Niin tällä kertaa sorsat saivat olla minulta ihan rauhassa kun tuo majava jahtikin alkaa samana päivänä kallistuinkin nyt majan puoleen. Iltapuhteella autoni kaartele tuttuja teitä pitkin kohti illan jahtimaita. Passipaikkani jouduin vaihtamaan keväisestä vakiopaikasta aivan puronvarteen kun vesi oli todella alhaalla ja vesakot peitti erittäin tehokkaasti puron joten vanhasta passipaikasta ei olisi mitään mahdollisuuksia purolle nähdä.
Lasken reppujakkarani sopivan pusikon sisään ja istahdan odottamaan. Ajatukseni vaeltelevat niin menneissä kuin tulevissakin jahdeissa, samalla kuunnellen luonnon rauhoittavia äääniä. Jossain kaukana sorsapari pitää iltakonserttiaan pikkulintujen visärtessä vieressäni rantapusikossa. Jossain vaiheessa jokunen kyyhkykin lentää yli, mutta hieman liian kaukana ja ei panoksetkaan olleet sopivia kyyhkylle joten seuraan vain katseella niiden menoa. Käy siinä piisamikin kolmeen kertaan minua tervehtimässä. Tieltäkin kantautuu välistä autojen hurina, mutta purolla saan olla rauhassa omissa ajatuksissani. Kunnes vähän matkan päästä korviini kantautuu tuttu läjäys. Puron isäntä tahi emäntä oli herännyt ja ilmaisi olemassa olonsa, tunnen kuinka adrealiini virtaa suonissa ja ilman täyttää jännittynyt odotus. Muutama läjäys ja hiljaisuus. Asukit suunnistivatkin tällä kertaa läheisen lammen suuntaan. Jatkan odotustani iltahämärään asti, mutta tällä kertaa Majavat ei halunneet näyttäytyä. Kasattuani kamppeet kävelen hissukseen autolleni. Kävellessäni nautin vielä syksyn raikkaasta ilmasta, heitän hyvästit purolle ja katoan pimeään metsikköön. Nukkuos rauhassa palaan jälleen.............
Onhan tuo kyttäysjahti useinkin hieman yksinäistä puuhaa, mutta toisaalta välistä onkin mukava vaipua omiin aatoksiin kuunnellen luonnonsinfoniaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti