten tein muotin taltalla johon myös porataan morrin selkäosan kohdalle myös n. 0,5 cm syvä kolo käyttäen 5-6 mm poranterää.

Tämän jälkeen tein made-haran muottiin ympärille tasasille väleille urat koukkuja varten ja morrin päähän pienen uran koukkua varten. seuraavana asetellaan koukut harassa uriinsa ja itse ankkuroin kaiken varalta koukut toisiinsa sidontalangalla. Seuraavana laitoin keskireikään paksummasta rautalangasta taivutetun pien silmukan josta käännän valun sisään jäävät päät 90 asteen kulmaa ja molemmat päät eri suuntiin jottei lenkki karkaisi sitten käytössä harasta. Lenkin pää ja reikä on hyvä suojata foliolla jottei siihen menisi turhaan lyijyä se helpottaa jatko työskentelyä.

Sitten päästään itse valuun. käytin tällä kertaa kierrätys materiaalia eli vanhoja rengaspainoja.
Itse lyijun sulatus tapahtui kaasuliekillä ja tinakauha toimii hyvin tosin kauhaa muokkasin sen verran että tauvutin siihen pienen kaatonokan jotta lyijyn saa kaadettua mahdollisimman tarkasti muottiin. Lyijyn sulamispiste on 327,5 c joten kaasu riittä erinomaisesti ja sulaminen tapahtuu nopeasti.

Sulatus vaiheen ja valun jälkeen annetaan lyijyn jäähtyä rauhassa jotta kuokut pysyvät varmasti paikoillaan eikä poistovaiheessa pääse liikkumaan. käytin poistaessani haraa muotista apuna ruuvimeissiliä jolla varovasti longotin reunoilta, mutta en koukusta. Aika vaivattomasti hara irtosi muotista.

Made-morrissa voi joko itse koukun taivuttaa niin että koukun oma lenkki tulee keskireikää tai sitten tehdä samalla tavalla rautalangasta silmukan niin kuin harassakin ja folio suojaksi jottei lyijy peitä lenkkiä. tähän vaikuttaa paljonkin koukun koko vaikkakin yleisesti made-pilkeissä koukut ovat isoja. itse laitoin morrissa erillisen silmukan kun koukku ei ollut riitävän pitkä jotta pään olisi voitnut taivuttaa niin että se olisi keskireiässä. ja morrin poiston muotista tein samoin kuin harankin.

Seuraavaksi hion siistimmäksi ja tarkemmin muotoonsa morrin johon voi käyttää joko kulmahiomakonetta ja lamellilaikkaa tai sitten nauhahiomakonetta jossa sellainen kapea nauha, jota käytin itse. Sitten oli vuorossa rautalangan taivuttelua eli haraan taivutin ns. perukkeen johon tulee vielä lisäksi syöttikoukku.

                    Yläkuvassa made-hara ja alemmassa made-morri

Kun loppu sipistelyt oli tehty suoritin maaluksen valkealla-spraymaalilla. Ja näin onkin ensi kevät-talvelle mateen juksaus välineitä valmiina.