Tieltä läksi ensin rusakon jäljet pellolle ja keskellä peltoa näytti olevan kuoppa.Hiihdin hiljakseen kohti jälkien päätepistettä, pienen jännityksen vallitessa ja kamera laukaisu valmiina jos sieltä sattuisikin pomppaan pitkä-korva liikkeelle. Vaan mitään ei tapahtunut, sillä kuopalle tuli toiset jäljet ja pelkästään ne jatkui sieltä pois.
Oli tuo toinen kulkija jotain touhunnut siinä, jäljistä päätellen saalis ja saalistaja oli kohdannut siinä vaan kuka ja mitä oli tapahtunut?
Se oli selvää että rusakko oli päätynyt jonkun evääksi, sillä kuopasta löytyi vain kasa karvoja ja pätkä selkärankaa. paikalle näytti tulevan ketun jäljet, olisiko kettu saanut napattua rusakon siinä aukealla, vaan kun kuoppaan oli kaivettu mikä olisi kielinyt siitä että rusakko olisi jo aikaisemmin saalistettu tai kuollut itsestään ja peittynyt lumeen jonka takia siinä olis tarvinnut suorittaa kaivuu operaatiota.
Vaan kun lunta ei ollut satanut moneen päivään ja rusakonkin jäljetkin oli vain edellis öiset niin ei se puoltanut sitä teoriaa ja hangelta ei löytynyt siipienkään jälkiä joten luultavasti mikään petolintukaan ei ollut asialla.
Liekkö sitten rusakko aivan aamuvarhaisella ollut kaivaitunut jo päivä makuulle siihen pellolle ja päätynyt siinä jonkun evääksi.
Täyttä varuutta ei tapahtuneeseen pysty sanomaan. Vaan on se siltikkin mukaavaa seurailla sitä luonnon omaan elämän kiertokulkua, sillä niistäkin aina oppii jotain uutta, ja ehken sitä siksikin nauttii luonnossa olosta kun elämä siellä on aina yllätyksiä täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti