Perinne herkkuja....

Tänään tuli pitkästä aikaa tehtyä välipalaksi oikein kunnon perinne herkut, noidenkin teon osaamisen kunnia kuuluu mummolleni, onneksi hän kerkesi neuvoa niiden tekoa ennen kuin hänen kotiin kutsun aika koitti. Muistan kun mummoni teki sultsinoita ne maistui jo pienen pojan suussakin oikein makoisilta, ja tokihan niiden tekoa tuli jo silloin pikkuisena-poikanakin jo seurattua tarkkaan, vaikkakin vesi kielellä ja odottaen milloin pääsisi herkuttelemaan, mutta seurasimpa kuitenkin :)  Ja haluampa noiden teon opin kyllä jättää myös omille tyttärillenikin.

Muistan kun joskun ajelin piirakan kuoria ja mummoni tuli keittiöön kyselemään että mittee mie oikein touhusin, tokaistuani että nyt aattelin paistaa piirakoita. vastaus tuli heti kuin apteekin hyllyltä. "nuin hiljoo pualikan pittee paukkuu niin että se kuulluu nuapur talloon asti" varmaan silloin muinoin haluttiin ilmaista nuapureille että milloin piiroita paistettiin :)

Sultsinan kuoret ajeltiin samalla viissiin kuin piiroinkin, mutta paisto se tehtiin aina hellan levyllä mummoni ei koskaan käyttänä pannua vaan suoraan kuumalle puuhellan levylle paistumaan ja vieläpä kun muutimme kylälle niin silloinkin mummoni vielä paistoi kuoret aina levyllä vaikkakin sähköhellan levyllä. Ja voitelussa ei voita säästelty, mutta vain toiselta puolen ja kuoret pinkkaan pehmemään, ja täytteeksi tietenkin lämpöistä riisipuuroa ja eikun paketti kasaan ja herkuttelemaan.

Ja kyllä nuo sultsinat meidänkin rouvalle ja lapsille maistuvat kuin myös itsellenikin ja eipä kyllä ole vieraatkaan syömättä jättäneet jos niitä on satuttu joskus tarjoamaan. :)

                     Ja eikun syömään :)