Aamusella yhdeksän maissa startattiin kotipihasta kohti kirkonkylää, ja aateltiin käydä äippää moikkamassa töissä. Pikkasen kyllä lenkkeilyä häiritsi ne herkullisen tuoksuiset jänön jäljet siinä pihatien varrella tai olihan niitä jälkiä pitkin matkaa aina siellä täällä ja pakkohan niitä oli päästä vähän nuuskuttaa.
Siinä sitä taivallettin nauttien aurinkoisesta säästä ja päivän "posteista" autojakin tuli paljon vastaan ja selänkin takaa vaan ei ne yhtään pelottanut vaikka ison tien vartta pitkin kuljettiinkin olihan se pappa pitämässä huolta meistä ettei auton alle jäädä. Kylällä olisi ollut paljon mielenkiintoisia ihmisiä joiden kans olisi voinut tehdä tuttavuutta vaan hienosti me ne sit kumminkin ohitimme kun kaikki ei kuulemma välttämättä tykkää jos me hyppäämme iloisesti vastaan, joten käveltiin vaan sit kohti äipän työpaikkaa. Äippä kyl ilostu kovasti kun käytiin kattomassa häntä ja siitä sit käveltiin papan työpaikalle ja siinä piettiin pien paussi pappa kävi hakemassa meille vähän vettä ja toi hän meille munkinkin puoliks jotta jaksetaan kävellä kotiin, kun olihan meillä matkaa takas kotio 10 km. Vaan sattu siinä kylän pinnassa yks jännä juttu. Siellä alhaalla meni joku outo koliseva vekotin pappa sano et se olis kuulemma juna mikä se sit onkaan annappas kun ihan vilkasen itse.
No tässä sitä sit hilppastaan kotia päin ja ei vielä yhtään tassua matka paina, pappa kyl sano et hieman alkaa jo selkää jäykistää vaan urhoollisesti pysy meidän tahdissa silti :)
Vaan katos olisko tuolla jänö? Vähän kyllä tuoksus siltä, mukava olis kyllä pöläyttää sitä liikkeelle !
No ei sit tällä kertaa, jatketaan sit matkaa......
.......... Vaan ilo oli ylimmillään kun me sit päästiinkin näkemään Jänö ja ihan siinä meidän kotikylän tien varrella. Se mokoma oli aivan tien vierellä makuulla ja sillehän piti kyl sanoa pari valittua haukkua kun ei meitä hihnasta irti päästetty vaikka mitenkä kovasti pyysimme. Vaan olipa papallakin piteleminen kun me temmottiin kohti metsää :D
Ja viimein sit saavuttiin kotiin ja taivallettua tuli n. 22 km ja lenkin päätteeksi oli mukava käpertyä papan viereen sohvalle siihen meidän lempipaikalle.
Iloista kevään jatkoa kaikille toivoo: Hippu ja Nelli
Hei tiiän tuon tunteen kokemuksesta,jotta jänön jäljet haisee ja tekis mieli vaan lähtee niitä seuraa,vaan jouduttiin oottaa ystäväiset syksyyn,sitten räjähtää,kuulkaa kunnolla:D
VastaaPoistaJuu ! ja nää mun karvakamut kun tuossa pääs vielä ihan näkee sen jänön kun itekkin sen kerkesin näkee, se tosiaan läks ihan tien varresta ja tuon kohtaamisen jälkeen oli loppu lenkki yhtä akrobatiaa :D Vaan ootetaampa tosiaan syksyyn niin katotaan sit uudelleen :)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista