Kesä duunia !

Kelien salliessa on täytynyt toimitella pieniä kesätöitä tilamme eläinten sekä riistankin hyväksi. Vaan eipä tänä vuonna heinä pellolle ihan kommelluksitta päästy ja tuntuikin jotta mitenkä ne kaikki mahdollisdet takaiskut sattuukin juuri stragesille hetkelle. Ensin hajosi pöyhin jota sitten tuli hitsailtua. no kun pöyhin tuli kuntoon huomasinkin jotta traktorimme jarrut olivat kadonneet aivan tyystiin joten eikun jälleen korjaus hommiin. Pari letkua ja putkeahan sieltä oli puhjennut ja natikkamme suihkutti öljyä pihalle kuin valas konsanaan.

 Ja eihän nuo vuosimallia -81- olevan natikan mutterit ja muut vipstaakit joita ei ole tarvinnut vielä ikipäivänä aukoa ole välttämättä aivan helpoimmasta päästä aukoa ja sitten kun vielä tila on niin ahdas jotta juuri ja juuri saat sorhattua avaimet paikoilleen ja vieläpä jollain ihmeen konstilla kädetkin samaan väliin niin siinäpä sitten koeta vielä kääntääkkin muttereita auki. No kädet tietysti rasvassa ja rystyset verillä, mutta lopulta kuitenkin Traktori antautui ja vialliset osat saatiin irti.

Ja eikun uutta tilalle. Ja eihän sitä sitten tietenkään aivan yhtä topakkaa jarruputkea kylämme tarvikeliikkeestä löytynyt joten vanha metalliputki korvattiin sitten hydrauliikkaletkulla, mikä sitten teetti hieman lisätyötä kun täytyi suurentaa läpiviennin aukkoa. Mutta senkin sain aikaiseksi kun kävin työpaikaltani huollonpuolelta hakemassa lainaan porakoneeseen liitettävän jyrsin terän, vaikka työ asennot eivät olleetkaan ihan ergonomisemmasta päästä johtuen jälleen tilan puutteesta :D.

Vaan letkut tuli paikalleen ja traktoriinkin löytyi jarrut joten vihdoin sitten pääsin sitten heiäpellollekkin vaikkakin työn aloitus viivästyi viikolla kun väliin kerkesi vielä sateetkin. Ja koettipa vielä muuten ukkonenkin tuhota heinä satoa sytyttämällä pellon tuleen tai siis kyllähän se osan kerkesikin tuhota, mutta naapureiden nopea toiminta pelasti tilanteen.

Toisella heinätys erällä minua odottikin mielenkiintoinen yllätys. Aluksi hämmästys oli suuri kun en tuota kulkijaa kerennyt kunnolla näkemään. Mutta lopulta lajitunnistus tuli fasaaniksi vaikkakin väritys on todella vaalea lähes albiino. Kuvat ikävä kyllä ovat huonot kun mukana ei tietenkään ollut kameraa. Ja tuolla rouva-fasaanilla oli mukanaan jälkikasvuakin ainakin kaksi ja luulen taaperoita olleen kolme kun ihan kuin olin näkevinäni yhden vilahta heinäjuotin sisään piiloon mihinkä sitten lopulta rouva itsekkin sukelsi loppu katraan kera.

           Leppoisaa kesän jatkoa Pupu-poimureiden plantaasilta