Lauantai aamuna oli ensin juniorin vuoro päästä ulkoilemaan, keli suosi matkaajija pieni pakkanen ja ei karstetta maastossa. Ja vaikka lunta alkaakin olla jo ihan kiitettävästi, niin lumisempiakin talvia on koettu.
Pennullehan tämä on vielä suhteellisen uutta ja ihmeellistä, sillä ensimmäinen talvi meni lähes kokonaan jäähyllä yli-innokkuuden takia. Nytten sitten on metsää katseltu enempi vaihtelevalla menestyksellä.
Niin ja vasta nyt oli toisella oikeastaan ensimmäinen oikein kunnollinen "tyttöjen sairasloma" ja tämä pisti toisen hormooni toiminnan aivan sekaisin ja eipä tästä syystä vielä töistä oikein viikonloppuna tullut mitään, mutta kuntoilua tuli kumminkin hyvä niin. Ja kyllähän tässä vielä keretään toisenkin kerran ennen kesä lomaa käydä Jänöjä moikkaamassa.
Vanhemmalle neidolle lauantai aamu oli koettelemusten aamu, kun huomasi että junnu lähtee isännän kanssa metsään. Oli kuulemma valittanut ja järsinyt tarhan verkkoa koittaen päästä ulos vapauteen, vaan aikansa purettuaan kiukkuaan oli hän sitten mennyt koppiin murjottamaan.
No illalla olo oli hieman pirteämpi kun pääsi sisälle ja luvattiin että aamulla olisi hänen vuoronsa.
Kun pyhä-aamu koitti ei Hippu päästänyt minua silmistä hetkeksikään, vaan tarkaan seurasi aamutoimiani.
Voi sitä riemua kun hihna viimein löysättiin kotipellon kulmalla, heti jäljille ja tarkastus vakio maakuupaikolta. "Ei täällä ! mennäämpä sitten jokivarteen" vilkaisu tutkaan ilmaisi Hipun jo rengastavan yö kenttää ja muutaman minuutin perästä kimakka haukku raikuikin kuusikossa.
Menohan ei tietenkään ole tähän aikaan vuodesta vauhdikasta vaan eipä pidä ajettavakaan kiirettä. Ja hyvinhän hippu Jänöä juoksutti hieman toista tuntia kunnes pitkä korva tuli näkösälle tiheän kuusikon laidalle.....
Sillä kertaa ei sitten toista erää otettu pidettiin sellainen lyhyt kuntoutus ja mielen virkistys reissu, Ja tyytyväisenä Hippu palkionsa jänöstä lunasti.
Ja aamulenkin jälkeen on mukava ottaa sohvalla pienet nokoset.......
...... Ja tietenkin unilelu pitää olla rodun mukainen :)
Joo pennuilla yleensä on sellaista hakemista toi jänöjussin jäljille meno,sitä haistellaan ja yritetään vainulla ottaa irti mitä saapi jälistä.Minä olin jänismetällä,tässä ja koe mielessä pentua opetetttiin ajamaan,alkuun ihan hyvin osas haistella ja vähän ajoikin,ääntä tuli jonkin aikaa,nautin oikein olostani ja niin vaan poikanen tulla tupsahti metrin päähän minusta,upeeta!
VastaaPoistaOnkos teillä kuinka vanha pentu ? Nelli täyttää nyt keväällä 2 v hän on vaan hieman liian herkkä haukkuinen. Vaikka on kyllä ajanut jo todella hyviäkin ajoja. Koe mielessä mekin on treenailtu, nyt vaan tuo juoksuaika vielä sotki toisen mielen rauhaa ja ei oikein malttanut keskittyä kunnolla töihin, vaan vielä ainakin yhden kerran keretään metsään ennen kesälomaa. Ja se tosiaan on aivan mahtavaa seurailla noiden ajureiden toimia metsässä :)
Poista