Tuokaa mulle omenan kokoinen Diapam......

Tänä aamuna mieleni teki kyllä tuumata juuri noin, lainatakseni Jope Ruonansuun laulun sanoja.

Aamu alkoi todella mukavasti kun eräs tuttavani nimeltään herra migreeni päätti tuas kyläillä. Heräsin jälleen kerran siihen että on kauhian huono olo ja tuntuu että pää räjähtää. No onneksi rakas-vaimoni tietää tuon taudin kujeet ja kiikutti minulle kylmää käärettä ja tabletteja kourallisen. Siinäpä sitä sitten aamu makoiltiin, mutta tuntien tautini kampesin itseni väkipakolla jalkeille koska oloni yleensä helpottaa kun sua raitista ilmaa. Vaan eipä kyllä tänään saanut oikeastaan mitään järellistä aikaan, kun aina on migreeni kohtauksen jälkeen koko päivä vähän niin kuin sumussa olemista. Sen verran sain itestäni irti että vaimoni kanssa kävimme ajamassa hevosella ja hieman nikkaroin kuvaus kalustoani. kokeilin tehdä sellaisen suotimen objektiivin päähän, kun nekin hyväkkäät kaupasta ostettuna maksaa jonkun kympin ja kitsaskun on (joskus) niin väkertelin sitä sitten itse. Joskus lenkillä ollessa silmiini pisti rikkinäinen cd levy, siitä oli vain ne kirkkaat muovit jäljellä ja silloin heräsi ajatus tehdä niistä se suodin. Ja pienellä leikkelyllä, hiomisella ja aivan upealla teippi kiinnityksellä syntyi kotitekoinen suodin. :D

No tässä muutama testi kuva ihan pihapiiristä otettuna. Ja kritiikkiä saa antaa :)

Ehkä se vaatii vielä pientä hieno säätöä, mutta jos noista näkysi toiminta periaate. :)

Äitien päivänäkin tuli hieman kuvailtua samalla kun ulkoiltiin, ei tietty ihan niin antaumuksella kuin yleensä, ihan näin perheteknisistä syistä johtuen :D Mutta sovimme siinä patikoidessa että otamme keikan uusiksi. Vaimo kulta saa kalasta ja minä kuvata ihan mielin määrin. Vaikka tietty se kalastus kelpais mullekkin, mutta ei kaikkea voi samalla kertaa harjoittaa joten teemme suunitelman mukaisen työn jaon :)

Vaan tässä muutama otos tuolta reissulta päivän piristykseksi (toivottavasti)  vaikkakin hieman jälki junassa, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Kuva maraton......

Sunnuntaina aamulla kello soi jo apus viideltä koska tarkoitus oli pitää kuvaus päivä, mutta koko yön jatkunut vesi sade muutti hieman lähtö aikaani koska ilma oli todella synkkä ja pilvinen joten suosiolla otin vielä tunnin nokoset. Hieman jälkeen seitsemän olinkin sitten jo aamukahvit juonut ja kuvaus välineet pakannut. Ensiksi suuntasin ihan koti maastoon, läheiselle purolle katsastamaan tilannetta siinä kulkiessa nautin aamun vitamiinit suoraan luonnon pakastimesta karpalot näin keväällä heti pikimmiten lumien sulettua ovat todella mehukkaita,  ja siinä samalla saa kuunnella sitä luonnon omaa sinfoniaa, niin voiko sitä enää aamu ihanammin alkaa. No  joutsenia, telkkiä, heinäsorsia jne ... olikin majavan patoaltaalla kohtalaisesti.  Vaan kun sitä kuvus suojaa siellä ei vielä ole niin ei niitä oikein päässyt lähelle hiipimällä jotta olisi saanut kuvattua. Itse Herra ja Rouva Majava olivat jo nukkumassa yö vuoron jälkeen. Mutta sen verran siinä tuli kumminkin tapahtumia jotta talviturkkini heitin kun tipuin jäihin, mutta ei hätää sain suojattua kameran ja puhelimen, mikä olikin tärkeintä kun ei nuo välineet ihan halpoja kumminkaan ole ja vaatteet saa aina pestyä ja kuivattua ja kun henkikään ei menny niin nou hätä. rutisteltuani sukista enimmät vedet, jatkoin sitten matkaa metsän poikki kotio samalla tuli jokunen kuvakin otettua.

Päivällä sitten kävin vielä eräällä koskella kuvaamassa ja vaimoni yksiselitteiset ohjeet oli että "eläkä sit keiku siellä virran päällä ja eläkä huku". No huoli on tietty ymmärrettävästikkin välistä aiheellista, kun ne kuvaus tekniikat ei aina ole ihan ergonomisesti oikeita tahi turvallisia ja kun noita pikku vahinkojakin välistä sattuu niin ...... myönnän aiheellista on :)

Vaan kuten voitte päätelläkkin, en keikkunut enkä hukkunut, joten tässä olisi joitakin otoksia sunnuntain kuvaus reissulta.

Kuva postaus

Nyt ei tarhamme väellä olekkaan tapahtunut mitään maata järisyttävää, ihan vain sitä normaalia koiran elämää loma-aikana. Lenkkeilyä ja sohvallalöhöilyä isännän kainalossa. No tarhan kevätsiivousta kyllä tuossa pidettiin ja tietenkin siinä lenkkeilyn ja löhöilyn välissä aina ruokatunnitkin pidetään :D

Itselläni on kyllä kameran laukaisu-sormea kutkuttanut , mutta nuo työt monastikkin hieman rajoittaa tuota harrastustoimintaa. Vaan nyt viikonloppuna olisi kyllä meininki käydä katsastamassa josko jotain kuvattavaa löytyisi, tietty pienellä keli varauksella ! Vaan sitä odotellessa laitan pientä kuvapostausta mitä vuosien varrella on saanut aikaiseksi. Ja jossain kaukana haaveissa siintää valokuvanäyttely, mutta ne kuvat ! (huoh)  Tuntuu että ei oikein osaa mitään kuvistaan sellaiseen kelpuuttaa, no aika näyttää :)

Kevät riemua !

Niin se vain kevät lähti etenemään hurjalla vauhdilla, lumesta on kohta enää muisto vain. Pellot on oikeastaa täysin sulat ja metsäkin alkaa olla kohta lumeton vain isoimmilla kuusikoilla oikeastaan on lunta enää mainittavaksi asti.

Aurinko on hellinyt meitä mukavasti ja koiratkin ovat osaneet nauttia lämpöisistä päivistä. keväinen sää on koirillekkin lisännyt energiaa ja Hippukin meidän "vanha" lady on myös intoutunut hieman irroittelemaan askellus on hyvin kepeä ja jos vain isännän silmä välttää niin kuono on kyllä hyvinkin pikaisesti jossain missä se ei saisi olla :D Vaan onnellinen voi olla kun näkee että nuo parhaat kamut ovat elämäänsä tyytyväisiä ja nauttivat tästä loma ajastakin. Mutta vaikka aurinko meitä päivisin helliikin, niin kyllä vielä öisin hieman pakastaa monena aamuna on ollut pihan lätäköt jääriitteessä ja nurmi hieman kuurainen.

Vain kaikki tämähän kuuluu kevääseen, joten oikein iloista ja aurinkoista sellaista kaikille :)

Siitä se sit alkaa :)

Kyllä se kevät nyt tekee tuloaan vaikka taisi nyt jäädä ne pahimmat lössökelit väliin, ja empä kyllä siitä valita. Viime päivien aikana lumi on saanut lämpien öiden ja vesisateen muodossa kyytiä urakalla ja piha tiekin on jo ihan sula ja alkaa olla suhteellisen kuivakin, ihan pihaan ei kehtaa ajaa kun piha on vielä pehmeä. Vaan pelloillekkin on ilmaantunut paljaita laikkuja ja biotooppimme on sulanut hurjasti no onhan se etelärinne, mutta kuitenkin.

Koirien tarhassa vielä riittää lunta vaan kohta päästään sinnekkin tekemään perusteellista kevät siivousta, ja kunhan kesä tulee niin sitten alkaa uusien tarhojen teko ja muutakin mukavaa pientä puuhastelua on tiedossa.

Eilen nähtiin kevään ensimmäinen joutsen pariskunta ja suunta niillä näytti olevan meidän lahellä olevalle pienelle joelle jospa se olisi ollut se nuori pari jolla ei ole vielä ollut poikasia, innolla olemme odottaneet milloinka niille tulee ensimmäiset poikaset. kesällä täytyy käydä kameran kanssa hiiviskelemässä jos saisi nuo uljaat linnutkin kuvattua, kun pesiväthän ne samassa patoaltaassa majavien kanssa.

             Vaan aurinkoisia kevät päiviä kaikille  :)

Kuvausta kyläreissulla

Tuossa viikonlopulla kylättelyreisua tehdessämme tuli kerrankin muistettua ottaa kamera matkaan. Siinä kun  matkan varrella sattuu olemaan mukava pikku koski, jota on monestikkin pitänyt kuvata vaan aina se kamera on jäänyt kotiin ja joka kerta ohi ajaessa on tullut harmiteltua sitä varsinkin näin talviaikaan. No nyt sit se kamera oli matkassa ja auto pistettiin levikille parkkiin ja kameran kans kosken varteen vaimoni turvallisuus ohjeiden säestämänä :D  on kuulemma joskus asiakkaat kertoneet minun kuvaus tavoista hänelle ja kuulemma ne kertomukset on hieman huolta herättäneet vaimossani. Jos sitä nyt joskus roikkuu yhdellä kädellä puun oksassa ja kamera toisessa kädessä kosken kosken yllä kuvaten jää muodostelmia...... no eipä siitä sen enempää.

Vaan kuvia ottaessa hämmästys oli suuri, jotain hämärää oli kamerassa, kuvat otti kyllä ihan normaalisti, mutta tuntui että värisävyt jäi jonnekkin kennon taakse piiloon. Vaikka kuinka koetin eri säädöillä niin aina vaan kuvat oli kauhean kylmiä ja sinisävyisiä, minä kun pyrin kuvaamaan aina manualisäädöillä en halua käyttää automatiikkaa. Sitten lopulta otin yhden kuvan automaatilla ihan testi mielessä ja tadaaa kuva oli ihan ok  kokeilin vielä hetken kuvailla kun arvelin että tuo minun uusi objektiivi opetuttaa kuvaamaan kun siinä on valovoimaa ihan erilailla kun siinä aikaisemmassa objektiivissä. En minä sitten niitä hyviä jää kuvia saanut ja matkaakin täytyi jatkaa kun kylässäkin pitäisi keretä olla, joten arvelin jättää opiskelun toiseen kertaan.

Mutta kyllä se jäi mieltäni askarruttamaan ja kotona sitten tuli pähkäiltyä ja testattua kameraa ja siis hä sisällä kuvat ihan hyvät en ymmärrä ??? Aikani kun siinä kameraa pyörittelin ja tutkailin ja testailin, niin vihdoin välähti ! joku oli lainannut kameraani ja olipa vielä samalla muuttanut sieltä asetuksia sisäkuvaukseen ja enhän mie sitä siellä kosken partaalla tajunnut ruveta tutkimaan, nyt sit kuvat ulkosallakin taas tuntuu onnistuvan kun asetukset muutin takas, eli reissu pitää tehdä uudelleen. Vaan tässä olisi jokunen epäonnistunut otos sieltä koskelta.

kuvia on hivenen muokattu kuvankäsittely ohjelmalla ja tuohon yhteen kokeilin mustavalko efektiä, itse en ole kauhean tyytyväinen, kritiikkiä otetaan vastaan kun se auttaa kehittämään itseään kuvauksessa.

 Ja hommat kun ei se aina mene niin kuin Strömsössä, niin välillä sitä epäonnistuukin ja hyvä niin :)

tuossa muuten olisi  yks kuva jäämuodostelmasta joka on otettu sillä apinakuvaus tekniikalla :D

Yllätyksiä ulkona

Tuossa aamusella tuli navetta töiden ja aamukahvin jälkeen hipsittyä ulkosalle kameran kanssa, tarkoituksena ottaa kuvia noista lähi pelloista, kun ne on tampattu niin täyteen jänön jälkiä et tuntuu et enempi on jälkeä kuin puhdasta hankea. On sen verta mukava näky kun on polkua polun perään, tietää ainakin et ensi syksylle Hipulle ja Nellille riittää töitä.

Siinä minä sitten aamusella ensi auringon säteiden peilatessa hankea seisoskelin pihatiellämme ja tiirailin etsimen läpi peltoa, välillä räpsäten kuvia tuosta jälki määrästä. Sitä jälkeä vaan on niin paljon jos aikoisi kaiken saada samaan kuvaan niin olisi pitänyt tehdä panoraamakuvaus, vaan tuo meidän kuvan käsittely ohjelma ei ole oikein oivallinen siihen.

Vaan yllätyksekseni sain huomata jotain vilahtavan etsimen oikeassa reunassa joka liikkui vinhaa vauhtia vasemmalle.....  No Herra tai Rouva Jänöhän se siinä puikkelehti aamulenkiltä kotia päin. Sitä siinä seurailin linssin läpi koittaen ottaa kuvia, vaan matkaa oli parisen sataa metriä, joten ei se oikein sellaiselta matkalta oivalleen onnistunut.

"No hyvä on hyvä on mie olin se tamppari tuossa pellolla, vaan oli siinä kaveritkin auttelemassa."



Näin sitä voi pienistäkin asioista saada iloa ja piristystä päivään, lapsukaisetkin koetti katsella ikkunasta olisiko sitä jänöä vielä näkynyt, vaan oli jo pitkä korva kadonnut metsän suojiin nukkumaan.

                              Iloista kevään jatkoa :)

Ulkoilua, ulkoilua ja ulkoilua

Eilen vietettiin ulkoilupäivää ihan reilummaltikkin, heti aamuusta suuntasimme Hipun ja Nellin kanssa kohti kirkonkylää lenkkeillen jonka jälkeen pienen lepohetken vietettyä tuli kammettua suksille ja suunnattua koti maastoon kameran kanssa pienelle tiedustelu retkelle. Hippu ja Nelli kyllä antoivat tarhasta eriävän mieli piteensä siitä kun isäntä nyt yksin ilman heitä lähtee metsään, ja meteli oli kyllä melkoinen jonka varmaan koko kylä kuuli. :) Ja tiukkaan kyllä tytöt tuijotti perään kun suuntasin metsään suksineni ja kameroineni.
no olihan se tietty sydäntä raastavaa kuunnella toisten itkua tarhasta vaan ei noitten kanssa onnistu metsässä hiihtely jos ne on hihnassa, on ne sen verta riistaverisiä kamuja et ei siellä pelkkä lenkeily kiinnostas yhtään.

                       

         "Ja takas sit ei oo tulemista kerta ton tempun teit"

Hiihtolenkki paljasti että kyllä Hipulle ja Nellille ensi syksynä taas töitä riittää joka paikka oli aivan täynnä jänön jälkiä.

 löysimpä jo yhdet sellaiset ihan pikkuruisetkin jänön jäljet, eli hanki poikaset oli jo olleet jonkin verran liikkeellä. Varsinaisesti ei vielä oikein mitään inspiroivia kuvauskohteita löytynyt kun lumet on puista kadonneet ja purokin on vielä jään ja lumen peittämä, vaan muutamia kuvia tuli silti napsittua.

Ilokseni huomasin myös Herra ja Rouva Majavan jo heräänneen ja käyneen jään päällä ja aikomukseni onkin rakennella sinne kunhan puro alkaa sulamaan, niin kuvauspaikkaa jos saisi tallennettua noiden touhuja kortille.

Vaan kun retkeltäni palailin kotiin oli tarhassamme pari hyvin hyvin mörtsin oloista neitoa ja ilme kyllä kertoi heidän ajatukset minun hiihtolenkistäni.

                                 
                                      "Senkin Brutus"

 Vaan kohta taas lenkki polut kutsuvat ja lähdemme sitten yhdessä ja kyllä he sitä aina odottavatkin ja tietävät sen milloin lähdetään kyllä he osaavat lukea niin hyvin isännän käytöstä että tietävät mitä ohjelmistossa milloinkin on. :)

        Oikein kaunista kevään jatkoa teille kaikille :)