Sankareita onko heitä ?

Minulle ainakin näitä sankareita on :)

Tyttäreni on tänä syksynä ollut oikein uutterasti mukana näissä erä-jorma harrastuksissa, ja ylpeänä olenkin saanut seurata hänen toimiaan.

Kaikkihan alkoi eräänä oikein aikaisena lauantai aamuna. Menin varovaisesti nuorta neitiä herättelemään, jotain hän mumisi unen rajamailla kun olihan takana raskas kouluviikko näytti siltä että ylös ei noustaisi. Kysäisin että lähdettäänkö ajokokeisiin, niin silloin peitto rävähti sivuun ja tyttö oli skarppina istuillaan ja tokaisi minulle "eiköhän muuten lähetä" Olihan hän kovasti odottanut tuota päivää joten uni karisi välittömästi silmistä vaikka kello oli vasta puoli neljä aamulla.

Aamupalan ja koirien aamutoimien jälkeen kamat pakattiin autoon ja lähdettiin hekemaan tuomareita kyytiin ja eikun kohti kisakeskusta. Kisa paikalla odotti aamupala ja alku selvittelyiden sekä maasto arvontojen jälkeen olikin aika lähteä maastoon. Tottuneesti neiti laitteli tutkat kondikseen ja luvan saatuaan luiskautti Hipun hihnasta töihin ja hyvinkin pikaisesti alkoi kimakka ajo kuulumaan. Jossain vaiheessa vain jänö teki tiukat kommerverkit ja hipulla tuli pienoinen katko ajoon, mutta kyllä hän sen varmalla otteella kuitenkin selvitti. Kun erä alkoi lähestyä loppuaan olikin edessä tiukka rasti. Hippu oli mennyt jäniksen kanssa oikein vetisen suon taakse ja ajo raikoi siellä, mutta koirahan täytyi saada kinni joten eikun töppöstä toisen eteen. Ja aivan uskomaton kyllä tyttäreni on hän vintteli kanssani poikki suon hakemaan koiraa toiselle erälle ja ei minkäänlaista valitusta. Gepsistä katselin että matkaa tuli reilut 2 km suota myöten, kyllä tytär sai välittömästi kehut aivan mielettömästä suorituksesta. Autolla pidettiin pikainen nestetankkaus tauko ja siirryttiin toiselle erälle. Tässä välin olikin hyvä pitää eväs taukoa ja ei oikein kunnolla edes keretty laittaa eväitä tarjolle, kun vierestä kuului kauhia äläkkä ja niin sai tuas jänis kyytiä.

Päivä alkoi jo kyllä lämmetä uhkaavasti, mutta erä saatiin vietyä hienosti loppuun ja tällä kertaa oli kiinni otto huomattavasti paljon helpompi, kun erän loppuun jänö oli mennyt pitkin tietä ja siitä Hippu sitten saatiin kiinni.

Kumppanukset pitivät sitten pientä herkkuttelu hetkeä päivän päätteeksi. ja kyllä näki mitenkä onnellisia kumpainenkin oli, kasvot loistivat kilpaa auringon kanssa.

Ja tyytyväisenä päivän työhönsä Hippukin otti pienet nokoset auringon paisteessa tuomareiden täyttäessä lappuja.

Vaan kisapaikalla kun tuloksia julkistettiin se riemu vasta repesikin neitit ottivat ja voittivat kisan ja saivat jatkopaikan SM kisaan. Voitte vain kuvitella sitä iloa mikä heillä oli, kyllä Hippu sai kotona paijailua ja hellää huolen pitoa. Ja myönnän kyllä tuntui että melkein silmä kulma kostui kun näki kahdet erittäin onnelliset kasvot. 

            Ja kohti uusia haasteita.......