Viikon lopun eräretki.

Auto kaartaa pitkin tuttuja metsäteitä kohti sovittua määränpäätä, perille päästyämme heitän repun selkääni ja vaimolle läksiisiksi hellä suudelma poskelle. Astun tieltä ojan yli metsän laitaan, vedän keuhkoni täyteen sateen raikastamaa puhdasta ilmaa. Suljen silmäni tunnen Taivaallisen Isäni läsnä oloa, ja hetken päästä hahmoni katoaa metsän pimentoon.

 Niin alkoi minun pyhäpäivän viettoni tällä kertaa ja kyllä vaikka olenkin tälläinen erä-mies, niin silti Kristilliset arvot ovat elämässäni hyvin suuressa osassa. Ja jokainen hakee voimaa arjen askareisiin tavallaan, toiset käyvät kirkossa kuin myös minäkin välistä, mutta luonto ja siitä nauttiminen tavalla tai toisella on minun lataumis paikka, kaiken Luojan luoman keskellä on hyvä huomata oma pienuutensa ja siellä voi todella ymmärtää sen huolen pidon johon saamme olla osallisena, mutta se siitä :)

Niin reissuuni olin jo valmistautunut edellisenä iltana reppuun oli tullut pakattua kaikkea tarpeellista. Ensiapupakkaus (vakiovaruste), kyypakkausta, tulivehkeet kuivine sytytyspaloineen (luonnon mukainen, tervaskannon palanen), kartta, kompassi, lamppu jne aamulla enää eväät ja kahvin keitto välineet sekä marja sankot ja reissu voi alkaa.

 Illalla tuli toki retki suunniteltua kartan kanssa valmiiksi ja se tietenkin ilmoitettiin koti väelle, sillä turvallisuus ennen kaikkea koska olin kumminkin lähdössä yksin ja koskaanhan ei voi tietää mitä sattuu joten hyvä heidän oli tietää mitä reittiä olin aikonut kulkea.

Pyhä aamuna aloitin patikomiseni ja samalla keräilin kesän viimeisiä lakkoja ja tästä syystä reittini menikin suurimmaksi osaksi pitkin soita tai no oikeastaan lähes koko matkan. Lakkoja ei enää mahottomasti löytynyt, mutta sain nauttia mahtavista erämaisemista ja luonnon omasta konsertista sateen välistä ropistessa hatunlierille. Ilokseni näin monia hyviä riekko pesueita, sillä nuo linnut on meillä päin olleet todella vähissä ja mukava oli huomata niillä pesinnän onnistuneen. Ja jokunen koppelo pesuekkin näkyi ja pupu-jussikin loikki jossain vaiheessa edelläni.

           Ensimmäiseltä välietapilta avautuvat näkymät.

Suo kierrokseni jälkeen suunnistin tutulle mustikkapaikalleni viettämään taukoa paikalla, ja hetken päästä tuli räiskyi iloisesti nuotiossa ja minä sain kuivatella vaatteitani samalla, kun evästelin.

 Ja nokipannukahvit makkaran paistoineen kuuluu tietenkin kiireettömään eräretken ohjelmaan, ja mikäs siinä oli istuessa  nuotion lämmössä, samalla nauttien eväiden lisäksi luonnon rauhasta.

Tauon jälkeen, kun vaatteetkin oli jälleen suhteellisen kuivat, olikin vuorossa mustikoiden keruu, ja sitä herkkua tänä kesänä kyllä on ja kyllä muuten tulee karpaloakin taas, oli nimittäin suot raakileita aivan täynnä.

Tyttäretkin kyllä osaa arvostaa näitä luonnon antimia, kotiin kun sitten palailin ja marja sankgot sisälle kannoin oli neidot heti maistiaisia hakemassa.

Päivän päätteeksi olikin sitten rentouttavan saunan vuoro, ja siinä saunan lämpeämistä odoteellessani, ynnäilin mielessäni päivän tapahtumia. Ja vaikka kilometrejä ja tunteja kertyi kosolti, tiesin saunanlauteilla väsyneenä ja onnellisena istuessani reissuni perimmäisen tarkoituksen toteutuneen. Olin saanut viettää koko päivän Luojani kanssa kahden ja nyt oli jälleen hyvä lähteä kohti arjen haasteita.