24 syyskuuta 2013

Hempeät kotisairaanhoitajat

Lomani loppui ja arki alkoi............

                                  ....................... Ja ihan jytinällä !

Vaan olisi tuo jytinä saanut olla mieluummin ihan jotain muuta. Aamuni alkoi melkoisellä päänsäryllä, olo oli niin kuin olisi vetänyt ainaskin sata kertaa vuoristoradassa peräkanaa. Oksetti, pyörytti ja päätä särki niin että tuntui siltä niin kuin koko pää räjähtäisi. Vaimoni kiikutti minulle kylmää käärettä otsalle ja läksi viemään tytärtämme kouluun. Jossain vaiheessa kampesin itseäni alakertaan ja totesin että ei ole vielä asiaa jalkeille. Eikun takaisin peiton alle ja tabut naamariin ja käärettä otsalle. Onneksi vaimoni oli hoitanut eläimet niin sain levätä rauhassa samassa punkassa ikiomien kotisairaanhoitajien kanssa :D

Kyllä nuo koiruudet osaa huomioida milloin "laumanjohtaja" ei ole ihan täysin peli kunnossa. Kumpainenkin Hippu ja Nelli kampesi viereeni ikään kuin turvaamaan lepoani toinen jalko päässä ja toinen siinä kainalossa ja välillä vaihtoivat paikkoja. Vaimoni oli jossain vaiheessa katsonut ja huokaissut hiljaa että kait tuohon mahan piälle vielä mahtuisi kolmaskin.

 Mistä sitten päästäänkin minun ensi kevään haaveeseen. Suunnitelmissa olisi pienten tassujen vipinää ihan reilummaltikkin ajatus olisi pennuttaa Nelli, mutta se on vielä kysymys merkki. Kaikki riippuu myös osittain siitä kuinka Nelli tulee pärjäämään ajokokeissa. Tänä kautena on tarkoitus viedä Nelli viivalle, ja jos hyviä tuloksia tulee niin voi olla että pennutus on edessä keväällä vaan sen näkee sitten myöhemmin.


Olipa aamulla ollut paparazzikin liikenteessä. No mikäpä tuossa oli köllötellessä "sairaanhoitajien" saartamana. Ja kyllä se olokin sitten pikku hiljaa rupesi korjaantumaan ja töihinkin selvisin lähtemään vaikka kyllä vielä työpaikallakin hieman päätä jomotti, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Kunnialla työpäivä vietiin loppuun asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti