22 huhtikuuta 2014

Ilta kyttäystä.

Vaikkakin vapaa ajan ohjelma on täyttynyt monenlaisesta puuhasta, niin kyllä silti on keretty tyttären kanssa käydä välistä puronkin varrella istuksimassa.

Alku keväästä jo teimme tiedustelu reissua lähipurolle tarkoituksena hieman hankkia informaatiota majavien liikkeistä. Matkalla puron varteen löytyi muitakin mielenkiintoisia jälkiä, joita sitten tyttäreni innolla tutki.......




 " Hei ! Tuossa on ainakin menny jänis, ja olihan siellä aikaisemmin ne ketun jäljetkin"


Vaan kyllä tuolla nuorella neidillä tuota innostusta riittää, ei voi muuta kuin vain ihmetellä kuinka toinen jaksaa sinnikkäästi kytistää mukana aina iltapimeään asti. Välistä tietty vähän napostelaan eväitä ja harjoitetaan jotain pientä puhdetyötä. Puukonkäsittelyä on esimerkiksi kiva harjoitela pienillä vuoluharjoitteilla :)



Ja onhan se itselläkin nmukavempi istuksia kun on erittäin innokas seuralainen mukana. Ja tuleepahan itselläkin hieman kerrattua erätietoja kun vastailee illan polttaviin kysymyksiin :D

Vaan kummasti on jo puronvarsi muuttunut ensimmäisistä reissuista ja kevät on tehnyt kovasti tuloaan ja puro onkin jo sula, patoallas on vielä aika paljonkin jääkannen peittämänä ja sulaa ei juurikaan ole kuin vasta aivan padon lähituntumassa.



Liekkö johtuvan liikkumisen hiljaisuus, tuosta patoaltaan jää tilanteesta. Vaikka syönnöksiä kyllä jo löytyy puronvarresta sekä metsikön puolelta,  vaan ei ole vielä uskaltautunut tuo talttahammas valoisan aikkaan näkösälle.






Mutta periksi ei anneta ja sitkeästi  päivystämme puron varressa koko loppukauden aina kuin vain vapaata on. Ja on tuo parasta lepoa ja irtiottoa arjen rutiineista ja työkiireistä. kun istuu tuolla kuunnelen Luonnon omaa sinfoniaa puronsolinan säestyksellä.  Ilokseni sain viimeksi tehdyllä reissulla huomata useammankin sorsapariskunnan tulleen tuonne luonnon itse muovaamalle kosteikolle, ja lenteli siinä ohi pienen tervehdys kaakatuksen antaen Metsähanhikin, Kurkiparin seuratessa hetkeä myöhemmin perässä. Ja sainpa seurata luonnon omaa tosidraamaa kun hämmästelin nopeasti ohi lentäviä Heinäsorsia, johon selitys löytyi hetkeä myöhemmin..... Kohta perässä posotti satanen lasissa kanahaukka, mutta iloinen kaakatus heinikosta hieman myöhemmin herätti iloisen ajatuksen..... Taisi Herra tai Rouva Haukka tällä kertaa vetää vesiperän.....


              Vaan näihin aatoksiin jäämme tällä kertaa.
           Mukavaa kevättä kaikille ! Toivoo: Pupu-poimurit

2 kommenttia:

  1. Kytispyynti on kyllä ainakin itselleni tosi mieluista puuhaa, vaikka monet pitävät tuntien odottelua tylsänä. Siinä juurikin on aikaa rauhoittua ja seurata luonnon tapahtumia. Mikä onkaan parempaa, jos saa vielä innostunutta jälkipolvea metsälle mukaan.

    Harmi, kun täällä päin ei noita majavia juuri ole näkynyt. Olisi ihan hienoa kauden jatkoa niiden kyttäys. Ovatko nuo teidän majavat muuten niitä eurooppalaisia vai kanadalaisia?

    VastaaPoista
  2. Kyllä ne on Kanadalaisia versioita. Saapahan ihan vapaasti kytistellä kun ei tarvitse erikoislupia niin kuin eurooppalaisille majaville :D Ja kyllä tuo majava on erinomaista riistaa lautasellakin :)

    VastaaPoista