no olihan se tietty sydäntä raastavaa kuunnella toisten itkua tarhasta vaan ei noitten kanssa onnistu metsässä hiihtely jos ne on hihnassa, on ne sen verta riistaverisiä kamuja et ei siellä pelkkä lenkeily kiinnostas yhtään.
"Ja takas sit ei oo tulemista kerta ton tempun teit"
Hiihtolenkki paljasti että kyllä Hipulle ja Nellille ensi syksynä taas töitä riittää joka paikka oli aivan täynnä jänön jälkiä.
löysimpä jo yhdet sellaiset ihan pikkuruisetkin jänön jäljet, eli hanki poikaset oli jo olleet jonkin verran liikkeellä. Varsinaisesti ei vielä oikein mitään inspiroivia kuvauskohteita löytynyt kun lumet on puista kadonneet ja purokin on vielä jään ja lumen peittämä, vaan muutamia kuvia tuli silti napsittua.
Ilokseni huomasin myös Herra ja Rouva Majavan jo heräänneen ja käyneen jään päällä ja aikomukseni onkin rakennella sinne kunhan puro alkaa sulamaan, niin kuvauspaikkaa jos saisi tallennettua noiden touhuja kortille.
Vaan kun retkeltäni palailin kotiin oli tarhassamme pari hyvin hyvin mörtsin oloista neitoa ja ilme kyllä kertoi heidän ajatukset minun hiihtolenkistäni.
"Senkin Brutus"
Vaan kohta taas lenkki polut kutsuvat ja lähdemme sitten yhdessä ja kyllä he sitä aina odottavatkin ja tietävät sen milloin lähdetään kyllä he osaavat lukea niin hyvin isännän käytöstä että tietävät mitä ohjelmistossa milloinkin on. :)
Oikein kaunista kevään jatkoa teille kaikille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti