Se ensimmäinen !

Pyhä aamu valkeni sopivan napakkana halla aamuna. Itse olin jo noussut hyvissä ajoin laittelemaan eväitä ja metsästys varusteita kuntoon ja pakannut ne autoon. Hieman vajaa kuuden herättelin varovaisesti tytärtäni aamupalalle. Ja ylös nousu ei tuottanut nuorelle neidille ongelmia sillä olihan metsälle lähdöstä sovittu jo viikolla ja tuota aamua kerettiin jo odottaakkin.

Siinä muun perheen vielä nukkuessa nautimme tyttären kanssa aamiaista suunnitellen jahtipaikkaa  viime hetken neuvojen saattelemana. Päivän tarkoitus oli antaa tyttären hoitaa jahti puolta ja minun itse olla vain henkisenä tukena. Tokihan sitä itsekkin otti aseistusta mukaan kaiken varalta, kun hyvähän se on olla varmistajan mukana ainakin näin alkuun. Vaan aamisen nautittuamme otimme Hipun mukaan  pieni pisu lenkki ja autoon.... Siitä alkoi matka kohti tuttuja maastoja.

Perille saavuttiin sopivasti aamu hämärissä. Tutka peli kuntoon ja päästimme Hipun työmailleen.
Jostain syystä aamu lähti kankeasti käyntiin ja todella harvasta haukusta huolimatta totesimme jäniksen olevan liikkeellä. Vilkaisu tutkaan osoitti Hipun tulevan ihan meitä kohti ja kohta helähti ilmoille se tuttu kiljaisu........ Ja jänis juoksee aivan eteemme tielle ja heti takaisin metsän puolelle. Kuiskaan tyttärelleni varovaisesti että jänis istuu aivan meidän vasemmalla puolella. Ja ennen kuin keretään sen enempää toimia pyyhältää pitkä korva satanen lasissa takaisin tielle meidän eteemme. Tässä vaiheessa Hippu oli jo niin lähellä että tyttö ei voinut muuta kuin katso kuinka jänis häviää pusikkoon ja Hippu heti perässä. Ajo jatkuu kiivaana ja minä tarkkailen tutkaa ja annan neidille tilanne katsausta. N. 10 minuutin perästä kuulen hennon kuiskauksen "Isi jänis on tiellä" Ja todellakin jänis oli reilun sadan metrin päässä meistä vasemmalla tiellä ja samassa neidillä olikin jo jänis ristikolla. Kuiskaan tyttärelle "Älä ammu, pidä tähtäyksessä" neiti seuraa kiikarin läpi kohti juoksevaa jänistä "pidätä"  "Pidätä" kuiskaan välistä ohjeita  ase ei vapise yhtään ja jänis pysyy ristikolla Ja........ kuiskaan "voit ampua" sekunin murto-osaa myöhemmin 22 magnum Noriko päästää ilmoille kimeän pamauksen ja.........    Jänis ottaa juoksusta voltin ja matka pysähtyy välittömästi. Siis aivan loistavasti tyttäreni piti paketin kasassa vaikka tilanne oli nuorelle metsästäjälle todella jännittävä. Noin 50 m oli ampuma matka ja kohti juokseva jänis ja neiti suoritti kaadon kerta laukauksella, ylpeänä sain todeta tyttärelleni kehujen kera että täydellinen riistalaukaus. Kyllä tunne oli ja on vieläkin isukilla mielettömän hieno. Ja vaikka näki kuinka neidistä jännitys purkaantui laukauksen jälkeen, kasvoilta silti loisti iloinen hymy joka kertoi enempi kuin tuhat sanaa "Jes minä onnistuin" ja sisimmässäni kuulen sanat "hyvää syntymäpäivää isä" niin tyttärenihän lupasi isille synttäri lahjaksi jäniksen eikä lahja tullut kun vain parisen viikkoa myöhässä :)

Kaadolle saavuttuamme katson jänistä huomaan laukauksen todellakin tienneen paikkansa. Luoti oli mennyt aivan keskeltä juuri rintalastan yläpuolelta kaulakuopasta sisään.

Otimme Hipun siinä hihnaan ja  suolistimme jäniksen yhdessä ja tytär antoi herkku palat koiralle. Ja tietenkin piti suorittaa viralliset kuvaukset kaverin ja saalin kanssa. löysäsimme hihnan uudelleen ja päästimme Hipun vielä töilleen.

Siinä iloiten tapahtuneesta paistelimme eväs makkaroita ja nautimme lämmintä juotavaa samalla seuraten Hipun työskenteleyä. Toista ei tuona päivänä enää ammuttukkaan vaan annoimme kaverin vain vielä hetken jatkaa työtään josta hän pitää. Vaan päiväkin rupesi jo kääntymään iltapäivän puolelle joten läksimme hakemaan hippua kyytiin. Kun tarkoitus oli vielä kotimatkalla käydä katsomassa suppilovahveroita. Hippu oli vielä mukanamme kun me kävimme katsomassa sieniä ja totesimme tilanteen olevan huonon. Suppilovahveroita ja kanttarellejäkin löysimme myös. Mutta vain yhden muhennoksen tarpeet, mutta illan kruunuksi pastaa vahverokastikkeella siihen oli hyvä päättää
tuo taatusti ikimuistoisin jahtipäivä jonka olen koskaan viettänyt.

                         Hei hei metsä palaamme jälleen :)

Goretex kengät kokeilussa.

Vihdoin ja viimein sitä sai taas itseään kammettua koneen ääreen. Sillä luvattoman kauanhan tässä on tullut loistettua poissa olollaan blogi maailmasta. Vaan syksy on ollut todella kiireinen elokuun 20 päivän koitettua. On treenattu koiria, järjestelty juhlia, kisattukkin jo on  jne....... Vaan niihin sitten palaan myöhemmin :)

Ennen metsästys kauden alkua tuli päivitteyä varustusta ja ensimmäisenä olikin ostoslistalla uudet kengät. Niitä ei sitten tullut otettua hetken mielijohteesta vaan asiaan tulikin paneuduttua ihan perusteellisesti. Metsästys ja Kalastus lehden testien perusteella päädyin Viking deer hunter goretex kenkiin.

Kengät pärjäsivät v. 2013 kenkä testissä hyvin ja vielä oli vuoden todellisessa käytössä jonka jälkeen nuo v. 2013 kenkätestin parhaimmisto laitettiin uudelleen testiin ja tuo kyseinen kenkä malli oli ainut jossa vielä sukka pysyi täysin kuivana. Joten testien rohkaisemana etsinkin kenkiä myyvän yrityksen ja eikun ostoksille. Meidän lähellähän ei sellaista liikettä ollut joten nettikaupoille päädyin
HH sporttiin.

Asiointi sujui ihan supsikkaasti kyseisessä netti kaupassa. Mutta isona miinuksena oli koko taulukon puuttuminen. Yleensähän netti kaupoissa on taulukot kun mittaat jalkasi pituuden, niin voit tarkistaa kenkäsi koon ja tämä asia puuttui kyseisen firman sivuilta. Toivottavasti korjaavat asian. Ja kun sitten soitin liikkeeseen ei nyt myyjäkään osannut asiassa auttaa joten toivoisin myös myyjien hieman enempi perehtyvän myyviinsä tuotteisiin. Siispä heitin arpaa ja tilasin tietenkin vaihto oikeuden turvin kengät itselleni aikaisempien kenkieni koon mukaan. No arvaukseni osui nappiin ja kengät tärppäsi heti sopivat.

Vaan itse kenkiin näin noin kuukaudern kokeilun perusteella.

Ensi tuntuma ! Erittäin napakka ehken hieman kankea, mutta mielyttävän tuntuinen jalalle, ja kun jalka tottui kenkään ja  jokunen lenkki tuli kävelty ei enää alkukankeutta enää huomannut ja tietty ainahan tuollaiset kengät on aluksi hieman kankean oliset ennen kuin kenkä muotoutuu jalan mukaan.
jalka ei kipeytynyt alkuunkaan ollenkaan vaikka testi kävelyjä suorittelinkin heti kättelyssä ihan maastossa. joten alku arvosanana Kiitettävä !

Kenkää on koeteltu jo niin märässä heinikossa kuin ihan vedessäkin ja sukka on pysynyt kuivana, nahkan pinta kuluu yllättävän nopeasti, mutta vesi on pysynyt kengän ulkopuolella. Pohja on kengissä mielestäni hyvin pitävä sillä on tullut tehtyä jyrkissäkin rinteissä nousuja ja jalka on pysynyt maassa ilman lipeämisiä, märässä kivikossa ei ole vielä tullut kokeiltua kengänpitoa, mutta sen asian ainon kyllä korjata lähi aikoina. Ja tietenkin kengät vaatii hoitoa mikäli niiden haluaa kestävän useamman vuoden joten kuivaus huoneen lämmössä EI ! uunin kyljessä ja tietenkin rasvaus silloin tällöin on hyvä suorittaa.

Joten näin lyhyellä kokeilulla uskallan kenkää suositella, vaikka kyseessä onkin halvemman hinta luokan goretex kengät. Sillä mielestäni hinta ja laatu kohtaavat tuossa kengässä.  HH sportin hinta oli minun koossani 189 € joten varsin kohtuullinen. Mutta tarkemman arvioni kengistä annan sitten keväällä kun kenkiä on tullut käytettyä enempi.

 

       Jahti rikasta syksyn jatkoa toivottelee Pupu-poimurit

Jahtikauden aloitus.

Täällä meillä päin kun ei oikein ole kunnollisia kyyhky paikkoja, niin jahti tuleekin yleensä aloitettua näin 20..8 Tänä vuonna ovat kyllä vesilintu ja myöskin kanalintu pesueet pieniä joten ei sitten eilen tullut vielä päivällä mihinkään lähdettyä vaan jahtiin suuntasinkin vasta illasta tutulle purolle.

Niin tällä kertaa sorsat saivat olla minulta ihan rauhassa kun tuo majava jahtikin alkaa samana päivänä kallistuinkin nyt majan puoleen. Iltapuhteella autoni kaartele tuttuja teitä pitkin kohti illan jahtimaita. Passipaikkani jouduin vaihtamaan keväisestä vakiopaikasta aivan puronvarteen kun vesi oli todella alhaalla ja vesakot peitti erittäin tehokkaasti puron joten vanhasta passipaikasta ei olisi mitään mahdollisuuksia purolle nähdä.

Lasken reppujakkarani sopivan pusikon sisään ja istahdan odottamaan. Ajatukseni vaeltelevat niin menneissä kuin tulevissakin jahdeissa, samalla kuunnellen luonnon rauhoittavia äääniä. Jossain kaukana sorsapari pitää iltakonserttiaan pikkulintujen visärtessä vieressäni rantapusikossa. Jossain vaiheessa jokunen kyyhkykin lentää yli, mutta hieman liian kaukana ja ei  panoksetkaan olleet sopivia kyyhkylle joten seuraan vain katseella niiden menoa. Käy siinä piisamikin kolmeen kertaan minua tervehtimässä. Tieltäkin kantautuu välistä autojen hurina, mutta purolla saan olla rauhassa omissa ajatuksissani. Kunnes vähän matkan päästä korviini kantautuu tuttu läjäys. Puron isäntä tahi emäntä oli herännyt ja ilmaisi olemassa olonsa, tunnen kuinka adrealiini virtaa suonissa ja ilman täyttää jännittynyt odotus. Muutama läjäys ja hiljaisuus. Asukit suunnistivatkin tällä kertaa läheisen lammen suuntaan. Jatkan odotustani iltahämärään asti, mutta tällä kertaa Majavat ei halunneet näyttäytyä. Kasattuani kamppeet kävelen hissukseen autolleni. Kävellessäni nautin vielä syksyn raikkaasta ilmasta, heitän hyvästit purolle ja katoan pimeään metsikköön. Nukkuos rauhassa palaan jälleen.............

Onhan tuo kyttäysjahti useinkin hieman yksinäistä puuhaa, mutta toisaalta välistä onkin mukava vaipua omiin aatoksiin kuunnellen luonnonsinfoniaa.

Se on loppu nyt !!!

Loma nimittäin.

Niin se vain lomakin vihdoin päättyi ja erittäin iloisena kaverit olivat aamusella kun näkivät minun hipelöivän tutkalaatikkoa. Asteltuani tutka kädessäni keittiöön olikin sylini täynnä iloisia hännän heiluttajia.

Vaan niin kuin aina kunnia syksyn ensimmäisestä ajosta annetaan tarhamme vanhimmalle työläiselle Eli Hipulle. Nelli kyllä hieman huuli pyöreänä katseli haikein katsein ovelle kun läksin viemään Hippua työmaalle. Mutta asettui sitten kuitenkin tyytyväsenä viltille saatuaan puruluun ja tietoisena siitä että huomenna olisi hänen vuoro lähteä ajoon.

Saattelin hippua ulkosalle ja löysäsin hihnan.  Pieni pyrähdys vilkaisu lapojen yli isäntään päin. Sekunnin murto-osan  vilkaisu  ja kohta Hippu katoaakin metsän siimekseen.  Itse menen lopettelemaan aamukahvia  hoidettuani ensin aamunavetan. Ja kahvitellessa tuleekin vilkaistua tutkaan ja huomaan Hipun rengastavan pihapellon päässä jokunen lenkki ja viiva kartalla osoittaa hipun menevän määrätietoisesti kohti jokivarren rinnettä ja ei kauaakaan kun ilmoille kajahtaa riemun kiljaisut " Minä löysin"

Ja niin jälleen puolen tunnin haun jälkeen jänö sai kyytiä, ja kyllä Hippu tuntui lystiä pitävänkin. 2,5 h annoin hipun jänöä juoksuttaa ja sitten hihna kiinni se oli aivan riittävä pätkä näin kauden ekaksi ajoksi. Vaikkakin kuntoa kyllä riittäisi pidenpäänkin suoritukseen, mutta ei makeaa mahan täydeltä heti alkuun, kun päivät on vielä kuitenkin suhteellisen lämpöiset. Aamulla kyllä keli suosi meidän treenireissua edellisenä päivänä ja viime yönä satoi vettä joten ilma oli jäähtynyt mukavasti ja mittäri näyttikin vain + 12 c kun aamu kuudelta hihnaa löysättiin.

Ja nyt sitten onkin mukava ottaa päivänokoset nähden suloisia unia  jänöistä.......

   
                      Kauniita unia rakas Tähtisilmäni  :)