Vikkelää fillarointia....

Täytyy kyllä sanoa että eilen meillä oli aika mielenkiintoinen pyörälenkki !
 Kaikki alkoi ihan normaalisti niin kuin aina ennenkin. Mutta kun matkaa oli taitettu n. 4 km oli meillä hämmästys suuri !  Minä siis poljin ihan kaikessa rauhassa ja välillä vilkuilin kuinka kaverit tulee mukana ja kun käännän jälleen katseeni eteen päin, niin meinasi kyllä leuat loksahtaa pois sijoilta. Siinä meidän edessä ihan tien varressa n. 30 m päässä  meistä istua napotti karhu ja kellokin oli vasta hieman yli ilta kuuden siis aivan valoisaa vielä. Vaan kun Hippu ja Nelli huomasivat tuon otuksen niin kylläpä pyöräni sai tuas vauhtia. Molemmat läksivät pinkomaan hirmuisella vauhdilla kohti karhua. Ja kun siihen jälen kohtaan piästiin niin suunta olisi ollut metsään karhun perään. Minun oli pakko hypätä alas pyörän selästä kun jo meilkein lensinkin ojaan kun neidit kiskasivat menemään metsää kohti. Sain kyllä ihan tosissani vetää hihnasta jotta sain kaverit pois sieltä ojan penkalta.ja muutamat seuraavat kilometrit oli minulle varsinaista hiki urheilua kun koetin saada kavereita tulemaan mukanani ja toiset vain yrittivät vetää takas karhun jäljelle. kuvaa en kyllä kerennyt ottamaan kun kohtaaminen oli ohi ihan muutamassa sekunnissa, ei kerenny muuta kun vain ajattelamaan että kännykkä olis taskussa ja silloin otso olikin jo hävinnyt metsän pimentoon. Liekkö johtunut hieman sateisen tuhnuisesta kelistä vai oliko nalle vain jäänyt mielen kiinnosta kuuntelemaan siihen että mikä siellä oikein tulee ?  Kun niinkin lähelle piästiin. No olihan siinä tietty sellainen ihan pieni mäen nyppylä jonka jälkeen nalle kohdattiin. Mutta kun se meidät näki niin sit otso-poikaa vietiin, on se vaan uskomattoman nopea eläin vaikka ei siltä näytä, ja kuinka hiljaa se osaa mennä. Silloin vain kuului yksi risahdus kun nalle hyppäsi ojan yli ja vasta penkalla oli kuivaa kaadettua vesakkoa. Mutta sen jälkeen ei enää mitään kuulunut ja poistuminen meidän näkyvistä oli todella nopea tosiaan ihan muutaman sekunnin se vain kesti. Vaan hämmästys oli suuri kuinka täpinöissään Hippu ja Nelli olivat. Siis ei mitään merkkiä jotta olisivat pelänneet, päin vastoin riistaveret kuohahti ja kunnolla.

Kotona kun kerroin tuosta kohtaamisesta niin rakas- vaimoni rupesi minulle ehdottelemaan. Jos minulle hommattasiin sellainen kypäräkamera. Niin saisi kattoa videolta noita minun lenkien tapahtumia. :D

Vaan mielen kiinnolla jään seuraavaa lenkkkiä odottamaan että mitähän sitä sitten sillä kertaa tapahtuu :)