Siinä muun perheen vielä nukkuessa nautimme tyttären kanssa aamiaista suunnitellen jahtipaikkaa viime hetken neuvojen saattelemana. Päivän tarkoitus oli antaa tyttären hoitaa jahti puolta ja minun itse olla vain henkisenä tukena. Tokihan sitä itsekkin otti aseistusta mukaan kaiken varalta, kun hyvähän se on olla varmistajan mukana ainakin näin alkuun. Vaan aamisen nautittuamme otimme Hipun mukaan pieni pisu lenkki ja autoon.... Siitä alkoi matka kohti tuttuja maastoja.
Perille saavuttiin sopivasti aamu hämärissä. Tutka peli kuntoon ja päästimme Hipun työmailleen.
Jostain syystä aamu lähti kankeasti käyntiin ja todella harvasta haukusta huolimatta totesimme jäniksen olevan liikkeellä. Vilkaisu tutkaan osoitti Hipun tulevan ihan meitä kohti ja kohta helähti ilmoille se tuttu kiljaisu........ Ja jänis juoksee aivan eteemme tielle ja heti takaisin metsän puolelle. Kuiskaan tyttärelleni varovaisesti että jänis istuu aivan meidän vasemmalla puolella. Ja ennen kuin keretään sen enempää toimia pyyhältää pitkä korva satanen lasissa takaisin tielle meidän eteemme. Tässä vaiheessa Hippu oli jo niin lähellä että tyttö ei voinut muuta kuin katso kuinka jänis häviää pusikkoon ja Hippu heti perässä. Ajo jatkuu kiivaana ja minä tarkkailen tutkaa ja annan neidille tilanne katsausta. N. 10 minuutin perästä kuulen hennon kuiskauksen "Isi jänis on tiellä" Ja todellakin jänis oli reilun sadan metrin päässä meistä vasemmalla tiellä ja samassa neidillä olikin jo jänis ristikolla. Kuiskaan tyttärelle "Älä ammu, pidä tähtäyksessä" neiti seuraa kiikarin läpi kohti juoksevaa jänistä "pidätä" "Pidätä" kuiskaan välistä ohjeita ase ei vapise yhtään ja jänis pysyy ristikolla Ja........ kuiskaan "voit ampua" sekunin murto-osaa myöhemmin 22 magnum Noriko päästää ilmoille kimeän pamauksen ja......... Jänis ottaa juoksusta voltin ja matka pysähtyy välittömästi. Siis aivan loistavasti tyttäreni piti paketin kasassa vaikka tilanne oli nuorelle metsästäjälle todella jännittävä. Noin 50 m oli ampuma matka ja kohti juokseva jänis ja neiti suoritti kaadon kerta laukauksella, ylpeänä sain todeta tyttärelleni kehujen kera että täydellinen riistalaukaus. Kyllä tunne oli ja on vieläkin isukilla mielettömän hieno. Ja vaikka näki kuinka neidistä jännitys purkaantui laukauksen jälkeen, kasvoilta silti loisti iloinen hymy joka kertoi enempi kuin tuhat sanaa "Jes minä onnistuin" ja sisimmässäni kuulen sanat "hyvää syntymäpäivää isä" niin tyttärenihän lupasi isille synttäri lahjaksi jäniksen eikä lahja tullut kun vain parisen viikkoa myöhässä :)
Kaadolle saavuttuamme katson jänistä huomaan laukauksen todellakin tienneen paikkansa. Luoti oli mennyt aivan keskeltä juuri rintalastan yläpuolelta kaulakuopasta sisään.
Otimme Hipun siinä hihnaan ja suolistimme jäniksen yhdessä ja tytär antoi herkku palat koiralle. Ja tietenkin piti suorittaa viralliset kuvaukset kaverin ja saalin kanssa. löysäsimme hihnan uudelleen ja päästimme Hipun vielä töilleen.
Siinä iloiten tapahtuneesta paistelimme eväs makkaroita ja nautimme lämmintä juotavaa samalla seuraten Hipun työskenteleyä. Toista ei tuona päivänä enää ammuttukkaan vaan annoimme kaverin vain vielä hetken jatkaa työtään josta hän pitää. Vaan päiväkin rupesi jo kääntymään iltapäivän puolelle joten läksimme hakemaan hippua kyytiin. Kun tarkoitus oli vielä kotimatkalla käydä katsomassa suppilovahveroita. Hippu oli vielä mukanamme kun me kävimme katsomassa sieniä ja totesimme tilanteen olevan huonon. Suppilovahveroita ja kanttarellejäkin löysimme myös. Mutta vain yhden muhennoksen tarpeet, mutta illan kruunuksi pastaa vahverokastikkeella siihen oli hyvä päättää
tuo taatusti ikimuistoisin jahtipäivä jonka olen koskaan viettänyt.
Hei hei metsä palaamme jälleen :)
Mahtavaa! Onneksi olkoon iskälle ja tyttärelle :)
VastaaPoistaKiitos ja onnittelut on välitetty tyttärelle :)
VastaaPoista