Happy Birthday Star-eye

Niin nyt tuo minun rakas tähtisilmäni Hippu on 8 vuotias ajokoira neitokainen, ja jos siitä nyt jotain pientä maratonin tynkää väsäis.

kahdeksan vuotta sitten syntyi erääseen kenneliin ajokoirapentue josta oli meininki itselle pentua valita, ja kun olin kysellyt astutuspentua niin pääsin valitsemaan ensimmäisenä. Taisi olla kesäkuun alkua kun koko perheen voimin ajoimme kyseiseen kenneliin pentuja katsomaan ja valitsemaan sitä omaa tulevaa kumppania metsästys reissuille.

Kuten jokainen voi vain kuvitella näky oli suloinen pieniä ajurin tassuja kauhean monta. Ja tuossa vipinässä siellä on minunkin ystäväni......

Onneksi saimme olla kennelissä yötä kun ajomatkakin meillä oli melkoinen, niin sai aivan kaikessa rauhassa tutkailla pentuja. Mutta kun minä nostin ensimmäisen kerran Hipun syliini, se oli meno se.... Niin sanotusti rakkautta ensi silmäyksellä. Sitä tuli vietettyä aikaa koiratalossa myöhälle yöhön ja ei sieltä meinannut malttaa lähteä pois. Kennelin isäntä kyseli että josko sitä vielä aamusella katsoisi uudelleen ja varmistaisi valintaa. Mutta kuten jo silloin sanoin että katotaan vuan, mutta en usko että valinta mihinkään muuttuisi. Ja ei se muuttunut ja en kyllä ole katunut hetkeäkään sitä että juuri tuon pienen pennun sieltä itselleni valitsin.

         
                         Ensi kohtaaminen

                               Hippu n. 1 v

                               Hippu n. 2 v

Pakko on myöntää että jonkun verran silmäkulma kostui kun yritin noita kuvia penkoa jostain laatikoiden kätköistä. On niitä onnen hetkiä monia, monia, monia vietetty niin metsissä kuin lenkkipoluillakin tai milloin nyt missäkin.

Niin Hippu ! luonteeltaan aivan erinomainen koira ja silloin pentuna Hippu oli hyvinkin tiukka ääninen, eli ajaessa ei meinannut antaa ääntä juuri ollenkaan herkkyys oli n. 5 min luokkaa joten eipä sitä silloin koetoiminnasta tullut mitään, pari kertaa kokeiltiin ja sit jätettiin muhimaan.

 Ajo hommat Hippu kyllä muuten omaksui jo hyvinkin nuorena ja ensimmäinen jänis kaatui jo 5,5 kuukauden ikäisenä ja tähän mennessä taitaa jänis saldo olla Hipulla n. 90 kpl ja kummiskin kun aina ei edes ammuta vaan sitä välistä niin sanotusti vain "leikitään ruoalla"

                Hipun eka jänö ikää n. 5,5 kuukautta

                                Tässä Hippu n. 2 v

                               Ja Hippu n. 3 v

                                   hot dog

 Tuon kuvan aikaan vietettiin jännät hetket kun olimme metsässä saimmekin yhtä äkkiä tiedon (onneks) että aluella olis liikkeellä susi. yksin olin liikenteessä ja auto oli vaimolla (vei vain meidät aamulla metsään). No onneksi (meidän siis) jänö juoksi vastaan niin saatiin homma keskeytettyä, mutta kun kyytiä jouduimme odottelemaan, niin pitihän kaveri saada pidettyä lämpöisenä. Onneksi olimme kotipaikallani niin sain mökistä telttapatjan ja laitoin sit oman takkini niskaan ja sopivan matkan päähän tulista niin hyvin pärjättiin ja mikäs siinä oli rellotellessa saalinsa vierellä :)

No tekevällehän tietysti joskus sattu haavereitakin, Hippu löysi metsästä luultavasti piikki lankaa ja repi jalkansa ja sairaslomahan siitä sitten tuli ja kauden alussa tietenkin muutama koekkin jouduttiin perumaan tuon tiimoilta, mutta siitä se homma sit jatkui.

Ja kuten näkyy niin Hippu osaa kyllä sitten vapaa-aikoina ottaa elämän rennosti ja hyvä niin !

 Kuutisen vuotta siinä sitten ihan vain ajetiin ja metsästettiin ja kun äänen käyttö ja ajovarmuus näytti hyvältä, niin lähettiin kokeilemaan onnea kokeissa. Ja oli kyllä silloin ilo ylimmillään kun se ratkaisu tehtiin monen vuoden koe tauko ja Hippu täräytti komean ykkösen taisi olla jotain likimain 83 pst jokunen epäonnen koe ja yks isännän virhekkin (koira toimi, mut isäntä ei) siinä välissä tuli, mutta niin se vaan Hippu sitten paukutti itselleen käyttövalion arvon ihan hienoilla tuloksilla yksi vain oli nippa nappa ekapalkitosija, muuten tulokset oli liki 90 pst.

Ja tokihan sitä merkkipäivän kunniaksi kaakku tehtiin ja jotain pientä sankari sai :)

 Vaan siinäpä sitä jotain pientä Hipun elämästä, vaikka kerrottavaahan olisi paljonkin, mutta jos mie en nyt sentään rupea romaania postaamaan :D

               Ja tässä sankari tänään kahdeksan vuotias kaunotar

Kevät Ajot .......

Meillä kun ajattamisesta tykätään kovasti,  niin sitä sitten tehdään ympäri vuoden........

............... Tavalla tai toisella ja tällä kertaa sillä toisella tavalla :)

Emme malttaneet jäädä sisälle nyhväämään kun kelikin oli mitä mainioin, aamusta tuli käytyä koirien kanssa reilulla lenkillä ja iltapäivästä sit harjoitettiin tuota ajamista. Ja niin kun aamusella  meillä oli tyttäreni kanssa puhe että odottaisin hänen koulusta kotiutumista jotta hänkin pääsisi mukaan, niin jäi siinä lenkin jälkeen aikaa hieman koti askareisiin. Vaan välipalan jälkeen sitten kasattiin ajo vermeet ja eikun hommiin.
Hippu ja nelli hieman kyllä jälleen hämmästeli kun puhe oli ajamisesta, että mitäs tää tämmönen touhu tuas on?

     Hei ! Siis mitä sie oikein meinaat ? Eiks puhe ollu pikku ajoista ???


No tällä kertaa kumminkin näin. Pitäähän sitä välistä polle-pirteänkin päästä liikenteeseen, ja mikäs siinä oli ajaessa kun aurinkokin niin nätisti paistoi :)

Vaan tehdystä työstä pitää kaveria kovasti kiittää...  Ja meidän perinteeseen kuuluu pienet totit työn piälle hään niäs tykkää kovasti melassista ja pitäähän siitä pieni lämmin toti sit tehä.

Ja tietenkin pesu kuuluu asiaan urheilun jälkeen, ja kiltisti poika aina kuuntelee kun hoidetaan.

 Ja kieltämättä kyllä mukavalta se aina tuntuu kun toisen vie sit takas tarhaan hoitotoimien jälkeen, kun sit hän tulee vielä peräsä oville.... ja rapsutuksiahan sitä vielä pitää saada :)

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.........

Tuossa joitakin viikkoja aikaisemmin. kotiimme saapui uusi asukki, jota jo kerkesimmekin hieman odotella ja lemmikkimme kun ei ole aivan pienimmästä päästä niin ei tämäkään kaveri.....
 ....... Tai no onhan se vielä pienokainen, mutta vuoden päästä voi olla tilanne jo toinen.

Niin kun eräänä aurinkoisena iltapäivänä kurvasimme kotimme pihaan kuljetus koppi perässämme, alkoi jo tarhassamme haukunta orkesteri. Vaikka auto olikin tuttu, mutta tuo ihmeellinen kärry perässä ! Piti sitä hieman haukkua kun moisella yhdistelmällä pihaan tullaan. ja mitähän sekin tuas tarkoittaa. Mutta haukku pikku hiljaa rupesi hiljenemään kun koppia avattiin ja tuleva naapuri ulos talutettiin. Niin se rähinä vaihtui hiljaiseksi hämmästykseksi !        

      "Siis mitä ihmettä se isäntä sieltä oikein tuokaan" ???
               
        "No nyt se tuo sitä tänne" !      " Mikä kumma toi on" ???

                                           

Vaan oli tarhamme asukeilla hämmästys suuri kun tuota kaveria kopista ulos otin ja uteliaita kuonoja oli heti verkon raossa kun tutustumis käynnillä kävimme. Vaan rauhallisesti otti niin koirat kuin vasikkakin tutustumisen

Hauskaa Vappua :)

Pupu-poimurien vappun vietto alkoi aamulenkillä, liikenteeseen lähdettiin heti aamukahvin jälkeen. Meininki oli jälleen lähteä katsastamaan kirkonkylän elämää, matkalla vain oli elämää reilummaltikkin. Jänöjä oli ensimmäisen noin parin kilsan matkalla peräti neljä kappaletta. Ekä mötkötti heti koti pelloilla mutustellen heinän alkuja pellosta, reilun kilsan päässä oli pupu pari naapurin pelloilla, ne oli sen verran lähellä jotta Hippu ja Nelli bongasivat ne ja pitihän niitä hieman hihnasta käskyttää, kun tuo isäntä ei taaskaan ruahtina löysätä hihnan lukkoa. ja kohtapa lähes kuonon edestä pinkoi pupu tien yli...... ja sit mentiin ja lujaa ja tietenkin kylätien jyrkimmässä mäessä ja alas päin totta kai, meteli oli tietenkin mahoton, yhtä aikaa molempien ajureiden kurkusta läksi kiljaisut se oli varsinainen vappurieha Pupu-poimurien tapaan.

Lenkin jälkeen laiteltiin hevosille hieman uutta tarhaa ja sit alkoi vappu herkkujen teko.....

..... luvassa oli jälkiruoaksi simaa ja munkkeja.

 Lapset oli sitä mieltä että kookos rasvan haju ei ole mitenkään mielyttävä, mutta loppu tulos kyllä maistui :)

     Vaan oikein mukavaa Vappua kaikille Pupu-poimurien puolesta