Erästelyä ja kaatosadetta !

Paljon on tässä kerennyt tapahtumaan ja ei oikein tiedä mistä sitä läksisi tapahtumia sanoiksi purkamaan. :)

No ainakin kerettiin tuossa ennen viimeisintä kisa reissua käymään parin kaverini ja tyttäreni kanssa viettämässä eräpäivää jänisjahdin merkeissä. Tuo kyseinen päivä olikin sovittu hyvissä ajoin ja tyttärenikin halusi lähteä mukaamme. Ja eihän sitä nyt innokasta nuorta eräneitoa passaa kotio jättää. Ja niimpä aamuvarhain suuntasimmekin kohti jahtimaita. Aamusta keli oli vielä ihan hyvä vaan kummasti alkoi sadepilvet kerääntyä ja pieni tihku muuttuikin lähes pitäen kaatosateeksi. Mutta ei se menoa haitannut välistä istumme sateen suojassa ison kuusen alla kuunnellen iloista sinfoniaa joka raiku metsässä  Hipun toimesta. Ja kyllä minä jälleen nostan jahtihattuani tyttärelleni, vaikka keli oli välistä kurjahko, niin ei mitään puhettakaan jotta kotiin lähdettäisiin. No mikäpäs siinä oli välistä istua tulilla kuusten katveessa paistaessa makkaraa ja kuivatellessa vaatteita, samalla nauttien lämpimästä juomasta ja luonnon rauhasta.

Vaikka tällä kertaa jänistä ei kotiin viemisiksi tullutkaan, niin hauskapäivä silti vietettiin. Ja ennen kotiin menoa kävimme vielä katsomassa erään tutun vahvero paikan ja kyllähän sieltä sitten kotiin viemistä löytyikin.

Kotimatkalla neiti kerkesi pienet nokoset autossa ottaa ja eipä tuo ihme ollutkaan olihan hän uutterasti mukana koko päivän. Kotona hän sitten siinä samalla kun laiteltiin vahveroita kuivaukseen tuumaili, että hän sitten lähtee seuraavallakin kerran mukaan.

Kiertoilmauunin olemme todenneet käteväksi kuivuriksi. Saa kerralla isomman satsin kuivatettua, kun laittaa vain pelkän puhalluksen päälle ja jättää uunin luukun hieman raolleen. lämpöä ei kärsi laittaa päälle kun pelkällä puhalluksella uuni pitää n. + 50 c lämpötilan ja siinä ei lähde vielä sienet ns. palamaan, varsinkin kun pidän ensin vähintään vuorokauden huoneen lämmössä sanomalehtien ja leivinpaperin päällä, jotta enin kosteus sienistä häviäisi. Nyt kyllä alkaa jo olla ensi talveksi tuota herkkua kasassa sopivasti. Ja seuraavaksi sitten pääsemmekin aloittelemaan tyttäreni kanssa riistapellon perustamista, mistä meillä on ollut puhe ja paikkakin on jo valmiiksi katsottuna kotitilaltani.

Vaan olisipa tässä lopuksi pieni arvoitus. Tiedättekö mikä tuossa kuvassa on ?

Onhan tuo jo parhaat päivänsä nähnyt ja saanut ehken jotain ylimääräistäkin päällensä ja oikeastaan kuuluisi museoon, tai no onhan se oikealla paikallaan muistustamassa menneistä ajoista. :)