Niin sitä jänis jahtia emme päässeet alooittamaan syyskuun ensimäisenä, vaan sitä siirrettin yhdellä päivällä ja tytär sai koulusta yhden päivän vapaata tuota varten joten yhteistä metsäreissua päästiin suunnittelemaan.
Sen verran kyllä ensimmäinen päivä käytiin puuhastelemassa seuraavan päivän jahtialueella, että laittelin paikalle mitta keppejä matkoille 10 m, 20 m ja 30 m tämä ihan sen takia jotta jos se jänö nyt sattuis siihen tulemaan jotta tytär oppisi hieman hahmottamaan jäniksen koka eri matkoilta, kun ihan metsien kätköissä matkan arvioiminen voi olla hankalaa. Ja kun osaa suhteuttaa kokoa matkaan helpottaa se toimintaa myöhemmin. Sitten myös katsottiin turvalliset ampuma suunnat kun jahtiaseena oli hänellä magnum pienoiskivääri, niin suunnat katsottiin tarkkaan ja turvallisuus juttuja käytiin läpi huolella jottei aiheutuisi vaara tilanteita.
Seuraavana aamuna kun eväät ja jahtivermeet oli pakattu autoon oli enää sen tärkeimmän apulaisen vuoro. Tottuneesti tytär nouti koiran tarhasta, nyt oli Hipun vuoro lähteä maastoon. Suuntana meillä oli kotitilani maastot se on aloittelevalle metsästäjälle hyvä paikka, kun jänikset liikkuu siellä pienellä alalla. oikeastaan pakostakin kun kyseessä on niemi ja keskellä kulkee tie niin tilanteet voisi olla hyvinkin toden näköisiä.
Aamulla ajo läksi nopeasti liikkeelle ja ajosta pääteltiin ajettavan olevan pienehkö jänö. Kun juokseminen ei oikein jänölle maistunut, vaan tahtoi piilotella vähän väliä, mutta sitkeästi Hippu jänöä liikkeelle laittoi. Vaan aina kaikki ei mene suunnitellusti ja tällä kertaa jänö halusi juosta tiheässä pöpelikössä lähes koko ajan pari kertaa kävi tiellä, mutta ei meidän näkösällä. Saalista ei tuolla reissulla tullut ja sehän ei olekkaan päätarkoitus, vaan se jotta saatiin viettää laatuaikaa ja nauttia luonnon rauhasta. kyllä tyttäreni jäniksen kerran näkikin, mutta ei ampunut kun oli sovittu ne ampuma sektorit ja kun jänö oli tällaisen ulkopuolella jätti hän ampumatta. Ja tietenki neitiä tästä piti kovasti kehua kun osaa toimia oikein, sillä joskus on parempi jättää laukaus suorittamatta eikä ampua umpimähkään saaliin kiilto silmissä. Ja metsästäjän taivalhan on alussa joten luulen että vielä hän kerkeää ekan jänönsä kaataa.
Odottavan aika ei välttämättä aina ole pitkä. tarkkaavaisesti neiti kuunteli ajoa ja oli valppaana passipaikallaan.
Ja välillä ajon kaikotessa hieman etemmäksi oli hyvä lämitellä nuotiolla ja opetella tutkan käyttöä.
Ja jouduttiin vaihtamaan kertaalleen, ennalta valittua passipaikkaa kun ajo eteni ja tuntui ettei jänö palaa takaisin ja hienosti se meni nopeasti katsottiin turvalliset ampuma suunnat ja eikun odottamaan. taisi lopulta se jänö kaikota mökkien alle kun ajo lopulta katkesi eikä enää lähtenyt liikkeell sitkeästä työskentelystä huolimatta. Ja Hipun vaihtaessa aluteen ja etsiessä uutta jänöä olikin sitten eväs tauon paikka.
siinä evästellessä uusi ajokin helähti käyntiin ja tuota jänöä neiti pääsikin näkemään, vaan kun se oli ns. turva-alueen ulkopuolellam sai pupu tällä kertaa jatkaa matkaa. Kohta sitten päivä alkoikin olla lopuillaan ja koiraa lähdettiin ottamaan kiinni. Sillä lämpötilan noustessa liki + 20 oli päivää turha jatkaa kun on nuo jo koiralle hyvästä kunnosta huolimatta turhan rankkoja lukemia, näin koiran terveyttä ajatellen. Mutta tästä on hyvä jatkaa harrastusta, ja katsotaan kuinka seuraavalla kerralla käy.
Iloista syksyn jatkoa ja raikuvia pitkiä ajoaja T: Pupu-poimurit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti