Vapauden kaipuu !!!!

Kyllä se vain noilla luontokappaleilla tuo sisäinen kello tikittää tarkasti kun alkaa nämä illat pimentyä ja viilentyä Niin rupeaa tarhan väki olemaan ikään kuin varpaisillaan. Ja kait ne lukee isäntääkin kuin avointa kirjaa et kaipa se itselläkin alkaa olla kaihoisat katseet metsänlaitamille yhtä lailla niin kuin noilla karvaisilla kamuillakin. Onhan sitä tietty itse tullut viipetettyä tuolla saloilla pitkin kesää kerran jos toisenkin, mutta ei se ole ihan sama kuin kaverin kanssa ! Siinä kun istut nuotiolla keittelet aamukahvit nokipannulla ja kuuntelet kun kiihkeä ajo helähtää ilmoille, siinä on sitä jotain ! Jota ei oikein voin sanoin kuvata.

Vaan tuota uskomattoman hienoa tunnetta tuntuu Hippu ja Nellikin kovasti jälleen halajavan, ainakin siihen malliin tuossa päivänä eräänä sai tuas tarhan ovi kyytiä. Hippu repi hillittömällä apinan raivolla tarhanovea, ja kun kävin tarkastamassa tilanteen niin oli näky sen mukainen että eipä meidän paikallinen purkualan yrittäjäkään ole yhtä tehokas ! Ja auts töihinkin pitäis juuri lähteä, no eikun pönkä ovelle ja eikun toivoa parasta sekä pelätä pahinta ! Töistä kun palailin sydän hieman pamppaili ketään ei näkynyt, mutta ei kuulunut ajoakaan. Tarhalle kun saavuin niin rupesi kopin perukoilta päitä pilkistämään ja pönkäkin oli vielä paikallaan HUH HUH onneksi. Liekkö olleet kaverit sen verta väsyneitä urakoinnista etteivät kuulleet auton ääntä pihaan saapuessaani. pienet rapsutukset sit kahville ja samalla suunnittelemaan oven korjausta kun eihän siinä sitä pönkää nyt ihan loputtomiin voi pitää.

Ja sitten eikun töihin ! vasara ja nauloja ja niin eespäin :D

Ja tältä se sit näytti ! pönkä oli tarpeen, ei olis muuten luultavasti ollut ketään paikalla töistä palattuani :D

                                Siis tuoko ?????

  Ja myökö ??? Eeeei  en tunnusta ! Se oli varmaan toi naapurin koira.

                                     Siis mitä !

                            Hippu tuu äkkiä katto !

Ei voi olla totta. Siis törkeetä käytöstä, ei minkäänlaista arvostusta ja mikä työ myö tuossa tehtiin !

No pakko kait se on sit odottaa sitä elokuun 20 päivää. Vaan oottakaas sit muuten juoksetta meinataan ottaa muutamat treenit ennen tositoimia, Ja eihän täs ole enää kuin viikko ! tsemppiä loppu vankeuteen kaikille karvakamuille T: Hippu ja Nelli :)

Vikkelää fillarointia....

Täytyy kyllä sanoa että eilen meillä oli aika mielenkiintoinen pyörälenkki !
 Kaikki alkoi ihan normaalisti niin kuin aina ennenkin. Mutta kun matkaa oli taitettu n. 4 km oli meillä hämmästys suuri !  Minä siis poljin ihan kaikessa rauhassa ja välillä vilkuilin kuinka kaverit tulee mukana ja kun käännän jälleen katseeni eteen päin, niin meinasi kyllä leuat loksahtaa pois sijoilta. Siinä meidän edessä ihan tien varressa n. 30 m päässä  meistä istua napotti karhu ja kellokin oli vasta hieman yli ilta kuuden siis aivan valoisaa vielä. Vaan kun Hippu ja Nelli huomasivat tuon otuksen niin kylläpä pyöräni sai tuas vauhtia. Molemmat läksivät pinkomaan hirmuisella vauhdilla kohti karhua. Ja kun siihen jälen kohtaan piästiin niin suunta olisi ollut metsään karhun perään. Minun oli pakko hypätä alas pyörän selästä kun jo meilkein lensinkin ojaan kun neidit kiskasivat menemään metsää kohti. Sain kyllä ihan tosissani vetää hihnasta jotta sain kaverit pois sieltä ojan penkalta.ja muutamat seuraavat kilometrit oli minulle varsinaista hiki urheilua kun koetin saada kavereita tulemaan mukanani ja toiset vain yrittivät vetää takas karhun jäljelle. kuvaa en kyllä kerennyt ottamaan kun kohtaaminen oli ohi ihan muutamassa sekunnissa, ei kerenny muuta kun vain ajattelamaan että kännykkä olis taskussa ja silloin otso olikin jo hävinnyt metsän pimentoon. Liekkö johtunut hieman sateisen tuhnuisesta kelistä vai oliko nalle vain jäänyt mielen kiinnosta kuuntelemaan siihen että mikä siellä oikein tulee ?  Kun niinkin lähelle piästiin. No olihan siinä tietty sellainen ihan pieni mäen nyppylä jonka jälkeen nalle kohdattiin. Mutta kun se meidät näki niin sit otso-poikaa vietiin, on se vaan uskomattoman nopea eläin vaikka ei siltä näytä, ja kuinka hiljaa se osaa mennä. Silloin vain kuului yksi risahdus kun nalle hyppäsi ojan yli ja vasta penkalla oli kuivaa kaadettua vesakkoa. Mutta sen jälkeen ei enää mitään kuulunut ja poistuminen meidän näkyvistä oli todella nopea tosiaan ihan muutaman sekunnin se vain kesti. Vaan hämmästys oli suuri kuinka täpinöissään Hippu ja Nelli olivat. Siis ei mitään merkkiä jotta olisivat pelänneet, päin vastoin riistaveret kuohahti ja kunnolla.

Kotona kun kerroin tuosta kohtaamisesta niin rakas- vaimoni rupesi minulle ehdottelemaan. Jos minulle hommattasiin sellainen kypäräkamera. Niin saisi kattoa videolta noita minun lenkien tapahtumia. :D

Vaan mielen kiinnolla jään seuraavaa lenkkkiä odottamaan että mitähän sitä sitten sillä kertaa tapahtuu :)

Lauantain marjareissu :)

Täytyy kyllä tunnustaa että viime viikot on ollut aika hektistä aikaa ja ei oikein ole kerennyt koneenkaan ääreen rauhoittua. Vaimoni jalan tulehduttua on marjojen keruu nyt ollut kokonaan minun kontollani. Eipä silti kyllähän tuo rakas vaimoni oli kovasti lähdössä vattuun, mutta annoin tuohon ajatukseen jyrkän vastalauseen. Turhahan se on itseään liikaa rasittaa, ja kun minä kummiskin tykkään tuolla luonnon helmassa viipetellä. Nuorempi tyttärenikin on ollut useammallakin reissulla mukana. Viimeksi nyt viikonloppuna kävimme töitteni jälkeen poimimassa mustikoita ja hyvin neiti tuntui viihtyvän. Ja siinä samalla marjoja poimiessa oli hyvä kerrata asioita metsästäjän tutkintoa varten, viime viikollahan hän kyllä jo kävi, mutta harmillisesti jäi kahdesta virheestä kiinni. Silloin kun koetta käytiin läpi niin tutkinnon vastaan ottaja totesi tytölle jotta "näkee että olet lukenut paljon". Näytti siltä että nuo virheet oli ns. ymmärrys virheitä. Kun kyllähän ne kysymykset on esitetty aika ovelasti joten ei ihme jos 11 vuotias ei ihan kaikkea heti hoksaa, vaan ei hän luovuta kovasti kertailee asioita ja uusi tutkinto päiväkin onjo  kiikarissa ja kovasti suunnittelee syksyn eräretkijäkin :)

Mutta hieno oli marjareissu viimeksi. Näki kuinka tyttökin nautti reissusta, nähtiin siinä samalla reissulla kaksi todella hyvää koppelo pesuetta n. 10 poikasta per pesue ja kaikki muutkin näkemämme kanalintu pesueet ovat olleet todella hyvä kokoisia, mitä kesän mittaan on tullut vastaan ja se on ollut ilo huomata kun pesinnät ovat onnistuneet :)

Vaan ensimmäisen sankollisen jälkeen olikin hyvä viettää taukoa paikalla ja samalla sitten hieman kerrattiin jokamiehen oikeuksiakin. Ja kun olimme omilla maillamme niin tämäkin toiminta oli ihan luvallista, mutta turvallisuus ennen kaikkea joten paikka valittiin ihan rannasta, jotta makkara tulet saataisiin hyvin lähtiessä sammutettua.

Mukavasti siinä useampi tunti vierähti ja kotona olimme sitten vasta ihan iltahämärissä ja pari sangollista mustikoita tuli poimittua tuolla reissulla ja kyllä neitikin uutterasti poimuria liikutteli ja marjoja sankoon kumosi.

Vaan luulen että nyt on ensi talven mustikat jo kasassa ja jäämme odottamaan puolukoiden sekä karpaloiden kypsymistä joita kyllä näyttä tulevan todella hyvin myös.

Tonnin Tytöt.....

Kesän urheilu ohjelmamme on toiminut hyvin uskollisesti ja eilen illalla napsahti Hipulla ja Nellillä 1000 km juoksutusta mittariin. Näin kiinnipito aikanakin on myös huolehdittava kaverien liikunnasta. Vaikka eihän tuo pyöräily ja lenkkeily tietenkään vastaa tehollisesti sitä mitä se on jahtiaikana metsissä juoksu, mutta hyvillä mielin kyllä menemme kohti syksyä. Ja uskompa kyllä että kaverit on varmana heti alusta alkaen täydessä pelivireessä, kun niitä jäniksen hajujakin on voisi kyllä sanoa että poikkeuksetta joka kerta lenkillä saanut imaista kuonoon. Ja sen kyllä on meidän kylä saanut välistä aina kuulla, no tietäpäväthän ainakin kuka on liikkeellä iltashämärissä.

Ja kyllä nuo ajuri-neidot ovat nauttineet noista juoksulenkeistäkin yhtä lailla. Ja joka kerta alkaa metakka tarhassa kun vain näkevät minut hihna kädessä, ja jos nyt on sattunut olemaan sitten huilipäivä niin varsinkin Nelli aina illalla kyselee, että enkö minä meinaa todellakaan lähteä liikenteeseen. Pienen purppasun jälkeen sitten istahtaa tarhan verannalle kopin eteen istumaan ja vahtimaan jos sitten kuitenkin, ja toinen reppana saattaa istua tunnin pitkän matkaa toistakin siinä tuijotaen kohti ulko ovea, jos se isäntä sieltä muuttaisi kuitenkin mielensä. Onhan se sydäntä särkevää katsoa kuinka toinen odottaa, mutta kyllä niitä lepopäiviäkin tarvitaan välistä.

Vaikka välistä on sattunut pieniä kommelluksiakin tuolla tien päällä, niin on noista lenkeistä kyllä nauttinut itsekkin. Ja pysyyhän siinä itselläkin kunto kohillaa. Ja onhan tuo sitä paitsi erittäin edullinen urheilu muoto. Mitä nyt yhden polkupyörän ajoin rikki ja yhdet lenkkarit juoksin puhki, mutta se on pientä. Kun se pyöräkin oli jo tosi vanha. Vaikka kyllä tuo vanha ns. mummomallin pyörä on oikeastaan kaiken paras koirien juoksutukseen.

 Mutta oikein reipasta loppu kesää ja iloista syksyn odotusta kaikille :)