Virpoi varpoi !

Tänä vuonna tyttäreni kävikin ilahduttamassa kyläläisiä virporeisulla kärry kyydillä. Kyllä siellä monikin keskeytti ulkoaskareensa kun näkivät meidän kauramoottorilla ajelevan.

Vaan ennen reissuun lähtöä piti tietenkin meidän pollemme saada tutustua kyytiin tulevaan uuteen lastiin.....

....... Ai tollasiako ne paljon puhutut virpomavitsat ovat. Voisin vaikka vähän maistella noita kukkasia !


Tutustumisen jälkeen lähdettiin sitten ajelemaan pitkin kylänraittia naapureja ilahduttamaan. Tai ainakin näin meidän kylällä tuo virpominen on monellekkin iäkkäämmälle kyläläiselle tärkeä juttu..... ja kun tuo tyttäreni taitaa olla tällä haavaa kylämme viimeisiä virpojia, niin kyllä he vaan hänen käynnistä kovasti ilahuvat. Varsinkin kun tällä kertaa pihaan kurvasi komea ruunamme kumean hirnunnan saattelemana :)

Vaan ei se reissu sitten ihan ilman kommelluksia tällä kertaa mennytkään !

Siinä kylätiellä rupesi meidään polleamme arveluttamaan kovastikkin eräs postilaatikko rivistö jonka sateen suojaksi oli nikkaroitu sellainen kaikissa sateenkaarenväreissä oleva pieni katos, jossa vielä roikkui ja tietenkin heilui tuulessa joku mikä lie lyhty joka vielä välistä kimalteli ja välkehti.

Sen kohdalla sitten ruvettiin keskustelemaan matkan jatkamisesta kovastikkin. Ukko oli sitä mieltä että EI ! ja tietenkin minä sitä mieltä että KYLLÄ ! Ja kun periksihän en voinut antaa, kun kyllä se määräys valta kuitenkin pitää olla ohjien kärrynpuoleisessa päässä. No siinä sitten tansahdettiin ja välistä sitten huomasimme olevamme kärryn kanssa ojassa  (useampaankin kertaan)  kun ukko pakitti ja yritti kääntyä kotia päin. No kun suoraan ohitus ei tuntunut maistuvan, niin menin sitten muutaman kymmenen metriä kodin suuntaan ja seuraavassa risteyksessä yhdistelmä ympäri ja uusiksi.....  Nyt sitten otin kaiken varalta tien toiseen laitaan ja muutama kerta taas pysähdeltiin ja sitten Ukko osoitti luottamusta isäntää kohtaa ja ohitus meni lopulta vähintäänkin mallikkaasti.

Siitä hyvä tuo meidän pollemme on että vaikka joku saattaisi aiheuttaa hieman arvelutusta, niin hän ei kumminkaan sykyile heikkopäisenä vaan on kaikesta huolimatta hyvin hallittavissa. Ja muutenkin kyllä hän on erittäin hyvä luonteinen rauhallinen kaveri.

Vaan lopultaan reissu meni hienosti vaikka koko matkaa varjosti pienoinen tihkusade, mutta onneksi mukana olikin lämpöinen viltti mihin tytär sai välilä kääriytyä lämmittelemään. Ja kotona sitten odottikin polleamme oma herkku annos tehdyn työn piälle ja sitten vielä loimet päälle ja lämpöiseen talliin kuivattelemaan ennen tarhaan menoa.

           Vaan oikein iloista päääsiäisen aikaa kaikille Toivoo: Pupu-poimurit