Metsä retki

Ajureidemme viettäessä vapaata tarhassa, johtuen "tyttöjen jutuista"  vietimme sitten tyttäreni kanssa vapaapäivää riistanhoidon merkeissä. Aamusella autoon pakattiin kaikkea tarpeellista ja päätimme ottaa meidän saksalais-neidin mukaan, hän olikin aivan ihmeissään ei meinannnut millään ymmärtää todeksi että hänet otetaan metsään mukaan......

........... "mutta enhän minä yleensä, ootko tosissas, siis minäkö oikeesti ?"     tuntui toinen ajattelevan.

 Reissumme kohdistui sillä kertaa synnyinkotini maastoon joten hiihtoa oli edessä useampi kilometri ja matkalla tajusin että pulkka jäi kotiin,  en sitten viitsinyt enää kääntyä takaisinkaan,  ajattelin että eihän minun tarvitse kuitenkaan heinäpaalia viedä kuin vain yhteen suuntaan. Rannassa sitten sidoinkin paalin reppuun kiinni, kantamukset niskaan ja menoksi.

Siellä se koti siintää toisella puolella ! Eipä ole tällä kertaa ajettukkaan kelkalla yli jälki on tehtävä itse. Minä edellä ja tyttö perässä jotta toisen on helpompi hiihtää kun on valmis jälki.

Ja viimein kotirannassa. Lapsuus muistoja tulvi mieleen, ja sitä hiljaa mielessä ajatteli "voi jos olisi mahdollista täällä vielä asua"......

             .......... Vaan hiihdetäämpä metsään ja ruvetaan töihin.

........Heinää ripoteltiin useampaan kohti metsään

...... Ja totta kai haapa kuuluu olennaisena osana Jänisten ruokavaliota.

Urakan päätyttyä oli sitten vuorossa päivän "koho kohta" Evästauko. mukana oli lämmintä herukkamehua, suklaa tytölle ja tietenkin tulet pitää laittaa ja paistaa makarat, niin kiire ei saa olla jottei kerettäisi nauttia päivästä nuotion lämpöisessä loimussa, ja sai toinen sitten myös kuivatella haskojaan jotka oli hieman kastunut työn tohinassa. Sillä olihan tytärkin uutterasti heilutellut kirvestä haavan kylkeen ja ripotellut heiniä metsään.

.... . Viiltojen tekotarkkaa on työtä, ja olihan käytössä ikioma puukko joka löytyi joululahjapaketista.

...... Ja sitten odotellaan kypsymistä.

Eiväiden jälkeen voikin sitten kotimatka alkaa. Ja pakko on tunnustaa, vaikka metsässä olikin pitänyt keulaa....

                              ..... Niin kun järvenjäälle päästiin ja edessä oli valmis latu, kyllä tyttö pisti marssi järjestyksen uusiksi. neiti sivakoi semmoista vauhtia etten perässä pysynyt.  Hyvähän se on jotta iskällä välillä syke nousee ja hiki irtoaa. No onneksi sentäs välillä iskää odotettiin jotten ihan vallan läkähtynyt. Autolla hän sitten tuumaili, että "Iskä en mie ees vielä hiihtänyt minun normaalia vauhtia" Ja eipä edes tyttö näyttänyt yhtään vasyneeltä tai hengästyneeltä.

Vaan mukava oli viettää päivää luonnon helmassa ja näytti reissusta nauttivan meidän saksalais-neitommekin.