Niin se vain lomakin vihdoin päättyi ja erittäin iloisena kaverit olivat aamusella kun näkivät minun hipelöivän tutkalaatikkoa. Asteltuani tutka kädessäni keittiöön olikin sylini täynnä iloisia hännän heiluttajia.
Vaan niin kuin aina kunnia syksyn ensimmäisestä ajosta annetaan tarhamme vanhimmalle työläiselle Eli Hipulle. Nelli kyllä hieman huuli pyöreänä katseli haikein katsein ovelle kun läksin viemään Hippua työmaalle. Mutta asettui sitten kuitenkin tyytyväsenä viltille saatuaan puruluun ja tietoisena siitä että huomenna olisi hänen vuoro lähteä ajoon.
Saattelin hippua ulkosalle ja löysäsin hihnan. Pieni pyrähdys vilkaisu lapojen yli isäntään päin. Sekunnin murto-osan vilkaisu ja kohta Hippu katoaakin metsän siimekseen. Itse menen lopettelemaan aamukahvia hoidettuani ensin aamunavetan. Ja kahvitellessa tuleekin vilkaistua tutkaan ja huomaan Hipun rengastavan pihapellon päässä jokunen lenkki ja viiva kartalla osoittaa hipun menevän määrätietoisesti kohti jokivarren rinnettä ja ei kauaakaan kun ilmoille kajahtaa riemun kiljaisut " Minä löysin"
Ja niin jälleen puolen tunnin haun jälkeen jänö sai kyytiä, ja kyllä Hippu tuntui lystiä pitävänkin. 2,5 h annoin hipun jänöä juoksuttaa ja sitten hihna kiinni se oli aivan riittävä pätkä näin kauden ekaksi ajoksi. Vaikkakin kuntoa kyllä riittäisi pidenpäänkin suoritukseen, mutta ei makeaa mahan täydeltä heti alkuun, kun päivät on vielä kuitenkin suhteellisen lämpöiset. Aamulla kyllä keli suosi meidän treenireissua edellisenä päivänä ja viime yönä satoi vettä joten ilma oli jäähtynyt mukavasti ja mittäri näyttikin vain + 12 c kun aamu kuudelta hihnaa löysättiin.
Ja nyt sitten onkin mukava ottaa päivänokoset nähden suloisia unia jänöistä.......
Kauniita unia rakas Tähtisilmäni :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti