Viimeisiä viedään

Niin se vaan rupeaa tämäkin kausi pikku-hiljaa olemaan lopuillaan ja koiruudetkin pääsivät vielä metsään työmailleen kun juoksut menivät sopivasti ohi. Tämä kauden loppu pitää isännän ja koirat kiireisinä kun vielä nautiskelemme hienoista ajoista, niin ei ole oikein kerennyt koneenkaan ääreen istuuntua, mutta nyt näin lepopäivän aikana jotain pientä päivitystä.

Sunnuntaina Hippu-Lady päästeli varmalla otteella pupuja liikenteeseen, meillähän oli päivän tarkoituksena koettaa poistaa rusakoita alueeltamme ja passimiehiä oli sitä myöten paikalle kutsuttu. Koira tietenkin vietiin paikalle missä rusakot liikuskelivat ja yleensä pitivät päivämakuutaan (totta kai lupa oli kysytty naapureilta että saiko koiran laskea tallin kulmalta irti) Hippu vaan itse oli sitä mieltä että hän on jäniskoira ja jokainen ajettava oli sitten metsäjänis. Jostain syystä ei ne rusakon jäljet todellakaan sinä päivän olleet herkullisen tuoksuiset ja alueellamme kun jäniskanta on todella vahva niin kyllä sitten niitä valkotakkisia samasta puskasta tuntui löytyvän kummallekkin erälle vaikka Hippu rusakon jäljille laskettiinkin.

Jänikset kun tuntuivat haluavan juosta tiheissä taimikoissa niin yksi jänis tuli päivän saldoksi, mutta sai toinen irroitella hienosti näin kauden lopuksi ja ei se toinenkaan jänö helpolla päässyt siihen malliin käskyjä takana jaeltiin, lopulta sitten kävin katkaisemassa toisten leikin vaikka Hipulla virtaa vielä olisikin riittänyt ja valoisaakin oli vielä.

Eilen oli taasen Nelli-neidon vuoro näyttää kykynsä. Tapansa mukaan pientä herättelyä hakiessa, vaan suhteellisen nopeasti jänö oli liikkeellä ja sitten kyllä oli homma selvä. Vaikka jänistä emme koko päivän aikana päässeet näkemään, niin saimme kyllä kuulla vallan loistavaa ajoa n. 7 tuntia. Piiruakaan ei nuorikko jänölle periksi antanut ja vaikka jänö juoksi aivan miten sattui kun lumi tippui puista koko ajan niin jäljestä ei tiputtu. Lopulta sitten otin Nellin kiinni täydestä ajosta ja nuori neiti kyllä minulle protestoi sitä päätöstä, jälki siinä kuonon edessä ja ei enää anneta jatkaa. No rajansa kaikella lystillä, ei sitä pidä aivan äärirajoille toisia viedä vaikka menohaluja kuinka olisikin.
Sen verta Nellin kanssa sovimme että ensi syksynä aloitamme kilpailu toiminnan, kun kerta noin hyvin rupeaa ajotaitoja olemaan.

Ja päivän päätteksi  Nelli osoitti tyytyväisyyttään ottamalla nokoset siinä isännän massun päällä, kun oli ensin pessyt minulta naaman. Ja eipä sitä voi itselleen parempia kavereita toivoakkaan, kuin nämä karvaiset-kamut, koskaan eivät ole pahaa sanaa sanoneet vaikka haukuttu onkin. :D