Muistan kun joskun ajelin piirakan kuoria ja mummoni tuli keittiöön kyselemään että mittee mie oikein touhusin, tokaistuani että nyt aattelin paistaa piirakoita. vastaus tuli heti kuin apteekin hyllyltä. "nuin hiljoo pualikan pittee paukkuu niin että se kuulluu nuapur talloon asti" varmaan silloin muinoin haluttiin ilmaista nuapureille että milloin piiroita paistettiin :)
Sultsinan kuoret ajeltiin samalla viissiin kuin piiroinkin, mutta paisto se tehtiin aina hellan levyllä mummoni ei koskaan käyttänä pannua vaan suoraan kuumalle puuhellan levylle paistumaan ja vieläpä kun muutimme kylälle niin silloinkin mummoni vielä paistoi kuoret aina levyllä vaikkakin sähköhellan levyllä. Ja voitelussa ei voita säästelty, mutta vain toiselta puolen ja kuoret pinkkaan pehmemään, ja täytteeksi tietenkin lämpöistä riisipuuroa ja eikun paketti kasaan ja herkuttelemaan.
Ja kyllä nuo sultsinat meidänkin rouvalle ja lapsille maistuvat kuin myös itsellenikin ja eipä kyllä ole vieraatkaan syömättä jättäneet jos niitä on satuttu joskus tarjoamaan. :)
Ja eikun syömään :)
Voi siitä on aikaa, kun viimeksi söin sultsinoita!
VastaaPoistaTuosta tuli mieleen, että täällä käytetään semmoista sähköllä toimivaa laitetta kuin takke (http://www.meteor.no/index.php?option=com_content&task=view&id=12) ja tuli mieleen, että siinähän paistuisi sultsinan kuoretkin!
Juu miks ei onnistus. Miekin joskus kyllä paistoin yksillä synttäreillä muurikka pannulla sultsinan kuoria ja onnistu hyvin ja olipa vieraille elämys kun näkivät miten ne tehään saatikka kun uskaltautuivat maistamaan, ensin meni vatruskat ja sultsinat ja sit vasta muu kahvileipä :)
VastaaPoista